Ero sivun ”Vanha tulli- ja pakkahuone” versioiden välillä

p
typoja
(on ollut ainakin kaksi kertaa purku-uhan alaisena)
p (typoja)
[[Tiedosto:Vanha tulli- ja pakkahuone.jpg|thumb|Vanha tulli- ja pakkahuone]]
'''Vanha tulli- ja pakkahuone''' on historiallinen rakennus, joka sijaitsee [[Helsinki|Helsingin]] keskustassa [[Kruununhaka|Kruununhaan]] kaupunginosassa, osoitteessa Mariankatu 3 – [[Aleksanterinkatu]] 1. Vuonna 1765 valmistunut [[tulli- ja pakkahuone]] on Helsingin kantakaupungin toiseksi vanhin rakennus [[Sederholmin talo]]n jälkeen. Se on myös yksi harvoista Helsingin keskustassa säilyneistä Ruotsin vallan ajan rakennuksista.
 
Tulli- ja pakkahuone rakennettiin Helsingin kaupungin meritullikamarin toimipaikaksi, ja siellä tarkastettiin sekä tullattiin kaikki kaupunkiin meritse saapunut tavara. Se on ainoa toteutunut osa [[Suomenlinna|Viapori]]n linnoituksen komendantin [[Augustin Ehrensvärd]]in suunnittelemasta Helsingin kaupungin puolustusmuurista. Rakennuksen käyttö tullikamarina loppui 1880-luvulla, minkä jälkeen se toimi huutokauppakamarina, Kruununhaan poliisiasemana ja pysäköinninvalvontavirastona. Vuonna 2006 valmistuneen restauroinnin jälkeen Vanhassa tulli- ja pakkahuoneessa toimi [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n kirjamyymälä.
 
Rakennuksen huoneistopinta-ala on 720 neliömetriä.<ref name="chabad"/>
 
== Myynti ==
Rakennus pantiin myyntiin ja ainoa kiinnostunut oli ortodoksijuutalainen järjestö [[Chabad Lubavitch]], jonka kanssa tehtävän kaupan Helsingin kaupunki on hyväksynyt. Kauppahintaa, 110&nbsp;0000 euroa, on pidetty pienenä, mutta kaupunki perustelee sitä sillä, että rakennus on erittäin huonokuntoinen ja vaatii mittavat korjaukset. Se muun muassa painuu, sillä perustukset eivät kestä raskaan talon painoa. Korjausten kustannuksiksi on arvioitu kolme miljoonaa euroa. Tontin vuosivuokra on 18&nbsp;000 euroa, ja vuokrasopimus on tehty 40 vuodekivuodeksi. Chabad Lubavitch perustaa rakennukseen juutalaista kulttuuria esittelevän näyttely- ja koulutuskeskuksen.<ref name="chabad">{{Lehtiviite | Tekijä = Kimmo Oksanen | Otsikko =JuutalaiskekusJuutalaiskeskus prsidentinpresidentin naapuriin | Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta = 14.1.2015| Sivut =A16–17 | Julkaisija = Sanoma| www =http://www.hs.fi/kaupunki/a1421156016779 | Viitattu = 14.1.2015 }}</ref>
 
==Historia==
 
Ruotsin valtakunnan kaupungeissa kannettiin keskiajalta lähtien meritullia. Aluksi tullin keräämistä varten rakennettiin pakkahuoneita, suuria varastotiloja, joihin laivojen lasti siirrettiin tarkastamista ja tullimaksun määräämistä varten. Vuonna 1636 otettiin käyttöön uusi eurooppalaisten esikuvien mukainen tullilainsäädäntö. Laivan saavuttua satamaan tullivirkamies arvioi sen lastin arvon, ja arvion perusteella tullikonttorissa laskettiin tullimaksu. Tullimaksun maksamisen jälkeen lasti purettiin ja siirrettiin pakkahuoneeseen jälkitarkastusta varten. Rakennuksista, joissa molemmat toiminnot sijaitsivat saman katon alla, alettiin käyttää kaksoisnimeä tulli- ja pakkahuone.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Maarit Mannila | Nimeke = Mariankatu 3. Vanhan tulli- ja pakkahuoneen historiaa | Sivu = 7 | Julkaisija = SKS ja Helsingin kaupunginmuseo | Vuosi = 2006 }}</ref>
 
Helsingin kaupungin pääsatama sijaitsi Ruotsin vallan aikana Aleksanterinkadun itäpäässä, nykyisen Meritullintorin kohdalla. Kaupungin meritullia kannettiin pitkään tilapäisrakennuksissa ja yksittäisissä huoneissa. Kun kaupunkia jälleenrakennettiin vuonna 1721 päättyneen [[Isoviha|Isonvihan]] tuhojen jälkeen, meritullinhoitaja [[Petter Wetter]] esitti yhdistetyn tulli- ja pakkahuoneen rakentamista. Ensimmäinen, puurakenteinen tulli- ja pakkahuone valmistui nykyisen rakennuksen länsipuolelle vuonna 1736. Tämä rakennus todettiin jo parissa vuosikymmenessä epätarkoituksenmukaiseksi huonosti rakennetuksi, ja sen tilalle valmistui vuosina 1757–1765 nykyinen kivinen tulli- ja pakkahuone.
 
