Ero sivun ”Puistokatu” versioiden välillä

5 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
p
kh. viitefix.
p (suomen kielen virhe)
p (kh. viitefix.)
{{Korjattava/Suomi}}
 
{{Tämä artikkeli| käsittelee puistokatua yleiskäsitteenä. Kaduista, joiden erisnimi on Puistokatu, katso [[Puistokatu (täsmennyssivu)]].}}
 
*'''esplanadi''', jossa keskimmäisenä on puisto, niiden reunoilla ovat ajoradat, joiden vieressä kulkevat kevyen liikenteen väylät. Yleensä esplanadilla tarkoitetaan nimenomaan kadun pitkänomaista puisto-osuutta. Esplanadit sijaitsevat yleensä meren tai jonkin toisen vesistön rannalla.
 
Puistokatujen uuden tulemisen merkkejä on ollut havaittavissa.<ref name="suunnitteluopas140">Junttila & Koivistoinen 2002, s. 140.</ref> Suurin ongelma uusissa hankkeissa on tila: usein uusien puistokatujen esikuvat ovat 40-5040–50 metriä leveitä katuja, mutta kuitenkin kaavoitetaan 20 metriä leveitä katuja, johon halutaan saada mahtumaan samat toiminnot kuin leveämpiin.<ref name="suunnitteluopas140" />
 
==Puistokatuja Suomessa==
Suomen vanhimpia puistokatuja ja varhaisista puistokaduista merkittävin on [[Vaasa]]an 1776 rakennettu [[Hovioikeudenpuistikko]], jonka suunnitteli yli-intendentti [[Carl Fredrik Adelcrantz]].<ref name="Suomentaide">{{Kirjaviite | Tekijä = Gardberg, Carl Jacob | Nimeke = Suomen taiteen historia | Vuosi = 1998 | Kappale = Rakennustaide ja ympäristö | Sivu = 109 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Schildts Kustannus Oy | Tunniste = ISBN 951-50-0920-0 }}</ref> Puistokadun esikuvana oli [[Nancy]]yn 1750–luvulla rakennettu ''Place de Stanislas Leszczynski''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.museoliitto.fi/en.php?k=9104 | Nimeke = The oldest public park in Finland | Tekijä = Piispala, Eija | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Museo 2/2002 Abstracts | Ajankohta = 2002 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen museoliitto | Viitattu = 14.7.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref> Puutaloista koostuneiden kaupunkien tulipalojen takia annettiin 1856 määräys, että puutaloalueilla kaupunkien keskustat piti jakaa paloturvallisiin osiin 35 m leveillä esplanadeilla, joiden varsille piti istuttaa paloja ehkäiseviä lehtipuuistutuksia.<ref name="suunnitteluopas140" />
 
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Suomeen tuli eurooppalaiseen tapaan kaavoitusmalleja, joissa puistokaduilla ja bulevardeilla oli merkittävä osa, vaikka loppujen lopuksi kovinkaan monta eurooppalaisten esikuvien mukaista puistokatua ei Suomesta löydy.<ref name="suunnitteluopas140" /> [[Helsinki|Helsingin]] kaduista bulevardeja edustavat [[Bulevardi (Helsinki)|Bulevardi]] ja Huopalahdentie, esplanadeja [[Esplanadin puisto|Esplanadi]], Pohjoinen ja Eteläinen Hesperiankatu, [[Munkkiniemi|Munkkiniemen]] puistotie, Koskelantie, [[Mäkelänkatu]] ja [[Mechelininkatu]], ja avenyitä puolestaan Pohjoiskaari sekä Tallbergin puistotie [[Lauttasaari|Lauttasaaressa]]. Myös [[Mannerheimintie (Helsinki)|Mannerheimintien]] eteläosa, entinen Heikinkatu on aikaisemmin ollut esplanadityyppinen puistokatu: sen keskellä oli puuriveillä reunustettu puistokäytävä, mutta 1930-luvulla autoistumisen seurauksena päätettiin keskimmäiset puurivit poistaa,<ref>Junttila & Koivistoinen 2002, s. 133.</ref> mutta uudet puurivit istutettiin jalkakäytävien reunoihin; täten Mannerheimintiestä tuli avenue-tyyppinen puistokatu.<!--ainakin edellä esitettyjen määritelmien mukaan-->
 
[[Tampere]]ella keskustan tärkein pohjoiseteläsuuntainen väylä [[Hämeenpuisto]] on tunnettu nimellä Esplanadi, ja on edelleen selvästi esplanadityyppinen katu.
 
[[Pori]]n keskustan [[ruutukaava]]-alueen "koordinaattiakseleina"”koordinaattiakseleina” toimii neljä esplanadia: [[Porin puistoakselit|Pohjois-, Itä-, Länsi- ja Eteläpuistot]]. [[Kuopio]]ssa taasen on kaksi varsinaista puistokatua, jotka ovat Puistokatu ja [[Pyörönkaari]].
 
== Lähteet ==