Wikipedia

Ero sivun ”Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
vähän kappaleita yhteen , linkit, viivat, typot yms
p pitkäviivat, sitovat välilyönnit
Rivi 41:
=== Ensimmäinen vuosikymmen===
 
Bolsevikkien vakiinnutettua valtansa Valko-Venäjän nimi muuttui muotoon {{k-be|Беларуская Савецкая Сацыялістычная Рэспубліка|Belaruskaja Savetskaja Satsyjalistytšnaja Respublika}}<ref>Брыгадзін П. І., Ладысеў У. Ф.: Беларусь паміж Усходам і Захадам: Станаўленне дзяржаўнасці і тэрытарыяльнай цэласнасці Беларусі (1917-1939 гг.) {{be}}</ref><ref name="nimen muutosta ei huomioitu">Neuvostotasavallan virallisen nimen muutosta ei kuitenkaan ole huomioitu [[suomen kieli|suomen kielessä]].</ref> muodostaen yhdessä Venäjän, [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukraina]]n ja [[Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Transkaukasia]]n kanssa Neuvostoliiton vuonna 1922.
 
Uuden neuvostotasavallan rajoja muutettiin 1920-luvulla kolme kertaa. Venäjän neuvostotasavalta luovutti Valko-Venäjälle alueita vuosina 1923, 1924 ja 1926.<ref> Snyder,T.: The Reconstruction of Nations,65,2003</ref>
 
Valko-Venäjän kulttuuri koki 1920-luvulla merkittävää elpymistä. Hallinto kiinnitti huomiota kouluihin, taiteisiin ja valkovenäläisiä haluttiin nostaa valtionhallinnon päättäviin elimiin.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,65,2009</ref> Näkyvänä merkkinä kulttuurirenessanssista olivat Minskiin perustetut ensimmäiset teatterit ja orkesterit. Kirjallisella kentällä esiin astui uusia runoilijoita ja prosaisteja ja jo ennen neuvostovaltaa debytoinut [[Jakub Kolas]] jatkoi tuotantoaan. Hallinto ryhtyi julkaisemaan asiakirjoja myös aikaisemmin syrjityllä [[valkovenäjä]]n kielellä.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,65,2009</ref>
 
Kulttuurielämän kohentaminen ei suinkaan sujunut vailla ongelmia. Kehittyneitä kulttuuri-instituutioita ei aluksi ollut, valtaosa väestöstä asui maalla, valkovenäjän kieltä aliarvostettiin ja valkovenäläisten osuus maan hallinnossa oli aluksi pieni. Käynnistettiin mittava kulttuuri-instituutioiden rakennustyö. Aluksi perustettiin 4000 koulua. Sen jälkeen perustettiin tiedeakatemia, kansallinen kulttuuri-instituutti, kansalliskirjasto ja yliopisto.<ref> Snyder,T.: The Reconstruction of Nations, 65,2003</ref> Vuonna [[1926]] todettiin lukutaitoisen aikuisväestön osuudeksi 53&nbsp;% ja vuonna [[1927]] Valko-Venäjälle hyväksytty oma perustuslaki antoi kaikille kielille tasa-arvoisen aseman.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,65-66,2009</ref>
 
Sodan hävitysten jälkeen alkoi myös talous elpyä. Vuonna [[1925]] oli talous saavuttanut ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen tason. Uutta teollisuutta syntyi [[NEP]]-kaudella vuosina [[1921]]- [[&ndash;1928]] erityisesti puunjalostus- ja tekstiiliteollisuuden aloille.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,66,2009</ref>
 
Myönteinen kehitys taloudessa ja kulttuurissa huomattiin ulkomaillakin. Moni porvarillisesti ja kansallisesti ajatteleva emigrantti palasi kotimaahansa.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,66, 2009</ref>
 
