Ero sivun ”Siunaus” versioiden välillä

Vihkimisoikeuden rabbit ovat saaneet maallisilta viranomaisilta, aikuistumisjuhlien eli poikien [[bar mitsva]] ja tyttöjen [[bat mitsva]] -tilaisuuksien johtaminen tai sairaiden luona käyminen kuuluu heidän velvollisuuksiinsa seurakuntien vanhimpina, ja siunaaminen on luovutettu heille Aaronin jälkeläisten sijaisina. Juutalaiset käyttävät siunauksena [[Herran siunaus]]ta eli [[Aaron#Aaronin siunaus|Aaronin siunaus]]ta, joka on peräisin [[Neljäs Mooseksen kirja|Neljännestä Mooseksen kirjasta]] (6:24–26).<ref name="4Moos">{{raamatunpaikka|4. Moos. 246:22-26}}</ref>

Varhais­kristillisenä aikana ja vielä keskiajalla siunaus luettiin [[ehtoollinen|ehtoollisen]] vieton edellä. [[Apostolinen konstituutio|Apostolisen konstituution]] kuvaamassa jumalan­palveluksssa [[diakoni]] luki yhteisen [[esirukous|esi­rukouksen]], minkä jälkeen [[piispa]] siunasi kansan lukemalla vanhatestamentillisen [[Aaronin siunaus|Aaronin siunauksen]] (4. Moos. 2224-26).<ref name=Kotila>{{kirjaviite | Tekijä = Heikki Kotila | Nimeke = Liturgian lähteillä, Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan | Sivu = 223–225 | Luku = Siunaus | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1994 | Tunniste = 951-0-19103-5}}</ref> Myöhemmin on useimmissa kirkkokunnissa tullut tavaksi lukea siunaus jumalanpalveluksen tai kirkollisen toimituksen lopussa. Varhaisin tieto tällaisesta käytännöstä on piispa [[Serapion]]in sakramentaariosta vuodelta 350.<ref name=Kotila />