Ero sivun ”Sergei Djagilev” versioiden välillä

Mihail Fokinin teoksia Venäläisen baletin ohjelmistossa olivat muun muassa ''[[Les Sylphides]]'' (säv. [[Frederic Chopin]]), ''Tulilintu'' (säv. [[Igor Stravinski]]), ''Šeheradzade'' (säv. [[Nikolai Rimski-Korsakov]]), ''Ruusu-unelma'' ja ''Petruška'' (säv. Igor Stravinski).

[[Kuva:Ninette de Valois, 1914.jpg|right|thumb|250px|Ballerina Ninette de Valois vuonna 1914 otetussa valokuvassa.]]

 

Venäläisen baletin taiteellisena johtajana toimi taidemaalari [[Léon Bakst]]. Yhdessä Djagilevin kanssa hän kehitti yhä monimuotoisempia baletteja, ja niissä oli paljon myös show-osioita, joiden tarkoituksena oli vedota tavalliseen yleisöön, huomattavasti vähemmän kuin sofistikoituun aristokratiaan. Balettiyleisö ei nimittäin enää koostunut pelkistä taiteenalan asiantuntijoista ja ''balettomaaneista''. Varsinkin alkuaikojen ohjelmistolle tyypillisten eksoottisten piirteidensä pohjalta Venäläisellä baletilla oli vaikutus myös taidesuuntaus [[fauvismi]]n sekä [[art deco]] -tyylisuunnan syntyyn. Myöhemmissä teoksissa käsiteltiin baletissa uusia moderneja aiheita, ja Balanchinen ''Apollo'' aloitti uuden neoklassismiksi kutsutun balettisuuntauksen. Uutta oli myös teosten kokonaistaiteellinen ilme, jossa niin musiikki, liikekieli kuin visuaalinen ilme oli suunniteltu aiheenmukaisiksi ja palvelemaan samaa päämäärää. Ballet Russes'n lavastajina ja pukusuunnittelijoina toimi monia huomattavia ajan avantgardea edustaneita taiteilijoita kuten Benois, Roerich, Gontsarova, Larionov, Picasso, Gris, Braque, Matisse, Derain, de Chirico ja Roualt. Kuvataiteen kulloinkin muodissa olleet virtaukset otettiin heti myös balettipuvustuksen ja -lavastuksen käyttöön. ''Parade''ssa oli kubistinen lavastus ja puvut ja ''Le Train Bleu''n uima-asut olivat Chanelin suunnittelemia. Myös kirjailija [[Jean Cocteau]]lla oli kiinteä yhteys seurueeseen.