NEP-kauteen liittyi kuitenkin myös ristiriitoja. Maaseudulla yksityisomistus lisääntyi, mikä oli vallassaolijoidenvallassa olijoiden perimmäisten ajatusten vastaista. Talouden liberaali kehitys ei myöskään sopinut yhteen yhden puolueen diktatuurin kanssa.<ref> Ikonen,S: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,66,2009</ref>
<gallery widths=170px heights=150px>
Kuva:Map of Litbel 1919.svg|Alkuvaiheessaan Valko-Venäjän SNT oli alueeltaan huomattavan suppea (sinivihreä alue, 1919 tilanne).
Rivi 62:
</gallery>
=== Kollektivisointi ja terrori ===
NEP-kausi päättyi vuonna 1928, jolloin Neuvostoliiton kommunistinen puolue teki politiikassaan merkittävän muutoksen. Käyttöön otettiin suunnitelmatalouden periaatteet. Maata ryhdyttiin kahden ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana [[1928]]–[[&ndash;1937]] teollistamaan. Teollistaminen tehtiin kansan kustannuksella ja sen elintaso laski.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,66,2009</ref>
 
Ensimmäiseksi ryhdyttiin pakkokollektivisoimaan maataloutta. Valko-Venäjällä vainon kohteeksi joutui arviolta 600&nbsp;000–700&nbsp;000 maalaista. Heistä osa ei koskaan palannut kotiinsa. Tuhottaessa varakkaita viljelijöitä eli kulakkeja käynnistyi nälänhätä joka aiheutti tuhansien kuoleman.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 66-67,2009</ref> ▼
 
▲Ensimmäiseksi ryhdyttiin pakkokollektivisoimaan maataloutta. Valko-Venäjällä vainon kohteeksi joutui arviolta 600&nbsp;000–700&nbsp;000 maalaista. Heistä osa ei koskaan palannut kotiinsa. Tuhottaessa varakkaita viljelijöitä eli kulakkeja käynnistyi nälänhätä joka aiheutti tuhansien kuoleman.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 66-67,2009</ref>
[[Kuva:Kurapaty - Minsk raion - 2014 - 14m.jpg|thumb|270px|Näkymä [[Kurapaty|Kurapatyn metsästä]]. Tähän aivan [[Minskin kehätie]]n pohjoispuolella olevaan metsään haudattiin 100&nbsp;000–250&nbsp;000 suuren terrorin uhria vuosina 1937-1941.]]
Valko-Venäjä joutui 1930- luvulla kokemaan kolme terroriaaltoa. Ensimmäinen oli vuonna [[1930]] ja seuraavat vuosina [[1933]] ja 1937–1941. Eniten edustajiaan menetti maan koulutettu kansanosa. Eri alojen edustajia murhattiin sadoin tuhansin.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 67,2009</ref> <ref> Snyder, T.: The Reconstruction of Nations, 283, 2003,</ref> Esimerkiksi nykyisen [[Minskin kehätie]]n pohjoispuolella sijaitsevaan [[Kurapaty|Kurapatyn metsään]] haudattiin arviolta 100&nbsp;000–250&nbsp;000 valtiollisen terrorin murhaamaa uhria vuosina 1937–1941.<ref name="Wilson">{{Kirjaviite | Tekijä = Wilson, A.| Nimeke = Belarus. The last dictatorship in Europe| Vuosi = 2011| Luku = Chapter 6. Belarus begins again: The traumatic twentieth century | Sivu = 105| Selite = | Julkaisupaikka = Bodmin, Cornwall, Great Britain| Julkaisija = Yale University Press| Tunniste = ISBN 978-0-300-13435-3| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 19.8.2014| Kieli ={{en}} }}</ref>
 
Vainot käynnistettiin kansallisdemokraatteja vastaan käytävän taistelun nimissä. Heitä kohtiin esitettiin mielikuvituksellisia syytöksiä yrityksistä irrottaa Valko-Venäjä Neuvostoliitosta ja myydä se sen jälkeen ulkomaalaisille.<ref> Ikonen:S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat 67,2009</ref> Toiminnan johdossa väitettiin olleen vapautusjärjestön, jonka johtajana olisi ollut tuolloin suosittu runoilija [[Janka Kupala]].<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat 67,2009</ref>
 
