Ero sivun ”Panssarikansiristeilijä” versioiden välillä

TaisteluristeilijöidenTaisteluristeilijät kehittyessäkehittyivät panssariristeilijöistä ja panssarikansiristeilijät olivat puolestaan keveiden ja raskaiden risteilijöiden esikuvia.

Räjähtävien kranaattien tullessa yleiseen käyttöön merisodankäynnissä sotalaivat tarvitsivat lisäsuojaa, ja siten panssarikansiristeilijät syntyivät noin vuonna 1880. Panssarikansiristeilijöissä suojaava kansi oli lisärakenne aluksen muun rakenteen sisällä, mikä suojasi aluksen toiminnan kannalta tärkeitä osia kuten kone- ja kattilahuoneita. Tyypillisesti tällaisten alusten uppouma oli 2 500–7 000 tonniintonnia ja ne oli aseistettu jopa tusinalla 3,9–6 tuuman (100–152 mm) tykkejä. Alusten nopeus oli uppoumasta ja konetehosta riippuen 18–23 solmua.

Ensimmäinen varsinainen panssarikansiristeilijä oli [[Chilen laivasto]]n ''[[Esmeralda (1883)|Esmeralda]]'', joka valmistettiin [[Armstrong Whitworth|Armstrongin telakalla]] [[Elswick]]issä. Alus toimi perustana usealle telakan toimittamalle alukselle, jotka muodostivat perustan niin kutsutuille Elswick -tyyppisille risteilijöille. Alusten etu- ja takakansi sekä varsinainen puinen kansirakenne oli korvattu panssarikannella.

Noin vuonna 1910 panssarilevyjen laatu parani samoin kuin höyrykoneiden, jotka kevenivät ollen kuitenkin samalla entistä tehokkaampia. Palveluksessa olleet panssarikansiristeilijät muuttuivat vanhentuneiksi ollen hitaampiahitaampina ja heikommin suojattujasuojattuina kuin uudet alukset. Lisäksi öljyn käyttö polttoaineena poisti hiilivarastojen suoja-arvon.