Ero sivun ”Buster Keaton” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 41:
Fatty Arbuckle jätti lyhytfilmit [[1920]] ja siirtyi tekemään kokoillan elokuvia, jolloin Schenck antoi Keatonille oman tuotantoyksikön ja tämä korvasi Arbucklen studion päätähtenä. Vuosina [[1920]]–[[1923]] Keaton teki yhdeksäntoista kaksikelaista lyhytkomediaa ja nautti ''Buster Keaton Productions'' -tuotantoyksikkönsä johtajana täyttä itsenäisyyttä työnsä suhteen. Keatonin elokuvia leimasi akrobaattisten temppujen lisäksi kuiva ja usein absurdi huumori, joka erotti ne tavanomaisista törmäily- ja kakunheittokomedioista. Filmissä ''Viikko rakennusmiehenä'' (''One Week'', 1920) vastanaineet Keaton ja Sybil Sealy yrittävät koota osissa toimitettavan tee-se-itse -talon katastrofaalisin seurauksin. ''Kalpeanaamassa'' (''The Paleface'', 1922) Keaton selviää hengissä intiaanien polttoroviolta ompelemalla itselleen puvun [[asbesti]]sta. Ehkä kuuluisimmassa lyhytfilmissään ''Poliisit'' (''The Cops'', 1922) Keaton joutuu satojen poliisien armeijan takaa-ajamaksi ja livahtaa heiltä kerta toisensa jälkeen erilaisilla nerokkailla tempuilla, onnistuen lopulta lukitsemaan koko poliisilauman putkaan.
 
===Pitkät mykkäelokuvatmykkävideot===
[[Kuva:Buster Keaton WWI.jpg|thumb|Buster Keaton asepalveluksessa ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1918]]
Lyhytelokuviensa menestyksen innoittamana Keaton siirtyi [[1923]] tekemään pitkiä elokuvia, kuten olivat jo aiemmin tehneet Fatty Arbuckle, [[Charlie Chaplin]] ja [[Harold Lloyd]]. Hän pysyi edelleen oman tuotantoyksikkönsä johtajana ja käytti täydellistä määräysvaltaa omien töidensä suhteen. Keatonin ensimmäinen pitkä elokuva ''3 vuosisataa'' (''The Three Ages'', 1923) parodioi [[D. W. Griffith]]in spektaakkelia ''Suvaitsemattomuus'' kertomalla saman tarinan tytöstä ja tämän kahdesta kilpakosijasta kolmella aikakaudella: kivikaudella, antiikin Roomassa ja 1920-luvun Yhdysvalloissa. Sitä seurasi vuosina [[1923]]–[[1929]] kaikkiaan yksitoista pitkää mykkäkomediaa, jotka nostivat Keatonin yhdeksi maailman kuuluisimmista koomikoista. Kotimaassaan Yhdysvalloissa hän oli kolmanneksi suosituin koomikko Chaplinin ja Lloydin jälkeen. Monet hänen elokuvansa, jotka saivat hyvät arvostelut, menestyivät kuitenkin huonosti lippuluukulla, johtuen niiden muihin aikansa komedioihin verrattuna monimutkaisista juonikuvioista.