Versio 18. huhtikuuta 2015 kello 23.04 muokkaa Espoo (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 914 muokkausta rajakahdennus ← Vanhempi muutos		Versio 18. huhtikuuta 2015 kello 23.07 muokkaa kumoa Espoo (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 914 muokkausta loppukahdennus Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Rajakahdennus''' tai '''loppukahdennus''' (vanhentunut '''jäännöslopuke''', joskus myös ''aspiraatio'', ''rajageminaatio'' tai ''loppuhenkonen'') tarkoittaa tiettyjen [[suomen kieli\|suomen kielten]] sanojen ja sanamuotojen lopussa esiintyvää äännettä [[assimilaatio (fonetiikka)\|assimilaationa]] seuraavan sanan kanssa. Jäännöslopuke ei ole [[foneemi]], vaan aikaisemman sananloppuisen konsonantin jäänne, jonka äännearvo on eri tapauksissa erilainen. Seuraavan sanan alkaessa konsonantilla tämä konsonantti saattaa kahdentua, esimerkiksi "tule tänne" ääntyy /tule'tänne/ (siis tule-sana loppuu nopeasti ja sen jälkeen on pieni tauko) tai /tulettänne/, josta käytetään nimitystä loppukahdennus. Paitsi sanarajan kohdalla, esiintyy jäännöslopuke myös [[yhdyssana]]n osien rajalla (esim. ''hernekeitto'' /hernekkeitto/) sekä [[liitepartikkeli]]en edellä (esim. ''annapas'' /annappas/). Rivi 17: ==Lähteet== * Kielitoimiston sanakirja: [http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=%20j%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6slopuke&SearchWord=%20j%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6slopuke&page=results jäännöslopuke]] * http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu191.htm

Ero sivun ”Rajageminaatio” versioiden välillä