Ero sivun ”Mustalainen (rautatieliikenne)” versioiden välillä

p
kh, roikka -> letka
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
p (kh, roikka -> letka)
{{Tämä artikkeli|käsittelee rautatieteknistä termiä. Suomen kielen romaneista käytettyä sanaa käsittelee artikkeli [[Mustalainen]].}}
'''Mustalainen''' rautatieteknisenä terminä tarkoittaa [[Vaihtotyö|vaihtoliike]]ttä, jossa veturi irtautuu vaunuletkasta vaihtoliikkeen aikana. Tarkoituksena on yleensä siirtää veturi kiinni vaunuletkan vastakkaiseen päähän.
 
Tyypillisimmin liikettä käytettiin vuosina 1910–1971 [[Honkataipaleen tukkiratarata|Honkataipaleen tukkiradalla]]. Siellä liike toteutettiin näin: kun kuorma saavutti tietyn kohdan radasta, veturi vihelsi sovitulla tavalla ja Taipaleenlahden [[vaihdemies]] käänsi sivuraiteen vaihteen. Nyt [[lämmittäjä]] avasi veturin ja tukkivaunuroikantukkivaunuletkan välisen [[kytkin (rautatietekniikka)|kytkimen]], veturi kiihdytti nopeutensa kaksinkertaiseksi ja livahti sivuraiteelle, jonka jälkeen vaihde käännettiin taas suoralle raiteelle. Perimmäisessä vaunussa ollut [[jarrumies]] hidasti roikanletkan menoa varoen, ja kun roikkase oli ohittanut vaihteen, veturi palasi roikanletkan taakse pääraiteelle; jarrumies ja lämmittäjä kytkivät nyt maassa valmiina odottaneen vaijerin viimeiseen vaunuun ja veturiin. Nyt veturi saattoi laskea roikanletkan varoen veteen, jossa se tyhjeni itsestään.
 
Viimeisenkin vaunun tyhjettyä vaijeri irrotettiin sivulla olleesta pylpyrästä ja veturi kiskoi sen avulla vaunuroikanvaunuletkan riittävän ylös. Jarrumies lukitsi roikanvaunujen jarrut; vaijeri irrotettiin ja heitettiin veturin oikeassa kyljessä olevalle ulokkeelle joka ohjasi sen sivuun. Kiinniajo oli helppoa ja nyt juna palasi taas [[Kuolimojärvi|Kuolimojärvelle]]; siellä tehtiin taas mustalainen: vaihdemies käänsi merkkivihellyksestä vaihteen, ja veturi irtautui omia aikojaan rullaavasta roikastaletkasta. Kun veturi oli ohittanut vaihteen, se käännettiin taas ja jarrumies ohjaili irrallisen roikanletkan tyhjälle raiteelle. Siellä se pysähtyi, huollettiin ja varustettiin taas vinssivaijerilla saaden lähteäja jälleenlähti hakemaan uutta kuormaa järvestä. Veturi meni uuden ylöshinatun roikanletkan eteen, puitettiin ja vesitettiin - ja näin päivä jatkui. Honkataipaleen veturia tasan puoli vuosisataa (1921–1971) ajaneesta veturinkuljettaja Armas Pöntisestä tuli mustalaistekniikan lyömätön mestari: kukaan muu kuljettaja ei tehnyt sitä niin usein kuin hän.
 
Liike jäi hetkeksi pois käytöstä kun höyryveturista luovuttiin; dieselveturin vaihteetvaihteisto eivätei olisi kestäneetkestänyt moista käyttöä, joten tekniikkaa muutettiin; alunperin dieselveturi työnsi täyden roikanletkan Taipaleenlahdelle, jossa lasku ja nosto tehtiin erillisellä vinssillä; takaisin roikkaletkka tuotiin vetämällä. Menettely osoittautui nopeasti liian hankalaksi, joten siitä luovuttiin. Sivuraidetta jatkettiin niin että vaunuroikka saattoi irrallaan ohittaa dieselveturin. Vinssi poistettiin ja korvattiin alkuperäisen kaltaisella vaijerijärjestelmällä. Paluusuunnassa meneteltiin jatkossa aivan samoin kuin höyryveturiaikana: tyhjä vaunuletka sai rullata irrallaan paluuraiteelle ja veturi ajoi kiinni uuteen lastattuun letkaan.
Menettely osoittautui nopeasti liian hankalaksi joten siitä luovuttiin ja sivuraide jatkettiin niin että vaunuroikka saattoi irrallaan ohittaa dieselveturin. Vinssi poistettiin ja korvattiin alkuperäisen kaltaisella vaijerijärjestelmällä.
 
Paluusuunnassa meneteltiin jatkossa aivan samoin kuin höyryveturin kanssa eli tyhjä vaunuroikka sai rullata irrallaan paluuraiteelle ja veturi ajoi kiinni uuteen lastattuun roikkaan.
 
[[Jokioisten museorautatie]]n Opasteet ja liikennemääräykset -säännöstössä, jonka mukaan liikennöidään, mustalainen on erikseen kielletty.
==Lähteet==
* http://www.komentosilta.net/honka.htm
* Reino Kalliomäen arkistot{{lähde tarkemmin|Missä tallennettuna?}}
* Opasteet ja liikennemääräykset, Jokioisten museorautatie
* DVD-levy HONKATAIPALE, Jokioisten museorautatie 2011
42 499

muokkausta