Ero sivun ”Ane” versioiden välillä

145 merkkiä poistettu ,  4 vuotta sitten
Kumottu muokkaus 14807744, jonka teki Arto Alanenpää (keskustelu) ei sille löytynyt lähdettä eli olkoon vielä "uutta tutkimusta" ja poissa täältä
(→‎Aneiden historia: Merkittävä yleissivistävä tieto tuohon aneiden perusteisiin ja historiaan, islamissa samallainen oppi miten saada syntejä anteeksi)
(Kumottu muokkaus 14807744, jonka teki Arto Alanenpää (keskustelu) ei sille löytynyt lähdettä eli olkoon vielä "uutta tutkimusta" ja poissa täältä)
Varhaiskirkko ei tuntenut anekäytäntöä, vaan se kehittyi [[500-luku|500]]–[[900-luku|900]]-luvulla ja ainoastaan latinalaisessa kirkossa siirryttäessä julkisesta sovittamisesta yksityisen [[rippi|ripin]] sakramenttiin. Ane tarkoittaa vapautumista syntiä seuraavasta maallisesta rangaistuksesta, kuten esimerkiksi [[jalkapuu]]sta. Syntien aiheuttama syyllisyys on jo synninpäästön sakramentissa pyyhitty pois. Myös kirkon määräämän katumuksen, esimerkiksi tilapäisen ehtoolliskiellon, pystyi korvaamaan katumustöillä, kuten almuilla tai pyhiinvaelluksilla.
 
Keskiajalla aneita myytiin rahaa vastaan helpotuksiksi katumusharjoituksiin ja lyhentämään [[kiirastuli|kiirastulessa]] vietettävää aikaa. Aneita oli mahdollista ostaa myös kuolleiden omaisten puolesta. ''Anekauppa'' sai alkunsa ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja, joka on yhtenäinen [[islam]]in oppien kanssa, jossa pahoja tekoja tai syntejä voi saada anteeksi hyvillä teoilla tai hyväntekeväisyydellä. Myöhemmin katumustöitä alettiin korvata maksamalla tarpeeksi rahaa – aneiden esikuva oli syntynyt. Myöhäiskeskiajalla katumuksen suorittaminen rahana oli jo hyvin yleistä. 1500-luvulla aneiden myynti alkoi kuitenkin olla yhä selvemmin kirkon liiketoimintaa: vuonna [[1517]] paavi [[Leo X]] antoi määräyksen markkinoida aneita aktiivisesti [[Pietarinkirkko|Pietarinkirkon]] rakennustöiden rahoittamiseksi. Pohjoismaissa anekauppaa johti [[Johannes Angelus Arcimboldus]], joka toimi samalla kirkkopoliittisena rauhansovittelijana. Erityisen aggressiivisena anekauppiaana tunnettiin [[Johann Tetzel]]. [[Martti Luther]] sai kampanjasta kimmokkeen kuuluisien [[95 teesiä|95 teesinsä]] kirjoittamiseen.
 
Uskonpuhdistajat [[John Wycliffe]], [[Jan Hus]] ja Martti Luther tuomitsivat aneen julkeana [[Jahve|Jumalan]] [[armo]]n kaupallistamisena. Uskonpuhdistuksen jälkeen anekauppa tyrehtyi, mutta se jatkui [[vastauskonpuhdistus|vastauskopuhdistuksen]] aikaan; aneilla ei enää suoritettu katumusta, vaan ihmiset saivat osallistua Pietarinkirkon rakennuskuluihin ostamalla aneita.