'''Nivajoki–Alajalve-tie''' (''Alakönkääntie'') on Alakönkään koskipaikan kiertämiseksi syntyneestä vähäisestä kulkujäljestä vähitellen muodostunut tie [[Utsjoki|Utsjoella]], [[seututie 970]]:n ja [[Teno (joki)|Teno]]n välissä. Tien pituus on 4,8 kilometriä. Se on [[museotie]] ja sisältyy [[Museovirasto]]n inventoimiin [[Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa|valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin]].<ref name=rky>{{RKY|id=2172|nimi=Alakönkään koskenkiertotie}}</ref>
Pohjoisessa Pohjois-Lapissa joet olivat tärkeitä kulkuväyliä., mutta Alakönkäästä ei päässyt läpi veneellä, joten koski kierrettiin rantaa pitkin. Veneenvetotiestä muodostui vähitellen tientapainen, joka vuonna 1928 luokiteltiin [[maantie]]ksi ja liitettiin Suomen tieverkkoon, vaikka se oli muusta tieverkosta täysin irrallinen Tenon rannasta alkava ja sinne päättyvä tienpätkä. Nuorgamintie eli nykyinen seututie 970 valmistui 1967, jajolloin Alakönkään maantie lakkautettiin<ref name=rky/> ja siitä tuli yksityistie. Tie otettiin museokohteeksi vuonna 1983, mutta poistettiin luettelosta 1990-luvulla muun muassa maanomistuksen muutoksien takia ja koska tie oli yksityistie.<ref name=selvitys164>Liimatainen, 2007, s. 164</ref>
Museointi otettiin uuteen harkintaan 2000-luvulle tultaessa, ja vuonna 2001 tehtiin tiesuunnitelma museotien parantamiseksi. Sen tiealue otettiin valtion hallintaan ja 2003 tie kunnostettiin ajokuntoiseksi ja muun muassa kaidekivet laitettiin takaisin paikoilleen. Nivajoen ja Alajalven talon välisestä tiestä tuli uudestaan museotie vuonna 2005 uudestaan museotie.<ref name=selvitys164/> Tie on osittain yksikaistainen ja sorapintainen. Sen alkupäässä Nivajoella on pysäköimisalue ja opaste.<ref>Liimatainen, 2007, s. 166</ref>
