Ero sivun ”Suomen sotakorvaukset” versioiden välillä

21 merkkiä poistettu ,  4 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p
'''Suomen sotakorvaukset''' olivat [[sotakorvaus|sotakorvauksia]], joita [[Suomi|Suomen]] piti [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen maksaa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]]. Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan [[Yhdysvaltain dollari|kultadollarin]] (ns. sotakorvausdollari) arvosta. Sotakorvaussopimuksen allekirjoittivat valtioneuvoston juhlahuoneistossa [[Smolna]]ssa Helsingissä valvontakomission puheenjohtaja [[Andrei Ždanov]] ja pääministeri [[J. K. Paasikivi]]. Maksuaika pidennettiin vuoden 1945 lopussa kahdeksaan vuoteen ja kesällä 1948 korvausten nimellisarvo alennettiin 226,5 miljoonaan kultadollariin. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti [[Vainikkala]]n raja-aseman [[18. syyskuuta]] [[1952]]. Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.{{Lähde<ref></ref>}}Sotakorvausjärjestelmä perustui tavarantoimituksiin, ei käteismaksuun. Poikkeuksena olivat kauppalaivaston alusten luovuttaminen, joiden vaikutus oli kansantalouden pääomavaroja kaventava.<ref>Jaakko Auer, Suomen sotakorvaustoimitukset Neuvostoliitolle</ref>
 
Sotakorvauksia koskeneet neuvottelut syksyllä 1944 kuuluivat [[ulkoministeriö]]n vastuulle. Neuvotteluihin osallistui myös valtioneuvoston asettama asiantuntijakomitea, jonka puheenjohtajana oli Suomen Selluloosayhdistyksen toimitusjohtaja, vuorineuvos [[Walter Gräsbeck]] ja jäseninä Suomen Puunvienti Oy:n toimitusjohtaja [[Gunnar Jaatinen]], [[MTK]]:n hallituksen puheenjohtaja [[Juho Jännes]], [[Tampella]]n toimitusjohtaja [[Arno Solin]], ulkoministeriön lähetystöneuvos [[Johan Nykopp]] ja [[Wärtsilä]]-yhtymän pääjohtaja, vuorineuvos [[Wilhelm Wahlforss]]. <ref> Vesterinen 2012, s. 26. </ref>
42 591

muokkausta