Ero sivun ”Missiologia” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 16:
Missiologian eräs keskeinen tehtävä on tutkia kirkkojen lähetystyölle esittämiä perusteluja eli opillisia lähtökohtia.
 
Lähetystyö perustellaan tavallisesti [[Matteuksen evankeliumi]]n lähetyskäskyllä (Matt. 28: 19-20). Kertomuksen mukaan ylösnoussut Kristus lähetti oppilaansa tekemään kaikista kansoista hänen oppilaitaan kastamalla ja opettamalla heitä. Lähetystyö nähdän siten ylösnousseen Kristuksen antamana tehtävänä. Lähetystyöllä nähdään olevan [[kristologia|kristologinen]] perusta. Nykyisin erityisesti vanhat kirkkokunnat korostavat lähetystyön [[kolminaisuus]]opillista lähetökohtaa. Kolminaisuusopillisesti lähetystyön juuret nähdään siinä, että Isä lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan sen, ja on siten ensimmäinen lähettäjä. Pyhä Henki, joka on Isän lähettämä puolustaja ja pyhittäjä, toimii kristittyjen kautta ja synnyttää uskoa missä ja milloin hyväksi näkee (''ubi et quando visum est Deo''). Modernissa missiologiassa kolminaisuusopillinen lähtökohta näkyy myös siinä, että siinä korostetaan Jumalan hyvää luomistyötä, ja siten yksilöiden ihmisarvoa ja eri kansojen kulttuurin arvostamista. Kolmaisuusopillisesti perusteltu lähtystyö torjuu pakon ja painostamisen lähetystyön välineenä.
 
Kirkot korostavat usein lähetyön olevan kirkon olennaisrakenteeseen kuuluva eli konstitutiivinen osa. Lähetystyö on on siten kirkon luovuttamaton tehtävä. Luopuminen lähetystyöstä johtaisi siihen, että kirkko ei enää olisi kristillinen kirkko. Lähetystyö nähdään tällöin aivan erityisesti kirkon omaksi tehtäväksi eli [[missio]]ksi. Historiallisti on kuitenkin niin, että kirkkojen lähetystyö on toteunut suurimmaksi osaksi kirkoista erillisten [[lähetysjärjestö]]jen kautta. 2000-luvulla on mm. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käyty keskustelua lähetysjärjestöjen liittämisestä kiinteämmin kirkon yhteyteen, mm. taloudellisesti.