Ero sivun ”Ystävyys” versioiden välillä

'''Ystävyys''' tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä [[ihmissuhde]]tta, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä – tosin molemmissa on eritasoista läheisyyttä. Ystävyyttä ja tuttavuutta ajatellaan yleensäusein saman jatkumon osina. Ystävyyttä tutkitaan [[sosiologia]]n, [[sosiaalipsykologia]]n, [[antropologia]]n, [[filosofia]]n ja [[zoologia]]n aloillamenetelmin. Ystävyyssuhteista on esitetty useita tieteellisiä teorioita, kuten [[sosiaalinen vaihtoteoria]], pääomateoria ja [[kiintymyssuhdeteoria]].

Ystävyydessä ajatellaanesitetään usein esiintyvän seuraavia käyttäytymistapoja:

Ihmiset kokevat usein ystävyyttä myös esimerkiksilemmikkieläimiään lemmikkieläimiinsäkohtaan. Monet eläinlajit kykenevätkin kiintymään ihmiseen ja viihtymään ihmisen seurassa, mutta varsinaisesta ystävyydestä ei voida puhua siinä mielessä kuin miten ihmisten välinen ystävyys määritellään – ainakaan ihmisen ja eläimen suhde ei voi olla yhtä tasavertainen kuin kahden ihmisen välinen ystävyyssuhde. Monilla eläinlajeilla on havaittu ystävyyttä muistuttavaa käyttäytymistä, jossa yksilöt ilman pariutumisaikeita hakeutuvat toistensa läheiseen seuraan ja luottavat toisiinsa keskimääräistä enemmän.

On esitetty, että suomen kielen ''ystävä'' olisi lyhentynyt sanasta ''yskättävä''. ''Yskätä'' olisi tarkoittanut 'painaa rintaa vasten'. ''Yskätä''-verbin olemassaoloa ei kuitenkaan ole voitu näyttää toteen. ''Yskä'' on tarkoittanut rintaa tai syliä, ja vasta myöhemmin se on saanut sairauteen viittaavan nykymerkityksensä.<ref>[[Veijo Meri]]: [[Sanojen synty]], artikkeli ''ystävä''.</ref> Toisen selityksen mukaan ''ystävä'' olisi partisiippimuoto oletetusta verbistä ''ystää'' tai ''yskätä'', joka juontuu germaanisperäisestä lainavartalosta ''wunskja-'' 'haluta, toivoa'. Kumpikaan selitys ei ole välttämättäsaanut yksiselittäistä kannatusta tieteen tosipiirissä.<ref>Häkkinen, Kaisa: ''Nykysuomen etymologinen sanakirja'' (2007), s.v. ''ystävä''. WSOY, Helsinki. ISBN 978-951-0-27108-7</ref>