Palestiinan pakolaisuus syntyi kun Palestiinan sodan eli [[Israelin itsenäisyyssota|Israelin itsenäistymissodan]] yhteydessä yli 700 000 Palestiinan arabia pakeni tai karkotettiinlähti vapaaehtoisesti kodeistaan vuosina 1947–1949. Vain kymmenisen prosenttia [[israel]]ilaisten valtaaman alueen arabiasukkaista jäi paikoilleen. [[29. marraskuuta|Marraskuun 29. päivänä]] [[1947]] [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:n yleiskokous päätti äänin 33–13 jakaa [[Palestiinan brittiläinen mandaatti|Ison-Britannian Palestiinan mandaattialueen]] [[juutalaiset|juutalaisten]] ja arabien kesken. Palestiinaa ympäröivät arabivaltiot eivät hyväksyneet tulosta vedoten muun muassa brittien antamiin lupauksiin täydellisestä itsenäisyydestä. Sisällissota Palestiinan arabiväestön ja nopeasti kasvaneen juutalaisväestön välillä alkoi YK:n jakoehdotuksen jälkeen vuoden 1947 lopulla. Israelin julistauduttua itsenäiseksi [[14. toukokuuta]] [[1948]] sota muuttui Israelin ja sinne hyökänneiden arabimaiden ([[Transjordania]], [[Egypti]], [[Syyria]], [[Libanon]], [[Irak]]) väliseksi sodaksi, joka jatkui aina kevään 1949 aseleposopimuksiin saakka. Israel selvisi voittajana sekä sisällissodasta että sitä seuranneesta valtioiden välisestä sodasta. Sodan jälkeen palestinalaisten pakolaisten ei sallittu palata entisille asuinsijoilleen.
Jordanian asukkaista 60–80 prosenttia on joidenkin arvioiden mukaan palestiinalaispakolaisia tai heidän jälkeläisiään. Osa pakolaisista arabit evakuoivat pois tulevan sodan tieltä jo ennen kuin Israelin valtio perustettiin vuonna 1948. Osa pakolaisista pakeni sodan aikana Israelin armeijan joukkoja, ja Israel takavarikoi heiltä jääneen omaisuuden [[1950]]. Ensimmäisen Israelin ja arabien välisen sodan jälkeen palestiinalaisia arabipakolaisia oli noin 700 000. YK:n [[UNRWA]] on rekisteröinyt 4 082 300 palestiinalaista pakolaisiksi.