Valko-Venäjän kommunistipuolue menetti itsenäisen asemansa. Sen ohjelma ja päätökset toistivat vain pienin poikkeuksin muiden neuvostotasavaltojen ohjelmia. Puhdistukset suosivat tietyn tyyppisiä puoluemiehiä: syntyi vastuuta pakoilevien, aloitekyvyttömien ja moraalittomien puoluevirkailijoiden ryhmä. Aineellisten etujensa johdosta he olivat valmiita täyttämään millaisia määräyksiä tahansa.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 68,2009</ref>
 
1930-luvun alussa käynnistyi myös venäläistäminen. Vuonna [[1933]] astui voimaan kieliuudistus. Valko-Venäjää alettiin lähentämään venäjään ja sen käyttö kiellettiin korkeakouluissa sekä hallinnossa. Monet valkovenäläiset historialliset henkilöt painettiin taka-alalle ja tilalle tuotiin uusia, venäläisiä sankareita. Kulttuurielämästä piti tehdä "internationalistista", mikä oli peitenimi venäläistämiselle. Vuonna [[1937]] pidätettiin 128 kirjailijaa. Tiedeakatemian jäsenistä erotettiin 90&nbsp;% joista suurin osa ammuttiin. Maanpaosta palanneet joutuivat vainon kohteiksi ja "kansanvihollisiksi" julistettiin kymmeniä tuhansia henkilöitä. Vainot aiheuttivat valkovenäläisen korkeakulttuurin taantumisen.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 67-68,2009</ref>
 
Kokonaisuudessaan valkovenäläiset olivat hankalassa tilanteessa niin Puolassa kuin Neuvostoliitossakin. Puolassa valkovenäläiset joutuivat herkästi tekaistujen syytteiden kohteiksi syytteen koskien kommunistipropagandan levittämistä. Neuvostoliitossa valkovenäläisiä syytettiin kapitalismin levittämisestä.<ref> Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,69,2009</ref>
 
=== Valko-Venäjän alueiden yhdistyminen ===
Neuvostoliiton ja [[natsi-Saksa|Saksa]]n elokuussa 1939 solmiman [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|hyökkäämättömyyssopimuksen]] salaisen lisä[[pöytäkirja]]n seurauksena alkoi [[toinen maailmansota]] syyskuussa 1939. Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan, jonka pohjoinen itäosa tuli Valko-Venäjän hallintaan. Valko-Venäjän asukasluku kasvoi 4,7 miljoonalla henkilöllä ja pinta-ala kasvoi lähes 100&nbsp;000 neliökilometriä.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 70,2009</ref>▼
 
▲Neuvostoliiton ja [[natsi-Saksa|Saksa]]n elokuussa 1939 solmiman [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|hyökkäämättömyyssopimuksen]] salaisen lisä[[pöytäkirja]]nlisäpöytäkirjan seurauksena alkoi [[toinen maailmansota]] syyskuussa 1939. Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan, jonka pohjoinen itäosa tuli Valko-Venäjän hallintaan. Valko-Venäjän asukasluku kasvoi 4,7 &nbsp;miljoonalla henkilöllä ja pinta-ala kasvoi lähes 100&nbsp;000 neliökilometriä.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 70,2009</ref>
Puolasta liitettyjen alueiden asukkaat pitivät aluksi neuvostoarmeijaa vapauttajanaan.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat 70,2009</ref> ▼
 
▲Puolasta liitettyjen alueiden asukkaat pitivät aluksi neuvostoarmeijaa vapauttajanaan.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat 70,2009</ref>
 
Uusille alueille lähetettiin neuvostojärjestelmän rakentajiksi [[Komsomol|komsomol]]-nuoria ja kommunistipuolueen virkailijoita. Idästä tulleet hämmästelivät entisten Puolan alueiden kulutustarvikkeiden runsautta.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 70,2009</ref>
 