Se, että Helsinki sai kivirakenteisen ja poikkeuksellisen edustavan tulli- ja pakkahuoneen, oli pitkälti [[Suomenlinna|Viaporin linnoituksen]] rakennustöiden ja niiden johtajan Augustin Ehrensvärdin ansiota. Ehrensvärdin alkuperäisiin suunnitelmiin kuului Helsingin kaupungin linnoittaminen rakentamalla sen ympärille [[bastioni]]ketju, jonka osina toimisivat julkiset rakennukset. Tulli- ja pakkahuone oli ainoa tästä suunnitelmasta valmistunut osa. Se rakennettiin pääosin kruunun linnoitustöihin myöntämillä rahoilla, tehtiin tavanomaista jykevämmäksi ja sijoitettiin suunnitellun puolustusmuurin linjaan; tämän vuoksi rakennus on yhä vinossa sitä ympäröivään kortteliverkkoon nähden. Rakennuspiirustusten tekijästä ei ole tietoa, mutta ne on todennäköisesti laatinut joku Viaporin linnoitusupseereista. Rakennustöiden urakoitsijaksi valittiin kaupungin ainoa rakennusmestari [[Samuel Berner]], jonka kuoltua 1761 ne saattoi päätökseen hänen seuraajansa, rakennusmestari Johan Christpher Hillert.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Maarit Mannila | Nimeke = Mariankatu 3. Vanhan tulli- ja pakkahuoneen historiaa | Sivu = 14-17 | Julkaisija = SKS ja Helsingin kaupunginmuseo | Vuosi = 2006 }}</ref> Helsingin kaupungin [[raati]] kokoontui rakennuksessa vuosina 1765–1804, sillä vanha raatihuone oli päässyt liian huonoon kuntoon ja lopulta se purettiin. Tulli- ja pakkahuone vaurioitui pahoin vuoden 1808 suuressa tulipalossa.<ref>[http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/vn/pakkahuone.htm Kurkistuksia Helsingin kujille | Vanha tulli- ja pakkahuone]</ref> Rakennus sai nykyisen ulkoasunsa vasta tämän jälkeen.
Helsingin seuraava tulli- ja pakkahuone rakennettiin 1800-luvulla edellisen viereen, Meritullintorin kulmaan. Uusi tulli- ja pakkahuone rakennettiin vuosina 1898–1901 [[Katajanokka|Katajanokalle]] [[Gustaf Nyström]]in suunnitelman pohjalta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bwkatajanokka.fi/Suomeksi/Puistoymparisto/Katajanokka | Nimeke = Mielenkiintoinen saari Helsingin sydämessä | Julkaisija = Best Western Hotels Finland | Viitattu 15.4.2010 }}</ref>.
 
Vanha tulli- ja pakka­huone on historiansa aikana ollut ainakin kaksi kertaa purku-uhan alaisena. Ensimmäisen kerran se aiottiin purkaa 1810-luvulla, kun [[Johan Albrecht Ehrenström|Ehren­strömin]] asema­kaavassa suunniteltiin suurta keisarillista palatsia hieman sen pohjois­puolelle Marian­kadun ja [[Pohjoisranta|Pohjois­rannan]] väliselle alueelle, missä ennen oli ollut maaherran residenssi. Palatsin etelä­puolelle olisi tullut laaja aukio, joka olisi ulottunut nykyiselle Pää­vartion­torille saakka, ja pohjois­puolelle suuri puutarha, joka olisi ulottunut Rauhan­kadulle saakka. Taloudellisista syistä suunnitelmasta joututtiinjouduttiin kuitenkin luopumaan, ja sen jälkeen kun palatsia oli välillä ehdotettu eräisiin muihinkin paikkoihin, päädyttiin lopulta ostamaan keisarilliseksi palatsiksi [[J. H. Heidenstrauch|Heidenstrauchin]] silloinen yksityis­palatsi eli nykyinen [[Presidentinlinna]].<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Eino E. Suolahti | Nimeke = Helsingin neljä vuosisataa | Sivu = 140–141 | Selite = 2. painos | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1972}}</ref><ref>{{kirjaviite | Tekijä = Asmo Alho, Uljas Rauanheimo | Nimeke = Helsinki ennen meitä | Sivu = 8 | Selite = Kartta, Ehrenströmin asemakaava, versio vuodelta 1817 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1962}}</ref>
 
Viimeksi tulli- ja pakka­huonetta sekä myös sen vieressä Meri­tullin­torin puolella olevaa 1820-luvulla valmistunutta<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Kaija Ollila, Kirsti Toppari | Nimeke = Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita | Sivu = 20 | Julkaisija = Helsingin sanomat | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-9134-69-7}}</ref> matalaa tiili­rakennusta ehdotettiin purettavaksi vuonna 1954, kun [[Eino Kaila]] ehdotti paikalle rakennettavaksi edustavaa toimitaloa [[Suomen Akatemia]]lle. [[J. S. Siren]] laati jo alustavan suunnitelman rakennukseksi. Myös kaupungin­johtaja [[Lauri Aho]] kannatti hanketta, joka kuitenkin tuli lopullisesti hylätyksi vuonna 1960, kun Helsingin [[yleiskaava]]ssa vanha rakennus merkittiin suojeltavaksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Allan Tiitta | Nimeke = Suomen Akatemian historia, 1. osa 1948–1969, Huippuyksilöitä ja toimikuntia | Sivu = 194–195 | Luku = Suomen akatemian talohanke | Julkaisija = Suomalaisen kirjallisuuden seura | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 951-746-606-4}}</ref>
15 435

muokkausta