Ero sivun ”Marie Antoinette” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jatkan mikäli joku hyväksyy korjaukset. |
Korjailen artikkelia sikäli kuin osaan |
||
Rivi 3:
{{Tämä artikkeli|käsittelee kuningatarta. Elokuvasta kertoo [[Marie Antoinette (elokuva)]].}}
[[Tiedosto:Marie-Antoinette; koningin der Fransen.jpg|thumb|275px|Marie-Antoinette, Ranskan kuningatar.]]
'''Maria Antonia Josepha Johanna von Habsburg-Lothringen''' ({{k-fr|Marie-Antoinette Josèphe Johana de Habsbourg-Lorraine}}, [[2. marraskuuta]] [[1755]] – [[16. lokakuuta]] [[1793]]) oli [[Unkari]]n ja [[Böömi]]n prinsessa, [[Itävalta|Itävallan]] [[arkkiherttuatar]], [[Ranska]]n [[dauphine]] ja lopulta kuningatar. Hän oli Itävallan kuningattaren [[Maria Teresia]]n tytär ja keisari [[Joosef II|Joosef II:n]] sisar. Hän oli myös Ranskan kuninkaan [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] puoliso ja [[Ludvig XVII|Ludvig XVII:n]] äiti.
Polittiikkansa, käytöksensä ja syntyperänsä vuoksi Marie Antoinette oli erittäin vihattu [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] aikana, ja hänet mestattiin lokakuussa 1793.<ref name="Nenonen 972">Nenonen s. 972.</ref>
== Nuoruus ==
=== Wienissä ===
Rivi 38 ⟶ 39:
Iän myötä Marie Antoinetten tyyli muuttui vaatimattomammaksi. Hän omistautui lapsilleen ja oli hyvin sitoutunut heihin. Puhuessaan nuorimmasta pojastaan Louis Charlesista hän käytti sanontaa ”[[mon chou d’amour]]”, joka osoitti, että äiti piti poikaansa hurmaavana ja rakasti tätä syvästi. Hän myös omistautui entistä enemmän hyväntekeväisyystyölle, joskin hän oli aina ollut hyvin antelias.
Ludvig XVI:n ja Marie
* Marie-Thérèse Charlotte ([[1778]]–[[1851]]),
* Louis-Joseph-Xavier-François ([[1781]]–[[1789]]), dauphin,
Rivi 45 ⟶ 46:
== Elämä hovissa ==
Marie-Antoinette yritti vaikuttaa kuninkaan
Keisarinna Maria Teresian sihteeri vapaaherra Pichler kirjoittaa hyvin kohteliain sanakääntein:
Rivi 71 ⟶ 72:
=== 1789 ===
▲4. kesäkuuta kruununperillinen, dauphin, kuoli. Hänen hautajaisensa Saint-Denisin luostarin basilikassa pidettiin ilman juhlallisuuksia ylimääräisten kulujen välttämiseksi. Ajankohdan poliittiset tapahtumat eivät sallineet kuninkaalliselle perheelle kunnon suruaikaa. Kuninkaallinen perhe oli järkyttynyt prinssin kuolemasta ja hämmentynyt valtiopäivien saamasta käänteestä. Kuningatar antoi ajatuksissaan mahdollisuuden vastavallankumoukselle. Necker pyysi heinäkuussa vapautusta tehtävästään. Kansa tulkitsi tuon eron niin, että kuningas oli erottanut hänet. Kuningatar poltti tärkeitä papereitaan, kokosi timanttinsa ja yritti vakuuttaa kuninkaan siitä, että oli parasta poistua Versaillesista johonkin turvalliseen linnoitukseen, joka olisi lisäksi kaukana Pariisista. Kaiken lisäksi [[14. heinäkuuta]] [[1789]] jälkeen alkoi Pariisissa kiertää kädestä käteen muuan kielletty kirja. Kuningattaren suosikeilla on siinä keskeinen asema, ja kuningattaren päästä luvattiin palkkio. Häntä syytettiin aikomuksesta räjäyttää miina kansalliskokouksessa ja kutsua sotajoukot Pariisiin.
1. lokakuuta paljastui taas uusi skandaali. Pariisiin majoitetun flanderilaisen rykmentin illanvietossa osoitettiin suosiota kuningattarelle. Kuningasvallan valkoiset kokardit olivat juhlavasti esillä, ja vallankumouksellisen lehdistön mukaan vallankumouksen trikolorikokardit tallattiin maahan. Pariisissa kuohahti, ja syynä olivat nämä vastavallankumoukselliset tapahtumat ja eritoten juhlien järjestäminen, vaikka kansa näki nälkää. 5. lokakuuta järjestivät naiset mielenosoitusmarssin Versaillesiin ja vaativat leipää. Vaadittiin myös, että ”leipuri ja leipurin muija” (kuningas ja kuningatar) sekä ”leipurinoppilas” (dauphin) on tuotava esiin. Mielenosoituskulkueeseen liittyi useita aseistautuneita miehiä.
|