Neuvostohallitus pyrki siihen, että uudet vanhat alueet olisivat erossa toisistaan. Uusien alueiden asukkaiden ei haluttu tietävän mitään itäosien yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Teollisuudessa aloitettiin rakennemuutos. Pienet teollisuusyritykset kansallistettiin ja yhdistettiin suuremmiksi. Hallitus aloitti myös "vihamielisen" väestön vainoamisen. Ennen Saksan hyökkäystä oli 300&nbsp;000 henkilöä siirretty pois kotiseudultaan.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 70,2009</ref>
 
=== Suuri isänmaallinen sota ===
 
Saksa aloitti [[operaatio Barbarossa]]n [[22. kesäkuuta]] [[1941]]. Valko-Venäjä muuttui sotatantereeksi. [[Minsk]] vallattiin jo [[28. kesäkuuta]] ja lokakuun loppuun [[1941]] mennessä olivat saksalaiset valloittaneet koko Valko-Venäjän. Kansa ei itään päin paenneiden kommunistien ja [[NKVD]]n virkailijoiden perään surrut. Muistot edellisestä saksalaismiehityksestä olivat suhteellisen lieviä ja saksalaisia pidettiin sivistyneinä. Uudet vallanpitäjät näyttivät todellisen luonteensa varsin pian ja kansa pettyi raskaasti.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 71,2009</ref>
 
Rivi 90 ⟶ 94:
Miehittäjät kohtelivat väestöä ennennäkemättömällä julmuudella. Juutalaisgettoja perustettiin 70 ja juutalaisten tuhoaminen aloitettiin heti syksyllä [[1941]]. Valko-Venäjän alueelle perustettiin 260 leiriä, joista Minskin kuolemanleirillä murhattiin yli 300&thinsp;000 henkeä. Kaikkiaan maa menetti sotavuosina 2,3 miljoonaa henkeä mikä vastasi 25&thinsp;% väestöstä.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,70- 71,2009</ref> <ref> Snyder,T.: The Reconstruction of Nations, 283,2003</ref>
 
Juutalaisia oli Valko-Venäjän väestöstä ennen vuotta 1941] 820&thinsp;000 henkeä. [[Holokausti]]ssa heistä sai 650&thinsp;000 henkeä surmansa. Sisäisissä raporteissaan miehittäjät ilmaisivat huolensa siitä, että minskiläisiä ei saatu yllytettyä juutalaisten vainoamiseen eivätkä he ymmärtäneet juutalaisten muodostamaa "rodullista uhkaa". Valkovenäläisiä tuntuukin vaivanneen pelko siitä, että he olisivat seuraavia surmattavia.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 71-72,2009</ref>
 
Valko-Venäjän alueiden johtajaksi asetettiin [[Wilhelm Kube]]. Hän määräsi kolhoosien lopettamisesta ja niiden muuttamisen osuustoimintatiloiksi. Teollisuuden tuli palvella Saksan armeijaa. Teollisuuden työoloja on kuvailtu surkeiksi.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 72,2009</ref>
Rivi 132 ⟶ 136:
 
=== Stalinismin huippukausi ===
Jälleenrakennusvuosiin [[1945]]- [[&ndash;1953]] osui myös [[stalinismi]]n huippukausi. Monien muiden neuvostokansalaisten tavoin myös valkovenäläiset olivat luulleet elämän vapautuvan sodan päätyttyä. <ref> Ikonen,S.:Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 78,2009</ref>
 
Valko-Venäjän [[NKVD]]:n johttaja piti kaikkia sotavankeina olleita ja partisaanitoimintaan osallistumattomia pettureina. Vankilaan joutui myös kansallismielisesti ajattelevia. Otettiin käyttöön ajatus "menneisyyden nationalistisesta ihannoinnista", millä tuomittiin historiallinen totuus Valko-Venäjän valtion keskiaikaisista juurista. Lisäksi haluttiin juuria valkovenäläinen nationalismi, kosmopoliittisuus ja porvarillisuus. Muusikoita ja kirjailijoita vangittiin. Kulttuurielämä alistettiin [[Stalin]]in henkilöpalvonnalle.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 78-79,2009</ref>
Rivi 139 ⟶ 143:
 
