Ero sivun ”Marie Antoinette” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jatkan mikäli joku hyväksyy korjaukset.
Korjailen artikkelia sikäli kuin osaan
Rivi 3:
{{Tämä artikkeli|käsittelee kuningatarta. Elokuvasta kertoo [[Marie Antoinette (elokuva)]].}}
[[Tiedosto:Marie-Antoinette; koningin der Fransen.jpg|thumb|275px|Marie-Antoinette, Ranskan kuningatar.]]
'''Maria Antonia Josepha Johanna von Habsburg-Lothringen''' ({{k-fr|Marie-Antoinette Josèphe Johana de Habsbourg-Lorraine}}, [[2. marraskuuta]] [[1755]] – [[16. lokakuuta]] [[1793]]) oli [[Unkari]]n ja [[Böömi]]n prinsessa, [[Itävalta|Itävallan]] [[arkkiherttuatar]], [[Ranska]]n [[dauphine]] ja lopulta kuningatar. Hän oli Itävallan kuningattaren [[Maria Teresia]]n tytär ja keisari [[Joosef II|Joosef II:n]] sisar. Hän oli myös Ranskan kuninkaan [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] puoliso ja [[Ludvig XVII|Ludvig XVII:n]] äiti. Hänet tunnetaan joskus nimellä '''Marie-Antoinette Itävaltalainen''' (''Marie-Antoinette d'Autriche'').
 
Polittiikkansa, käytöksensä ja syntyperänsä vuoksi Marie Antoinette oli erittäin vihattu [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] aikana, ja hänet mestattiin lokakuussa 1793.<ref name="Nenonen 972">Nenonen s. 972.</ref>
== Nuoruus ==
=== Wienissä ===
Rivi 38 ⟶ 39:
Iän myötä Marie Antoinetten tyyli muuttui vaatimattomammaksi. Hän omistautui lapsilleen ja oli hyvin sitoutunut heihin. Puhuessaan nuorimmasta pojastaan Louis Charlesista hän käytti sanontaa ”[[mon chou d’amour]]”, joka osoitti, että äiti piti poikaansa hurmaavana ja rakasti tätä syvästi. Hän myös omistautui entistä enemmän hyväntekeväisyystyölle, joskin hän oli aina ollut hyvin antelias.
 
Ludvig XVI:n ja Marie- Antoinetten avioliitosta syntyivät siis lapset:
* Marie-Thérèse Charlotte ([[1778]]–[[1851]]),
* Louis-Joseph-Xavier-François ([[1781]]–[[1789]]), dauphin,
Rivi 45 ⟶ 46:
 
== Elämä hovissa ==
Marie-Antoinette yritti vaikuttaa kuninkaan poliittiseenpoliittisiin päätöksentekoonpäätöksiin sekä ministerinimityksiin ja erottamisiin, mutta pääasiassa hän puuttui kuninkaan ystävien asioihin. Näin hän sekaantui myös [[Guines-skandaali]]inskandaaliin, jonka yhteydessä Lontoon[[Lontoo]]n suurlähettilästä kreivi Guinesia syytettiin kavalluksesta. Hän onnistui erottamaanerotti myös kuninkaan tärkeimpiin ja keskeisimpiin avustajiin kuuluvan Launen [[vapaaherra]]n [[Anne Robert Jacques Turgot’nTurgot]]’n.
 
Keisarinna Maria Teresian sihteeri vapaaherra Pichler kirjoittaa hyvin kohteliain sanakääntein:
Rivi 71 ⟶ 72:
 
=== 1789 ===
KuningattarenVuonna tilanne1789 oliMarie vuonnaAntoinetten [[1789]]tilanne hankala.vaikeutui, Kansasillä puhui,kansan ettäväittämän Monsieur,mukaan kuninkaan veli ja tuleva kuningas [[Ludvig XVIII]] olisiolisivat esittänytesittäneet valtakunnan aatelisten kokoukselle vuonna [[1787]] asiakirjat, jotka todistivat kuninkaallisten lasten syntyneen ei-aviollisesta suhteesta. Liikkeellä olleet huhut kertoivat kuningattaren vetäytymisestä Val-de-Grâceen luostariin. AbbéSäätyvaltiopäivien Soulavieavajaisissa kirjoitti4. muistelmissaan,toukokuuta jotka1789 käsitteliväteräs Ludvigpuhujista XVIhyökkäsi ajansaarnassaan politiikkaaavoimesti jaMarie historiaa,Antoinettea kuningatarta ajatellessaan, että ”tämä kantoi muassaan kaikkea julkisesti kirottua,vastaan ja ettätoi kuninkaallisenesiin auktoriteettiakuningattaren tulisihovin täysinyltäkylläiseen ja nopeasti huojentaa ja se olisi saatettava jälleen kuntoon”elämäntyyliin.<!--Suomeksihan tässä sitaatissa ei ole oikein järkeä, mutta lieneekö ranskaksikaan?-->
 
