Ero sivun ”Pentti Irjala” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Hilmanpäivätkorjaus
Pieniä muutoksia
Rivi 22:
| ehdokkuudet =
}}
'''Pentti Irjala''' ([[23. syyskuuta]] [[1911]] [[Kemi]] – [[25. kesäkuuta]] [[1982]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]]. Irjala teki [[1960-luku|1960]]–[[1970-luku|1970-luvuilla]] paljon yhteistyötä [[Spede Pasanen|Spede Pasasen]] kanssa. Hän oli naimisissa näyttelijä [[Pia Hattara]]n kanssa 1940-luvulta saakka.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.oululehti.fi/etusivu/siirinp%C3%A4ivill%C3%A4_pentti_irjala_4456599.htm|Nimeke=Siirin-päivillä Pentti Irjala|Julkaisu=Oulu-lehti|Ajankohta=23.3.2012|Viitattu=15.8.2012}}</ref> Irjala sai [[Pro Finlandia]] -mitalin vuonna [[1972]].
 
Irjala syntyi [[Kemi|Kemissä]] 1911 sahatyönjohtaja Feodor Irjalan perheeseen. Irjalan näyttelijänura alkoi [[1930-luku|1930-luvulla]] iltanäyttelijänä [[Kemin teatteri|Kemin teatterissa]], ja sotien jälkeen Irjala toimi järjestäjä-näyttelijänä aluksi [[Oulu|Oulussa]], [[1946]]-[[1948]] [[Joensuun kaupunginteatteri|Joensuun kaupunginteatterissa]], [[Kuopio|Kuopiossa]] [[1948]]-[[1952]], [[Intimiteatteri|Intimiteatterissa]] [[1952]]-[[1959]]. Vuonna [[1959]] Irjala kiinnitettiin [[Suomen Kansallisteatteri|Suomen Kansallisteatteriin]], jossa hän näytteli useita merkittäviä rooleja eläkkeelle jäämiseensä vuoteen [[1978]] asti. Oulun aikoina Irjala avioitui näyttelijätär [[Pia Hattara|Pia Hattaran]] kanssa, ja avioliitto kesti aina Irjalan kuolemaan saakka.
Irjala esiintyi vuodesta [[1959]] lähtien [[Suomen Kansallisteatteri]]ssa. Irjala tunnetaan myös elokuvista ''[[Ei ruumiita makuuhuoneeseen]]'', ''[[Vääpelin kauhu]]'', ''[[Lentävä kalakukko]]'', ''[[Tuntematon sotilas (vuoden 1955 elokuva)|Tuntematon sotilas]]'' (kapteeni Kaarna), ''[[Mies tältä tähdeltä]]'', ''[[Akseli ja Elina]]'' (Leppäsen Preeti) ja ''[[Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1971 elokuva)|Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin]]''. Irjalan ensimmäinen elokuva oli vuonna [[1949]] ensi-iltansa saanut ''[[Aaltoska orkaniseeraa]]'' ja viimeinen elokuva oli 30 vuotta myöhemmin ensi-iltansa saanut [[Matti Kassila]]n ohjaama elokuva ''[[Natalia (elokuva)|Natalia]]''.
 
Irjala nähtiin myös yli 120 elokuvassa vuosina [[1949]]-[[1979]], mikä lienee sarallaan Suomen ennätys. Pelkästään [[1950-luku|1950-luvulla]] hänellä oli lähes 90 elokuvatehtävää, enimmäkseen komedioissa, mutta myös monissa draamaelokuvissa. Muuntautumiskykyinen näyttelijä nähtiin niin vanhojen ukkojen, poliisien, alkoholistien, konnien, johtajien sekä armeijan henkilökunnan edustajain rooleissa. Irjalan vaimon [[Pia Hattara|Pia Hattaran]] mukaan "Penttiä sanottiin maailman parhaaksi näyttelijäksi, koska hänelle sai aina soittaa ja pyytää seuraavaksi aamuksi kello kuudeksi näyttelemään, ja hän saapui kaikki tarvittavat kamppeet mukanaan". Roolit olivat useimmiten melko pieniä (joskus jopa avustajantehtäviin verrattavia), mutta sitäkin muistettavampia.
Irjala näytteli myös muutamassa ''[[Pekka Puupää]]'' -elokuvassa sivuroolia. Irjala esiintyi yli sadassa elokuvassa, ja hän onkin yksi pisimmän filmiuran tehneitä kotimaisia näyttelijöitä. Hänellä oli aina elokuvissa sivuosia, sillä omien muistelmiensa mukaan hän ei olisi sopinutkaan suuren roolin tulkitsijaksi. Hänen bravuuriroolinsa oli ”vanha ukko”, jota hän tulkitsi useissa rooleissa. Hänen huonetoverinaan Kansallisessa oli 1950-luvulla [[Helge Herala]].
 
Irjalan tunnetuimpia elokuvarooleja olivat muiden muassa Vekkulan "paapa" komediassa [[Hilman päivät]] ([[1954]]), inhimillinen jääkärikapteeni Kaarna [[Edvin Laine|Edvin Laineen]] [[Tuntematon sotilas (vuoden 1955 elokuva)|Tuntemattomassa]] sotilaassa ([[1955]]), vossikkakuski Aleksanterin osa draamassa [[1918]] ([[1957]]) sekä toimittaja Kärjen rooli alkoholistikuvauksessa [[Mies tältä tähdeltä]] ([[1958]]). Irjala kuului myös [[Pekka Puupää]]-elokuvien, [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]], [[Matti Kassila|Matti Kassilan]] ja Edvin Laineen elokuvien vakionäyttelijöihin, ja [[1960-luku|1960-]] ja [[1970-luku|1970-luvuilla]] Irjala nähtiin myös muutamissa [[Spede Pasanen|Spede Pasasen]] elokuvissa. Irjala teki vielä vuonna [[1970 ]]<nowiki/>koskettavan roolityön elämänmyönteisenä [[Preeti Leppänen|Preeti Leppäsenä]] Edvin Laineen elokuvassa [[Akseli ja Elina]]. Irjalan viimeinen elokuva oli vuonna 1979 valmistunut [[Natalia (elokuva)|Natalia]], jossa viettivät valkokankaan jäähyväisiä myös veteraaninäyttelijät [[Saara Ranin]] ja [[Uljas Kandolin]].
Hän esiintyi myös usein sotilasfarsseissa, esimerkiksi vääpelin roolissa, ja hän on myös usein ollut juopon osassa. Irjala toimi ennen filmiuraansa järjestäjä-näyttelijänä [[Oulun kaupunginteatteri|Oulun Teatterissa]], missä hän tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijä Pia Hattaran.
 
Irjala toimi myös vierailevana näyttelijänä [[Radioteatteri|Radioteatterin]] ja [[Televisioteatteri|Televisioteatterin]] tuotannoissa, sekä lukuisissa järjestelytehtävissä. Irjala palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla vuonna [[1972]]. Hän menehtyi 10 vuotta myöhemmin, 70 vuoden ikäisenä vuonna 1982.
 
== Valikoitu filmografia ==