Ero sivun ”Japanin historia” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Imperialistinen Japani: Väärää tietoa entiseltä käyttäjältä
Merkkaukset:  seulottavat   virheellinen wikikoodi  Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt Jaakkopekka) ja palautettiin versio 14634292, jonka on tehnyt ZacheBot
Rivi 197:
Bakufun neuvonantaja ([[tairō]]) [[Ii Naosuke]] halusi restauroida sotilashallintoa avaamalla ja vahvistamalla maata asteittain. Hänet kuitenkin surmattiin keväällä 1860, ja hänen kuolemaansa seurasivat aktivistisamuraiden ulkomaalaisia kohtaan tekemät väkivaltaisuudet. Bakufun vastustajien keskeiseksi välineeksi nousi nyt keisarillinen hovi, ja sotilashallintoa painostettiin toimintaan ulkomaalaisia vastaan. Opposition johtajina toimivat Chōshūn ja [[Satsuman han|Satsuman]] hanit. Chōshūn alueen joukot pommittivat ulkomaalaisia laivoja [[Shimonoseki]]n salmessa vuonna 1863, mutta seuraavana vuonna länsivaltojen yhteishyökkäys pakotti Chōshūn daimion avaamaan salmen uudelleen. Bakufu yritti saada Chōshūn hallintaansa, mutta Chōshūn ja Satsuman liiton myötä vuonna 1866 sen joukot kukistettiin. Samana vuonna valtaan noussut viimeinen shōgun [[Tokugawa Yoshinobu]] erosi vuonna 1867 välttääkseen avoimen yhteenoton daimioiden kanssa. Aktivistisamurait vastustivat kuitenkin Yoshinobun jatkamista valtion hallinnossa ja halusivat riistää Tokugawoilta heidän läänityksensä. Vuoden 1868 [[Boshin-sota|Boshin-sodassa]] Satsuman, Chōshūn ja [[Tosan han|Tosan]] joukot, jotka olivat nyt ryhmittyneet juuri valtaan nousseen nuoren keisari [[Meiji (keisari)|Meijin]] keisarilliseksi armeijaksi, voittivat shōgunin tukijat. Samana vuonna keisari ja pääkaupunki siirrettiin Edoon, joka nimettiin Tokioksi, itäiseksi pääkaupungiksi. Ulkovallat tunnustivat nopeasti uuden hallinnon.<ref>Cortazzi, s. 181–184</ref><ref>[http://www.britannica.com/eb/article-23186/Japan Encyclopædia Britannica]</ref>
 
== Moderni Japani ==
joissa länsimaiset muodot omaksuttiin perinteisten japanilaisten muotojen rinnalle. Kuvassa japanilaisia naisia länsimaisissa asuissa.]]
=== Meiji-kauden alku ===
{{Pääartikkeli|[[Meiji-kausi]]}}
[[Kuva:Meiji tenno1.jpg|thumb|left|200px|Keisari [[Meiji (keisari)|Meiji]] länsimaalaistyylisessä univormussa.]]
[[Kuva:1887-Japanese-women-Western-Bustled-fashions.jpg|thumb|200px|left|Länsimaistuminen ulottui myös kulttuuriin: kirjallisuuteen, taiteeseen ja tapoihin, joissa länsimaiset muodot omaksuttiin perinteisten japanilaisten muotojen rinnalle. Kuvassa japanilaisia naisia länsimaisissa asuissa.]]
 
Keisarinvallan palauttamista vuonna 1868 kutsutaan yleisesti [[Meiji-restauraatio]]ksi. Se aloitti usean vuosikymmenen kestäneen voimakkaan länsimaistumisen kauden, jonka aikana länsimaista kulttuuria ja teknologiaa omaksuttiin tietoisesti, jotta Japani kykenisi vastaamaan länsimaiden sille asettamaan haasteeseen. 1890-luvulle mennessä maa oli käynyt läpi valtavan sosiaalisen ja poliittisen vallankumouksen ja noussut suurelta osin tasa-arvoiseksi länsimaiden kanssa.
Rivi 230 ⟶ 234:
Japanin väkiluku kasvoi nopeasti, ja vuonna 1920 se oli noussut lähes 57 miljoonaan. Kasvuun vaikuttivat parantunut hygienia ja pienempi lapsikuolleisuus, mutta elintaso pysyi kaikesta huolimatta alhaisena erityisesti maaseudulla, jossa 72 prosenttia japanilaisista edelleen asui vuonna 1913. Riisin tuotanto yli kaksinkertaistui 1880-luvulta 1930-luvulle kasvavan väestön ruokkimiseksi. Teollisuuden merkitys kasvoi vähitellen: ensimmäiseen maailmansotaan mennessä tekstiiliteollisuus oli noussut maan merkittävimmäksi teollisuudenalaksi. Teollisuuden kasvua auttoivat halvan työvoiman saanti maaseudulta ja raskaassa teollisuudessa valtion omistamat pankit, joilta saatiin tarvittavaa pääomaa. Maailmansota merkitsi huomattavaa kasvua maan taloudelle, sillä japanilaisten tuotteiden kysyntä muualla Aasiassa lisääntyi. Talouskasvu aiheutti kuitenkin inflaatiota, joka johti työkiistoihin, vuoden 1918 riisimellakoihin ja lopulta lamaan vuonna 1920. Vaikeuksia pahensi Tokioon vuonna 1923 iskenyt [[suuri Kantōn maanjäristys]], joka surmasi yli 100&nbsp;000 henkeä.<ref>Cortazzi, s. 223–225</ref><ref name="EB-TY">[http://www.britannica.com/eb/article-23196/Japan Encyclopædia Britannica]</ref>
 
