Ero sivun ”Sydän” versioiden välillä

Sydän pystyy sykkimään ilman ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä vaikka sitä hermottaakin [[autonominen hermosto]]. Sydämen sykkeen aiheuttavat solmukesolut (sinus- ja eteis-kammiosolmukkeen solut), jotka [[depolarisaatio|depolaroituvat]] (aktivoituvat) itsestään ja aiheuttavat näin [[aktiopotentiaali|aktiopotentiaaleja]]. Nopeimmin depolaroituminen tapahtuu yleensä [[sinussolmuke|sinussolmukkeessa]], joka sijaitsee sydämen oikeassa eteisessä lähellä yläonttolaskimoa. Solmukesolujen [[lepopotentiaali|lepojännite]] on normaalia pienempi (normaalisti noin −-80  mV, solmukesoluissa jopa vain −-55  mV). Solujen solukalvo lisäksi läpäisee muita sydänlihassoluja paremmin [[natrium]]ia, jolloin solun sisään vuotava natrium saa solun muutenkin pienen jännitteen helposti nostettua kynnysarvoon, josta seuraa [[kalsium|kalsiumin]] vapautuminen sytoplasmaan [[endoplasmakalvosto|sarkoplasmaattisesta kalvostosta]] ja solun supistuminen.