Ero sivun ”Berliinin konferenssi (1884)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
p typo
Rivi 1:
[[kuva:Afrikakonferenz.jpg|250px|thumb|Berliinin konferenssi 1884 virallisti Afrikan maiden alistamisen siirtomaiksi.]]
'''Berliinin konferenssi''' ({{k-de|Kongokonferenz}} eli "'''Kongon konferenssi'''") sääteli vuosina [[1884]]–[[1885]] [[kolonialismi|kolonialismia]] ja kauppaa [[Afrikka|Afrikassa]] uuden imperialismin aikana, ja sen kanssa osui yksiin Saksan yhtäkkinen nousu suurvallaksi. Konferenssin kutsui koolle [[Portugali]], ja sen järjesti Saksan ensimmäinen kansleri [[Otto von Bismarck]]. Sen tulosta '''Berliinin konferenssin yleisasiakirjaa''' pidetään usein Afrikan valloituksen virallistamisena. Konferensiin osallistui 14 valtiota, joista neljä oli siihen aikaan suuria siirtomaavaltoja Afrikassa: [[Yhdistynyt kuningaskunta]], [[Ranska]], [[Saksan keisarikunta|Saksa]] ja [[Portugali]]. Loput olivat [[Itävalta-Unkari]], [[Belgia]], [[Tanska]], [[Italia]], [[Alankomaat]], [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]], [[Espanja]], [[Ruotsi-Norja]], [[OsamienOsmanien valtakunta]] ja [[Yhdysvallat]].
 
Konferenssissa sovittiin, että jos joku Euroopan valtio valtaa Afrikan rannikkoa, se ilmoittaa muille asiakirjan allekirjoittajavaltioille. Rannikon valtaus oikeutti valloittajaa saamaan haltuunsa myös sisämaata sen takaa. Valtauksen sai tehdä, jos pystyi osoittamaan kykeneväänsä hallitsemaan alueen kauppaa ja merenkulkua. Sopimus takasi, ettei Euroopan maiden tarvinnut sotia keskenään valloituksista. Ajan hengen mukaisesti siinä ei otettu kantaa siihen, pitäisikö paikallisilta asukkailta kysyä, sopiko valloitus heille.<ref>[http://teacherweb.ftl.pinecrest.edu/snyderd/MWH/Projects/mun-bc/History.htm A Brief History of the Berlin Conference] Teacher Web</ref>