Ero sivun ”Vaalirahoitus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ulkoisen linkin järkeistäminen
Rivi 1:
{{Korjattava/Suomi|Muusta maailmasta kerrotaan vain yhden ministerin ero}}
'''Vaalirahoitus''' sisältää kunnallisten ja valtiollisten [[vaalit|henkilövaalien]] taloudellisten kustannusten rahoitustavat. Rahoitus voi olla omia tuloja tai kerättyjä varoja. Varojenhallintaa säätelee lainsäädäntö. Varojen määrä voi vaikuttaa vaalitulokseen, minkä vuoksi sille on joissain maissa lakisääteiset rajat.
 
==Vaalirahoituksen säätely ==
Rivi 13:
Suomen eduskunnan ja kunnanvaltuustojen henkilövaalit tekevät professori Heikki Paloheimon mukaan puoluerahoituksen vaalirahoituksen julkisuuteen liittyvät haasteet monia muita maita suuremmiksi.<ref name="HPaloheimo">Vieraskynä: Heikki Paloheimo, valtio-opin professori Tampereen yliopistossa, Vaalirahoituksen julkisuus on erityisen suuri haaste Suomessa, Helsingin Sanomat 23.5.2008 C8</ref>
 
==Suomi==
[[Euroopan neuvosto]]n [[korruptio]]nvastainen toimielin [[Greco]] arvosteli [[Suomi|Suomen]] puoluerahoituksen valvontaa joulukuussa [[2007]]. Greco piti ongelmallisena sitä, että Suomessa valtakunnallisella tasolla rahoitusta valvoo [[Suomen oikeusministeriö|oikeusministeriö]] ja paikallisella tasolla kuntien keskusvaalilautakunnat. Ministeriö on osa poliittista päätöksentekojärjestelmää ja keskusvaalilautakunnat koostuvat puolueiden jäsenistä. Greco suositteli Suomelle [[lahjonta]]a koskevan lainsäädännön tehostamista ja rangaistusten koventamista. Suomen on annettava kesäkuun [[2009]] loppuun mennessä raportti siitä, miten suositukset on toteutettu.<ref>[http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id76969.html Puoluerahoituksen valvonnalle moitteita] YLE 7.12.2007</ref><ref>''Suomi joutuu pian tiukentamaan puolue- ja vaalirahoituksen valvontaa'', Helsingin Sanomat 8.12.2007, s. A 5 [http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Suomi+joutuu+pian+tiukentamaan++puolue-+ja+vaalirahoituksen+valvontaa/HS20071208SI3YO02rxe HS Arkisto (maksullinen)]</ref> Oikeusministeri [[Tuija Brax]]in ([[Vihreä liitto|vihr.]]) mukaan nykylaki ei ole riittävän hyvä vaalirahojen seurantaan.<ref>Brax vill ha bättre koll på valpengar, Hufvudstadsbladet 23.1.2008 s.12</ref>
 
Vähintään 1 500 euron arvoiset vaalituet ja niiden lahjoittaja tulee ilmoittaa.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090273#P6 Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta, muut. 16.7.2010/684 6 § 2 mom.]</ref> Tämän vuoksi ehdokkaat järjestävät seminaareja ja taidemyyntiä, minkä nimettömillä pienillä tuotoilla voidaan tukea ehdokkaita, jotka ovat onnistuneet myymään tilaisuuksiin pääsylippuja<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/My%C3%B6s+Pekkariselle+vaalirahaa+Suomi-Soffalta/1135236690118 | Nimeke =Myös Pekkariselle vaalirahaa Suomi-Soffalta | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =HS | Viitattu = 10.8.2008 | Kieli = }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Oikeusministeri%C3%B6+joutui+selvitt%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n+Pekkarisen+saamia+vaalirahaohjeita/1135236668035 | Nimeke =Oikeusministeriö joutui selvittämään Pekkarisen saamia vaalirahaohjeita | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =HS | Viitattu = 10.8.2008 | Kieli = }}</ref>. Ilmoituksissa ei ole välttämätöntä ilmoittaa tuen alkuperäistä myöntäjää, minkä vuoksi on perustettu tukiyhdistyksiä, jotka kykenevät kokoamaan joillekin ehdokkaille kampanjan arvoihin nähden merkittäviä summia.
 
