Ero sivun ”Loviisan linnoitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ehh Merkkaukset: seulottavat Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
p Käyttäjän 77.105.91.86 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Ejs-80 tekemään versioon. |
||
Rivi 37:
Linnoitustyömaa Loviisassa laajeni [[1750-luku|1750-luvun]] alussa ja uuden linnoituksen rakennustöihin oli komennettu jo 2 000 miestä. Ulkovarustusten ohella ryhdyttiin valmistelemaan myös keskuslinnoituksen rakennustöitä kaivamalla bastionien perustuksia. Linnoituksen kuusi bastionia saivat kuningasperheen jäsenten mukaan nimet: Adolph Fredric, Lovisa Ulrica, Gustaf, Carl, Fredric Adolph ja Sophia Albertina. Linnoituksesta ulos työntyvien epäsäännöllisten nelikulmioiden muotoisten bastionien tarkoituksena oli pystyä tukemaan toistensa puolustustaistelua tykkitulella. Bastionien väliin jäävät kurtiinit ovat linnoitusten heikoimpia kohtia, ja niiden suojaksi suunniteltiin rakennettavaksi raveliineja.
===Vastoinkäymisestä toiseen===
Bastionien rakennustöiden alkaessa kohdattiin ensimmäiset suuret vastoinkäymiset Loviisan linnoituksen rakennustöiden aikana. Maaperä luoteeseen ja pohjoiseen tähyävien bastionien Fredric Adolphin ja Sophia Albertinan alla osoittautui niin lietteiseksi, ettei se kestäisi suurten linnoitusrakenteiden painoa, joten näiden bastionien rakentamisesta täytyi luopua toistaiseksi. Rakennustöitä jatkettiin linnoituksen neljällä eteläisellä ja itäisellä bastionilla.
Heikoksi osoittautunutta maaperää suurempi pulman Loviisan linnoituksen rakentajille oli jatkuva raha- ja miehistöpula. Kuningaskunnan rahakirstusta riitti kovin vähän varoja itäisen maakunnan puolustuksen lujittamiseen, lisäksi Helsingin edustalle rakennettava Viaporin merilinnoitus nieli leijonan osan käytettävissä olevasta rahasta ja rakennustöissä käytetyistä armeijan joukoista.
Loviisan, kuten koko Suomen linnoittaminen keskeytyi vuonna 1757, jolloin Ruotsi vei joukkonsa taistelemaan [[Pommerin sota]]an [[Preussi]]n [[Fredrik II Suuri|Fredrik II Suurta]] vastaan. Sodan aiheuttaman töiden katkeamisen jälkeen ei Loviisan linnoituksen rakennustöitä saatu enää täysipainoisesti käyntiin. Vuosia kestäneiden yritysten jälkeen kuningas [[Kustaa III]] määräsi linnoituksen rakennustyöt lopetettavaksi vuonna 1775 ja valtakunnan itäraja jäi lopulta ilman rajalinnoitustaan. Saman kohtalon koki Helsinkiin suunniteltu maalinnoitus, jonka rakennustyöt eivät päässeet varsinaisesti edes alkamaan. Sen sijaan Svartholman ja Viaporin merilinnoitukset rakennettiin jokseenkin valmiiksi saakka.
Kuningaskunnan kiinnostus ja voimavarat eivät riittäneet ajanmukaisen linnoitusverkoston rakentamiseen Suomeen. Toteutuessaan vuosien 1746–1747 valtiopäivillä hyväksytty linnoitussuunnitelma olisi taannut Ruotsille mahdollisen sodan syttyessä vahvan aseman vähintään Suomen eteläisellä rannikolla. Loviisan linnoitus olisi valmistuttuaan antanut omalta osaltaan vahvan vastuksen maahan pyrkiville venäläisjoukoille.
===Komendantintalo ja kaksi kasarmia===
| |||