Ero sivun ”Fjodor Heiden” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ukas (keskustelu | muokkaukset)
iw fix
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
p kv
Rivi 32:
Heiden piti kielipolitiikkaa venäläistämisen tärkeimpänä välineenä. [[Ruotsin kieli]] sitoi Suomea henkisesti länteen, joten sen käyttöä oli pyrittävä vähentämään. Tähän tavoitteeseen hän pyrki tukemalla suomen kielen käyttöä valtionhallinnossa, yliopistossa ja armeijassa. Hän ei pitänyt suomen kieltä samanlaisena uhkana kuin ruotsin kieltä, sillä hänen näkemyksensä mukaan suomi oli kehittymätön kieli, ja jäisi joka tapauksessa vähitellen suuren kulttuurikieli venäjän jalkoihin. [[Fennomania|Fennomaanit]] eivät tienneet näistä Heidenin näkemyksistä, joten he ottivat kiitollisina vastaan kenraalikuvernööriltä tulevan arvokkaan tuen asialleen.
 
Vanhassa historiantutkimuksessa asia esitettiin niin, että Heiden toimi aluksi Suomen ystävänä, mutta kääntyi slavofiiliksi vuoden 1890 tienoilla. Tämä "Heidennin linjaksi" kutsuttu tulkinta on myöhemmin hylätty, koska Heidenin muistiinpanot ja suunnitelmat osoittavat hänen omaksuneen slovofiilisyydenslavofiilisyyden jo 1880-luvun alussa.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Manninen, Tuomas | Nimeke = Heidenin linja. Teoksessa Suomen historia, 5. osa: Autonomian rakentamisen ja kansallisen nousun aika | Sivut = 312-3 | Julkaisija = Weilin & Göös | Vuosi = 1986 | Tunniste = ISBN 951-35-2494-9}}</ref>
 
Kielipolitiikan lisäksi Heiden pyrki lisäämään venäläisvaikutusta suosimalla virkanimityksissä sellaisia henkilöitä, jotka olivat asuneet pitkään Venäjällä ja osasivat hyvin [[venäjän kieli|venäjää]]. Hän kiinnitti myös huomiota Suomen ja Venäjän välisten kauppasuhteiden kehittämiseen ja vaati tullimuodollisuuksia vähennettäväksi. Mitä enemmän Suomi kävisi kauppaa Venäjän kanssa, sitä enemmän se integroituisi osaksi Venäjän valtakuntaa.