4.Vain kesäkuutakahta kuukautta myöhemmin kuningasperheen vanhin poika ja kruununperillinen, dauphin,Louis-Joseph menehtyi pitkän sairastelun kuolijälkeen. Hänen hautajaisensa Saint-Denisin luostarin basilikassa pidettiin ilman juhlallisuuksia ylimääräisten kulujen välttämiseksi. Ajankohdan poliittiset tapahtumat eivät sallineet kuninkaalliselle perheelle kunnon suruaikaa. Kuninkaallinen perhe oli järkyttynytJärkyttyneenä prinssin kuolemasta ja hämmentynythämmentyneenä valtiopäivien saamasta käänteestä. Kuningatarkuningaspari antoi ajatuksissaan mahdollisuuden vastavallankumoukselle. Valtionvarainministeri Necker pyysi heinäkuussa vapautusta tehtävästään. Kansa tulkitsi tuon eron niin, että kuningas oli erottanutkuninkaalliseksi hänetmääräykseksi. Kuningatar poltti tärkeitä papereitaan, kokosi timanttinsaja ja yritti vakuuttaavakuutti kuninkaan siitä, että olipakeneminen parastaVersaillesista poistuamaaseudulle Versaillesistatai johonkinulkomaille turvalliseenoli linnoitukseen,paras jokaratkaisu.<ref olisiname="Barth lisäksi221">Barth kaukanas. Pariisista221.</ref> Kaiken lisäksi [[14. heinäkuuta]] [[1789]] jälkeen alkoi Pariisissa kiertää kädestä käteen muuan kielletty kirja. Kuningattaren suosikeilla on siinä keskeinen asema, ja kuningattaren päästä luvattiin palkkio. Häntä syytettiin aikomuksesta räjäyttää miina kansalliskokouksessa ja kutsua sotajoukot Pariisiin.
Säätyvaltiopäivien avajaiset pidettiin 4. toukokuuta [[1789]]. Avajaismessun aikana Monseigneur de La Fare hyökkäsi saarnassaan melko avoimesti kuningatar Marie-Antoinettea vastaan. Hän otti esiin hovin hillittömän ylellisyyden ja sen, että ne, jotka olivat jo kyllästyneet yltäkylläiseen elämäntyyliin, etsivät uusia nautintoja ”lapsellisesta luonnon imitoinnista”, millä hän lienee viitannut mainittuihin kuningattaren kylärakennelmiin Versaillesin linnan alueella.<ref>Adrien Duquesnoy, Journal sur l'Assemblée constituante.</ref>
 
4. kesäkuuta kruununperillinen, dauphin, kuoli. Hänen hautajaisensa Saint-Denisin luostarin basilikassa pidettiin ilman juhlallisuuksia ylimääräisten kulujen välttämiseksi. Ajankohdan poliittiset tapahtumat eivät sallineet kuninkaalliselle perheelle kunnon suruaikaa. Kuninkaallinen perhe oli järkyttynyt prinssin kuolemasta ja hämmentynyt valtiopäivien saamasta käänteestä. Kuningatar antoi ajatuksissaan mahdollisuuden vastavallankumoukselle. Necker pyysi heinäkuussa vapautusta tehtävästään. Kansa tulkitsi tuon eron niin, että kuningas oli erottanut hänet. Kuningatar poltti tärkeitä papereitaan, kokosi timanttinsa ja yritti vakuuttaa kuninkaan siitä, että oli parasta poistua Versaillesista johonkin turvalliseen linnoitukseen, joka olisi lisäksi kaukana Pariisista. Kaiken lisäksi [[14. heinäkuuta]] [[1789]] jälkeen alkoi Pariisissa kiertää kädestä käteen muuan kielletty kirja. Kuningattaren suosikeilla on siinä keskeinen asema, ja kuningattaren päästä luvattiin palkkio. Häntä syytettiin aikomuksesta räjäyttää miina kansalliskokouksessa ja kutsua sotajoukot Pariisiin.
 
1. lokakuuta paljastui taas uusi skandaali. Pariisiin majoitetun flanderilaisen rykmentin illanvietossa osoitettiin suosiota kuningattarelle. Kuningasvallan valkoiset kokardit olivat juhlavasti esillä, ja vallankumouksellisen lehdistön mukaan vallankumouksen trikolorikokardit tallattiin maahan. Pariisissa kuohahti, ja syynä olivat nämä vastavallankumoukselliset tapahtumat ja eritoten juhlien järjestäminen, vaikka kansa näki nälkää. 5. lokakuuta järjestivät naiset mielenosoitusmarssin Versaillesiin ja vaativat leipää. Vaadittiin myös, että ”leipuri ja leipurin muija” (kuningas ja kuningatar) sekä ”leipurinoppilas” (dauphin) on tuotava esiin. Mielenosoituskulkueeseen liittyi useita aseistautuneita miehiä.