Vuoden [[Eduskuntavaalit 2007|2007 eduskuntavaalien]] yksi merkittävimmistä{{Lähde|16. syyskuuta 2008|En usko. Entä ay-tuki?}} vaalitukiyhdistyksestä oli [[Kehittyvien maakuntien Suomi]], joka jakoi vaalitukea vajaalle 20 kansanedustajaehdokkaalle, osalle suoraan, mistä oli tehty asiaankuuluvat ilmoitukset ja osalle toisten yhdistysten kautta{{Lähde|16. syyskuuta 2008}}.
Rivi 30:
Vihreät järjestivät keskustelutilaisuuden vaalirahoituksesta vuonna 1997. Kansanedustaja [[Jaakko Laakso]] (vas) teki ensimmäisen lakialoitteen vuonna 1997. Vuonna 1998 Saksassa paljastui suuri puoluerahoitusskandaali. Asiasta keskusteltiin myös Suomessa. Kansanedustaja [[Irina Krohn]] teki uuden lakialoitteen vuonna 1998. Hallintoneuvos [[Lauri Tarasti]] johti komiteaa lain säätämiseksi vuonna 1998. Lain perustelujen mukaan oikeusministeriö ei saa tarkistaa pitääkö ilmoitukset paikkansa ja rikkomuksista ei rangaista. Ehdokkaiden kannatusyhdistykset ovat yleishyödyllisiä yhdistyksiä, jotka voivat ottaa lahjoituksia vastaan verotta. Lain vastustajien mukaan puolueiden sopimus ajaisi saman asian, laki vaikeuttaa ehdokkaiden ja rahan saantia ja julkisuuskontrolli toimii jo ennestään riittävän hyvin. Laki hyväksyttiin äänin 74-4. Pettynyt Irina Krohn nimitti tekelettä bikinilaiksi, koska se peittää enemmän kuin paljastaa ja jättää olennaisen piiloon.<ref>Makkaramietiskely johti bikinilakiin, Helsingin Sanomat 24.5.2008 A4</ref><ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Täysistunnon pöytäkirja PTK 23/2000 vp | Osoite = http://www.parliament.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_23_2000_ke_p_1.shtml | Julkaisija = Eduskunta | Ajankohta = 29.2.2000 }} - Keskustelu hallituksen esityksestä laiksi ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta</ref>
 
==Britannia==
Britannian hallituksen työministeri [[Peter Hain]] erosi 24. tammikuuta 2008 vaalirahoitusepäselvyyksien vuoksi. Hän pyrki vuonna 2007 työväenpuolueen varapuheenjohtajaksi ja jätti 100&nbsp;000 punnan kampanjalahjoitukset ilmoittamatta. Britanniassa lahjoitukset pitää ilmoittaa kahden kuukauden kuluessa.<ref>Vaalirahoitussotku johti Britanniassa ministerin eroon, Helsingin Sanomat 25.1.2008 B1</ref>
 
Britannian vaalirahoitussäännöt uudistettiin vuonna 2000. Lahjoituksen saaja poliitikko saa harkita vastaanottoa 30 päivää ja sen jälkeen 30 päivän sisällä lahjoituksesta on ilmoitettava. Puolueet ilmoittavat raha-asiat kvartaaleittain. Puolue saa käyttää parlamenttivaaleissa 37 500 euroa paikkaa kohden ja ehdokas 17 päivän aikana enimmillään 18 750 euroa (punta = 1,25 euroa). Lainat on julkista tietoa. Poliitikkojen on ilmoitettava yli 62 euron suuruiset lahjoitukset, mutta nimet on mainittava vain 1250 euron ylittyessä. Vaalilautakunnan verkkosivut julkaisevat lahjoitukset.<ref>Britannian vaalirahoitus läpinäkyvää, Helsingin Sanomat 23.5.2008 A4</ref>
 
Lain vaatimia ilmoituksia ei tarvitse tehdä markkinakorkoisista lainoista, jollaisten avulla [[Labour]] kiersi lakia ennen vuoden 2005 vaaleja. Puolueen varojenkerääjä [[Michael Levy|lordi Levy]] oli kerännyt eräiltä liikemiehiltä 13&nbsp;950&nbsp;000 puntaa vakuuttomiavakuudettomia lainoja ennen vaalikampanjaa. Labour käytti suurimman osan 18 miljoonaa puntaa maksaneen kampanjansa rahoittamiseen. Myöhemmin osalle lainaajista esitettiin aatelisarvoa.[http://news.bbc.co.uk/1/hi/uk_politics/4815552.stm][http://news.bbc.co.uk/1/hi/uk_politics/4812822.stm]
 
==Saksa==
Saksassa 15 % puoluerahoituksesta on yksityisten ja yritysten lahjoituksia. Yli 10 000 euron lahjoitukset on julkaistava. Rikkeistä voi saada sakkorangaistuksen. [[Helmut Kohl]] joutui vuonna 1998 maksamaan 300 000 euron sakon ja luopumaan CDU:n kunniapuheenjohtajuudesta.<ref>Isokin lahjoitus pysyy Saksassa salassa, Helsingin Sanomat 23.5.2008 A4</ref>
 
==Katso myös==
Rivi 44:
*[[Suomen vaalirahoituskohu]]
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
==Aiheesta muualla==
*{{Verkkoviite |Osoite=http://www.coe.int/t/e/integrated_projects/democracy/05_key_texts/03_summaries_of_all_publications/Financing%20of%20political%20parties.pdf |Nimeke=Financing political parties and election campaigns – guidelines |Julkaisija=Euroopan neuvosto |Ajankohta=joulukuu 2003}}
* [http://vaalirahoitus.fi/fi/index/vaalirahailmoituksia/ilmoituslistaus/EV2011/02.html Vaalirahoitus] Valtiontalouden tarkastusvirasto