Ero sivun ”Britannian kaivoslakko 1984–1985” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
p lisää bbc-viitteitä
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
→‎Lakon seurauksia: lakko populaarikulttuurissa ym tiedonantajan jutusta
Rivi 9:
 
18. kesäkuuta 1984 tapahtui yhteenotto viiden–kuuden tuhannen lakkolaisen ja noin 4 000 poliisin välillä [[Tata Steel Europe|British Steelin]] Orgreaven [[Koksi|koksauslaitoksella]] lähellä [[Sheffield]]iä, kun ympäri maata kootut NUM:n jäsenet pyrkivät sulkemaan kivihiiltä käyttävän laitoksen.
 
==Lakko jakoi kansaa==
Arthur Scargillin ehdottomuus ei saanut kaikkien kannatusta, eivätkä kaikki kaivostyöläiset olleet lakossa. Etelä-Walesissa sekä [[Kent (kreivikunta)|Kentin]] ja Yorkshiren kreivikunnissa valtaosa oli lakossa katkeraan loppuun asti, kun taas [[Nottinghamshire]]n kreivikunnassa työtaisteluun osallistui vain noin viidennes työläisistä. Lakon pitkittyessä sen kannatus väheni. Enimmillään lakossa oli noin 150&nbsp;000 kaivostyöläistä.<ref name = alanko/>
 
Yllättävä lakon vastustaja oli työväenpuolueen johtaja [[Neil Kinnock]], jonka isä oli kaivostyöläinen. Kinnock vastusti kyllä kaivosten sulkemista, mutta kieltäytyi tukemasta kovaotteista Arthur Scargilliä. Useimmat mediat suhtautuivat lakkoon kielteisesti, lukuun ottamatta vasemmistolaista [[Morning Star]]ia, joka ainoana maanlaajuisena lehtenä tuki lakkoa koko ajan.<ref name = alanko/>
 
==Lakon seurauksia==
 
Vuonna 1983 Britanniassa oli 174 toimivaa hiilikaivosta, joista on jäljellä enää kuusi. Monet entiset kaivosalueet kuuluvat yhä Britannian köyhimpiin alueisiin. Kun vuonna 1979 Britanniassa oli noin miljoona työtöntä, kaivoslakon jälkeen heitä oli noin viisi miljoonaa. Monien kaivos- ja tehdastyöläisten oli mahdoton työllistyä uudelleen kotiseudullaan, jossa harvoin oli muuta teollista toimintaa. Usein kaivosmiehet olivat myös olleet perheensä ainoita elättäjiä.<ref name = alanko/>
 
===Lakko populaarikulttuurissa ja kirjallisuudessa===
Traumaattisesta lakkoajasta on tullut suosittu aihe brittiläisessä kirjallisuudessa, elokuvassa ja muissa taidelajeissa. [[Lee Hall]]in käsikirjoittamat [[Billy Elliot]] -elokuva (2000) ja [[Billy Elliot (musikaali)|samanniminen musikaali]] (2005, säv. [[Elton John]] kertovat nuoren pojan balettitanssihaaveista keskellä lakkotaisteluita. Vuoden 2014 elokuva [[Pride]] kertoo seksuaalisten vähemmistöjen kaivosmiehille antamasta tuesta. Kirjailija [[David Peace]] yhdistää kaivoslakon faktaa ja fiktiota romaanissaan ''GB84''. Kaivoslakon aikana äänekästä tukea lakkolaisille antoivat rockartistit kuten [[The Clash]], [[Paul Weller]], [[Jimmy Somerville]] ja [[Billy Bragg]]. Lakon jälkeen muusikot perustivat Red Wedge -kollektiivin houkutellakseen nuoria mukaan politiikkaan ja auttaakseen työväenpuoluetta voittamaan vuoden 1987 vaalit. Niin ei käynyt, ja ryhmä hajaantui. Myöhemmin kaivoslakkoa käsitteleviä lauluja ovat julkaisseet muun muassa [[Manic Street Preachers]], [[Pulp]] ja [[Sting]].<ref name = alanko/>
 
==Lähteet==