=== Suojasää ===
[[Nikita Hruštšov]] tuli vuonna [[1956]] Stalinin kuolemaa seuranneen valtakamppailun jälkeen Neuvostoliiton johtajaksi. Hänen johtokaudellaan pyrittiin selvittämään ja hyvittämään hallinnon tekemiä rikoksia. Tuhansien 1920- &ndash;1950- luvuilla syyttöminä teloitettujen ja vangittujen maine palautettiin. Armahdus ei kuitenkaan koskenut kaikkia. <ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 81, 2009</ref>
 
Valko-Venäjän johtoon nousi kansan itselleen läheisinä pitämiä partisaanijohtajia. Valko-Venäjän neuvostotasavallan johtoon nousi ensimmäinen valkovenäläinen [[Kirill Mazurau]]. Hän ei ollut Hruštšovin vankkumaton kannattaja vaan vastusti useita tämän lähettämiä määräyksiä. Mazurau johti Valko-Venäjää vuodet [[1956]]- [[&ndash;1965]]. Kun Hruštšov vieraili Minskissä, piti Mazurau illallisilla puheen valkovenäjäksi. Tuohtunut vieras oli todennut että ei ollut ymmärtänyt mitään ja tavatessaan yliopisto-opiskelijoita, hän vaati siirtymistä pelkkään venäjään, sillä monikielisyys hidasti kommunismin edistymistä.<ref> Ikonen,S.: Valko- Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 81-82,2009</ref>
 
1950- luku toi mukanaan kiihtyvän kaupungistumisen. Juutalaisten häviäminen kaupungeista loi niihin työvoimatarpeen. Valkovenäjän kielinen maalaisnuoriso alkoi muuttaa kaupunkeihin ja teki ensikertaa historiassa kaupungeista valkovenäläisiä. Minskiä sen sijaan venäläistettiin.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 82,2009</ref>
 
=== Talouskasvu ja elintason paraneminen ===
Rivi 151 ⟶ 155:
Kansan muistikuvissa parantunut elämä oli [[Pjotr Mašerov|Piotr Mašeraun]] ansiota. Mašerau oli sodan aikana ollut partisaanijohtaja ja tasavallan johtajana hän vastusti korruptiota. Mašerau kuoli auto-onnettomuudessa ja kansa suri syvästi johtajaansa. Auto-onnettomuutta on pidetty myöhemmin järjesteltynä. Monien mielestä hänen vuoteen [[1980]] kestänyt aikansa oli lähestulkoon myyttistä kulta-aikaa. Mašerauta on myös kritisoitu. Häntä on pidetty puhdasoppisena kommunistina, joka myötäili liikaa Moskovaa. Hänen kaudellaan myöskin valkovenäjän kieli eli laskukauttaan.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika, Tuhon ja menestyksen tarinat, 83, 85, 2009</ref>
 
Valko-Venäjän elintaso kasvoi [[1960]]–[[&ndash;1970]]-luvuilla huomattavasti. Sen talouskasvu ylitti Neuvostoliiton muiden tasavaltojen keskiarvon. Maahan perustettiin uusia teollisuuden haaroja, kuten radiotekniikkaa, öljynjalostusta ja laiteteollisuutta. Lisäksi maahan perustettiin myös aseteollisuutta. Televisio alkoi yleistyä. Sosiaaliohjelmia parannettiin.1980-luvun koittaessa naapurineuvostotasavaltojen asukkaat katselivat Valko-Venäjän elintarvike- ja kulutustavararunsautta kateudella.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 84,2009</ref>
 