1920-luku merkitsi silti uutta, kansainvälistä suuntautumista ja modernin massakulttuurin syntyä. Siihen vaikuttivat uudet viestimet, radio, äänilevyt ja elokuva, joiden kautta esimerkiksi länsimainen, erityisesti yhdysvaltalainen, musiikki ja muoti kasvattivat suosiotaan ja länsimaiset urheilulajit yleistyivät. Modernisoituminen tapahtui erityisesti suurissa kaupungeissa, kun taas maaseutu oli edelleen köyhää ja kehittymätöntä. Tokion uudelleenrakentaminen maanjäristyksen jälkeen moderniksi suurkaupungiksi oli uuden kaupunkiyhteiskunnan symboli. Politiikassa 1920-luvulla oli lyhyt puoluepolitiikan aikakausi, jota on kutsuttu ”Taishō-demokratiaksi”. Vuonna 1925 äänestysoikeutta laajennettiin yli 25-vuotiaille miehille, ja [[Katō Takaaki]]n hallitus leikkasi byrokratiaa ja armeijan rahoitusta. Yhteiskunnalliset kysymykset, kuten työväenliike ja naisliike olivat esillä aiempaa enemmän. Valtio suhtautui sosialismiin äärimmäisen negatiivisesti, ja 1920-luvulla perustettu kommunistinen puolue joutui poliisin murskaamaksi.<ref name="EB-TY"/><ref>Fält et al., s. 136–142</ref>
1920-luku merkitsi silti uutta, kansainvälistä suuntautumista ja modernin massakulttuurin JOONAN MÄLLIPAAKKU OK SHITTIÄ PERKELE JA CHEEK ON KUSIPÄÄle-23195/Japan Encyclopædia Britannica]</ref> Uuden keskiluokan menestys oli riippunut kansainvälisen kaupan kasvusta, ja laman myötä syytökset epäonnistuneena ja korruptoituneena pidettyä, zaibatsujen hallitsemaa puoluepolitiikkaa kohtaan lisääntyivät.<ref name="EB-TY"/> Jalansijaa sai käsitys uusista aluevalloituksista ratkaisuna Japanin taloudellisiin ongelmiin, samalla kun maa jäi kansainvälisesti yhä enemmän eristyksiin.
 
Propagandassa kasvanut, aiempaa suurempi äänestäjäkunta kannatti kuitenkin innokkaasti militaristista laajentumispolitiikkaa, ja äärinationalistit kasvattivat vaikutusvaltaansa erityisesti 1920-luvun lopun maailmantalouden laman jälkeen.<ref>Cortazzi, s. 226</ref> Parlamentin epäjärjestys ja heikkous vähensivät luottamusta edustukselliseen järjestelmään. Parlamentti ja Meiji-perustuslaki pysyivät toiminnassa koko militaristisen kauden ajan, mutta toisaalta perustuslaki oli niin epäselvä toimeenpanovallan suhteen, että puoluepolitiikan ajan pääministerit eivät juuri voineet muuta kuin ryhtyä yhteistyöhön demokratialle vihamielisten voimien kanssa.<ref>[http://www.britannica.com/eb/article-23195/Japan Encyclopædia Britannica]</ref> Uuden keskiluokan menestys oli riippunut kansainvälisen kaupan kasvusta, ja laman myötä syytökset epäonnistuneena ja korruptoituneena pidettyä, zaibatsujen hallitsemaa puoluepolitiikkaa kohtaan lisääntyivät.<ref name="EB-TY"/> Jalansijaa sai käsitys uusista aluevalloituksista ratkaisuna Japanin taloudellisiin ongelmiin, samalla kun maa jäi kansainvälisesti yhä enemmän eristyksiin.
 
==== Fasismi ja tie sotaan ====