Ero sivun ”Severi Savonen” versioiden välillä

 

Savosen vanhemmat olivat maalarimestari Robert Savonen ja Johanna Ulriika Saarinen. Hän aloitti [[Etelä-Pohjanmaa|eteläpohjalaisen]] [[Teuva]]n [[kunnanlääkäri]]nä vuonna 1913. Pitäjässä oli tuohon aikaan runsaasti tuberkuloosipotilaita, joten Savosen tuberkuloosiasiantuntemus kasvoi lyhyessä ajassa erinomaiseksi. Hänet nimitettiin vasta perustetun Teuvan tuberkuloosipiirin lääkäriksi [[1918]]. Seitsemän vuotta myöhemmin hän aloitti [[Filha|Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen]] sihteerinä ja asiamiehenä. Vuonna [[1931]] Savonen vieraili [[Skandinavia]]n maissa tutustumassa sikäläisiin kokemuksiin tuberkuloosin vastustamisessa. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunta perusti Savosen esityksestä toimikunnan, jossa olivat mukana muun muassa lastentautien professori [[Arvo Ylppö]] sekä naistentautien ja synnytysten professori [[Laimi Leidenius]]. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys teki yhteistyötä eritoten [[Mannerheimin Lastensuojeluliitto|Mannerheimin Lastensuojeluliiton]] kanssa. He vaativat poliittisia päättäjiä palkkaamaan kouluhoitajia ja terveydenhoitajia. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Savonen järjesti [[Ruotsi]]in hoitopaikkoja suomalaisille tuberkuloosipotilaille. Savosen merkittäviin saavutuksiin kuuluu vuonna [[1929]] voimaan tulleen Kansanparantoloiden valtionapulain edistäminen. Sen ansiosta Suomeen kehitettiin koko maan kattava parantolaverkosto vuoteen [[1941]] mennessä. Lisäksi hän edisti työllään [[Calmetterokote|calmetterokotteen]] käyttöönottoa 1941. Savonen oli lääkintöhallituksen kansanterveystyön lääkintöneuvos [[1943]]–[[1952]] ja syyskuussa [[1952]] perustetun [[Alli Paasikiven Säätiö]]n hallituksen jäsen. Kansainvälisen tuberkuloosin vastustamisliiton kunniajäseneksi hänet kutsuttiin 1959.<ref name="kb8"/> Elämäntyöstään Savonen sai [[Suomen Kulttuurirahasto]]n tunnustuspalkinnon [[1957]] ja työstään hänelle myönnettiin myös professorin arvonimi.