Ero sivun ”Tverin Karjala” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Oravax (keskustelu | muokkaukset)
Poistettu tarpeeton linkki Tverinkarjalaisten ystävät ry:n nettisivulle
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
p kv
Rivi 4:
 
==Historia==
Ylisen [[Volga]]n pohjoispuolinen alue oli kärsinyt paljon 1500- ja 1600-luvuilla sodissa ja maanomistajat halusivat autioille mailleen viljelijöitä ja veronmaksajia. Alueelle saapui sitten [[Stolbovan rauha]]n jälkeen vuonna [[1617]] [[Käkisalmen lääni]]stä ja [[Inkeri]]stä ortodoksista karjalais- ja inkeroisväestöä sotia, [[Ruotsi]]n luterilaisia uskonvainoja ja verotusta pakoon. Venäjällä he asettuivat asumaan etupäässä Tverin alueelle, [[Tver|Tverin kaupungin]] pohjoispuolelle. [[Inkeri]]in jääneitä kutsutaan [[inkerikot|inkerikoiksi]]. Tverin Karjalaan muutti kaikkiaan 20 000 henkeä, jotka menestyivät alueella hyvin, koska siellä oli tilaa. Vuoden [[1834]] väestölaskennassa heitä oli jo 83 000 henkeä, 1858 noin 93 000 ja vuonna 1890 132 332. Vuonna 1895 noin 180 000. Venäjän keisarikunnassa järjestetyssä ainoassa väestönlaskennassa vuonna 1897 karjalaisia ilmoitettiin olevan noin 117 000 mutta tässä laskennassa kaikki venäjää puhuvat luokiteltiin kansallisuudetaankansallisuudeltaan venäläisiksi. [[1926]] karjalaisia oli jo 140 567 eli enemmän kuin varsinaisessa [[Karjala]]ssa. Näiden lisäksi asui Tverin läänin alueella saman verran osittain tai kokonaan venäjänkielisiä karjalaisia. Joten karjalaisten todellinen lukumäärä vuonna 1926 oli lähes 250 000 henkeä. Samassa väestönlaskennassa asui Tverin läänissä yli 2600 virolaista. A.Vershinsky listaa alueelta vuodelta 1932 yli 100 täysin karjalaista kylää. Joten aivan marginaalisesta väestöryhmästä ei ole kysymys.
 
Tverissä karjalaiset olivat [[Maaorjuus|maaorjia]] muiden Keski-Venäjän talonpoikien tapaan. Vuoden [[1861]] reformissa he saivat henkilökohtaisen vapautensa ja suurtilat joutuivat luovuttamaan kyläkunnille lisää maata [[sarkajako|sarkajaossa]] viljeltäväksi. Yksityistä maata talonpojat alkoivat saada vasta [[Stolypinin reformi]]ssa (eli Venäjän [[isojako|isossajaossa]]) vuoden 1909 jälkeen. Taloutta paransi myös rautatien rakentaminen [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]sta (sivurata [[Lihoslavl]]ista [[Toržok]]iin valmistui 1911) 1840-luvulla Moskovaan. Karjalaisten talous ja kulttuuri kehittyi. [[Pietarin - Moskovan Rautatie]] eli [[Nikolain Rautatie]] tarjosi työtä ja paikalliset tuotteet voitiin markkinoida paremmin Moskovaan ja Pietariin.
Rivi 29:
Tverinkarjalan kieli kuuluu karjalan kielen etelämurteisiin eri varsinaiskarjalaan. Tverinkarjala eroaa kuitenkin suuresti pohjoisemmista karjalaismurteista ja sitä pidetäänkin toisinaan omana kielenään. Tverinkarjala jakautuu kolmeen erillään olevaan murrealueeseen. Pohjoisin näistä, [[Vesjegonsk]]in alue, sijaitsee [[Rybinskin tekojärvi|Rybinskin tekojärven]] länsipuolella. Alueeseen kuuluvat Vesjegonsk-, Sandovo-, Lesnoje-, Molokovo- sekä [[Krasnyi Holm]] -nimisiä kaupunkeja ympäröivät kylät. Murretta osaavat vain vanhukset.
 
Tverin Karjalan pääalueeseen eli [[Tolmatsu]]n alueeseen kuuluvat [[Spiirova]]-, [[Ruameška]]-, [[Lihoslavlja]] ja [[Kozlova]]-nimiset taajamat ja kirkonkylät ja niiden lähikylät (edelliset nimet tverinkarjalaisessa asuassaasussa). Täällä kieli on säilynyt kaikkien sukupolvien kielenä ja karjalaa kuulee puhuttavan yleisesti esim. kaupoissa vielä nykyäänkin.{{lähde}}
 
Eteläisin ja pienin tverinkarjalan puhuma-alue sijaitsi [[Zubtsov]]in eli [[Djorža]]n seudulla. Siihen kuuluivat Aleksandrovskoi-, Nouvoi-, Semnovskoi-, Vasiljevskoi-, Ivanovskoi- ja Matjugino-nimiset kylät ja taajamat. Seutu kärsi pahoin toisessa maailmansodassa rintaman kulkiessa sen yli. Myös perinteisen elämänmuodon lakkauttaminen maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä nopeutti zubtsovinkarjalaisten sulautumista. Nykyisin nämä eteläisimmät tverinkarjalaismurteet ovat jo hävinneet. Petroskoin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan ns. Etelä-Tverin eli Djorzhan karjalaisia oli 1890 1664 henkilöä, 1911 1952 henkilöä, mutta 1993 jäljellä oli vain 70 henkilöä jotka ilmoittivat karjalan käyttökielekseen. Toisen tutkimuksen mukaan noin 500 henkilöä puhui edelleen Djorzhan murretta (2002) mutta käyttää pääkielenään venäjää. Aluetta on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vaivannut huomattava muuttokato kun nuoremmat karjalaiset ovat muuttaneet palvelujen perässä lähinnä Moskovaan.