Ero sivun ”Lea Karvonen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lupaava
 
Rivi 4:
== Historia ==
 
LeoLea Karvosen nimen keksivät Tammen pääkielentarkastaja [[Taito Otava]] ja käännöskirjatoimittaja [[Jarl Hellemann]] vuonna 1948. Pyrkimyksenä oli kehittää mahdollisimman luonteva suomalainen nimi, joka ei yhdistyisi aiempiin suomennoskirjallisuuden tekijöihin. Alun perin salanimelle keksittiin myös miehinen vastine '''Leo Karvonen''', joka olisi keskittynyt miehille suunnattuihin kirjoihin kuten [[seikkailukertomus|seikkailukertomuksiin]] ja [[Jännityskirjallisuus|jännitysromaaneihin]].<ref name="bibliophilos032003" /> Tälle ei kuitenkaan ilmennyt tarvetta, eikä Leo Karvosen nimeä käytetty kuin kerran, vuoden 1955 suomennoksessa [[Rolle Tillman]]in dekkarista ''[[Murha ilman ruumista]]''.<ref name="suomennoskirjallisuudenhistoria2" /> Sen sijaan Lea Karvonen otettiin nopeasti käyttöön. Ensimmäinen salanimeä hyödyntänyt julkaisu oli [[Eeva Joenpelto|Eeva Joenpellon]] vuonna 1948 ilmestynyt [[Netta Muskett]] -käännös ''[[Uusia polkuja]]''. Kaikkiaan Netta Muskettin 61:stä käännetystä teoksesta 25 julkaistiin Lea Karvosen suomentajanimellä. Vastaavasti [[Enid Blyton]]in laajasta lastenkirjatuotannosta Lea Karvosen nimellä käännettiin yli kaksikymmentä. Joissakin tapauksissa kustantaja tarjosi ansioituneille kääntäjilleen salanimen suojissa tehtäviä Blytonin kaltaisia kevyitä välitöitä myös palkkioina, sillä käännöspalkkiot määritettiin liuskamäärän mukaan ja kevyttä tekstiä oli joutuisampaa kääntää.<ref name="bibliophilos032003"/>
 
Aina salanimen käyttämisen syynä ei ollut kirjan viihteellisyys. Esimerkiksi syksyllä 1955 Tammi halusi julkaista mahdollisimman nopeasti käännöksen [[Françoise Sagan]]in kohuromaanista ''Bonjour tristesse'' (''[[Tervetuloa ikävä]]''). Pätevää [[Ranskan kieli|ranskantaitoista]] kääntäjää ei kuitenkaan ollut juuri silloin tarjolla, joten Eeva Joenpelto suostui suomentamaan teoksen ruotsinnoksen pohjalta. [[Ruotsin kieli|Ruotsin]] käyttämistä välikielenä ei kuitenkaan haluttu paljastaa, eikä Joenpelto tunnetusti osannut ranskaa, joten suomentajan henkilöllisyys salattiin Lea Karvosen nimimerkillä.<ref name="bibliophilos032003"/>