Maataloutta vaivasivat ongelmat. Viljelysmaan pinta-alaa pyrittiin kasvattamaan kuivattamalla soita ja kosteikkoja. Kaikin osin kuivatus ei onnistunut ja uudet pellot jäivät heikkotuottoisiksi. Liiallinen lannoitteiden käyttö alkoi haitata ympäristöä. Maatalous alkoi kärsiä työvoimapulasta, sillä nuoriso muutti paremman elämän perässä kaupunkeihin.<ref> Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 84-85,2009</ref>
Rivi 165 ⟶ 169:
[[Mihail Gorbatšov]] nousi Neuvostoliiton johtajaksi vuonna [[1985]] ja aloitti glasnost- ja [[perestroika]]ohjelmansa. Heti seuraavana vuonna astui esiin joukko valkovenäläisen älymystön edustajia, jotka lähettivät Gorbatšoville kirjeen missä ilmaisivat huolensa maan kielen ja kulttuurin kohtalosta. Huolimatta kauniista juhlapuheista oli valkovenäjän kielen asemaa systemaattisesti huononnettu vuodesta [[1945]] alkaen. Kirjettä ei Moskovassa otettu juuri mitenkään muuten huomioon kuin että osa sen allekirjoittajista vangittiin. Kirjettä on pidetty merkittävänä: kävi ilmi että myös kaikkein kuuliaisimpana pidetyssä tasavallassa oli merkittävää tyytymättömyyttä.<ref> Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 87,2009</ref>
 
Vuonna [[1986]] tapahtui [[Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus]]. Valkovenäläisissä nousi suuttumuksen aalto kun heille selvisi, että valtiovalta ei ollut hoitanut onnettomuuden seurauksia juuri mitenkään. Vasta vuonna [[1989]] kansalaisille ilmeni, että 70&nbsp;% [[radioaktiivinen laskeuma|radioaktiivisesta laskeumasta]] oli tullut Valko-Venäjälle. Maan johtoa syytettiin liiasta nöyristelystä Moskovan edessä mikä puolestaan vaaransi kansakunnan oman edun.<ref> Ikonen,S: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 88,2009</ref>
 
Kun hallinto selvitteli Tšernobylin skandaalia , oltiin pian kiinni toisen skandaalin selvittelyissä. Mies nimeltä [[Zjanon Paznjak]] löysi [[Kurapaty]]sta, 12 kilometriä Minskistä pohjoiseen, joukkohautoja. Hyvin pian selvisi, että kyseessä oli Stalinin hallintokauden aikana NKVD:n surmaamien valkovenäläisten joukkohautoja. Hallinto yritti selvitellä ja peitellä asiaa ja nimitellä haudat löytänyttä Paznjakia fasistiksi. Tutkimukset osoittivat että surmat oli tehty vuosina [[1937]]–&ndash;[[1941]] ja arviot Kurapatyssa surmatuista vaihtelevat 100&nbsp;000–300&nbsp;000 hengen välillä.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 68, 88,2009</ref> <ref> Snyder, T.: The Reconstruction of Nations, 248, 2003</ref>
 
Zjanon Paznjak ryhtyi vuonna [[1988]] perustamaan yhdessä kirjailija [[Vasil Bykau]]n kanssa perustamaan uutta kansalaisjärjestöä nimeltä "Valko-Venäjän martyrologia", jonka tarkoituksena oli muistaa maansa stalinismin uhreja. Se ei kuitenkaan koskaan noussut yhtä voimakkaaksi kuin Venäjän vastaava, [[Memorial-järjestö]] Monet "kansanvihollisina" aikoinaan tuomittujen vanhempien lapset vaativat oikeudenkäyntiä, jossa vainoojat tuomittaisiin. <ref> Ikonen,S.: Valo-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 88-89, 2009</ref>
 
Valko-Venäjän omaa kulttuuria ja kieltä elvyttämään perustettiin valkovenäläisen humanistin [[Frantsysk Skaryna]]n nimeä kantava seura vuonna [[1989]]. <ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 88,2009</ref>
 
Taloudessa meni 1980-luvun lopulla vielä suhteellisen hyvin. Valko-Venäjän tehtaiden koneita oli uusittu ja niiden tuotanto meni pääosin vientiin ja muihin neuvostoatasavaltoihin.<ref> Tiilikka, L.: Moni kakku päältä kaunis- Valko-Venäjän talous neuvostoajan lopusta nykypäivään, 151,2009</ref>
Rivi 180 ⟶ 184:
Kansanrintama politisoitui ja vuoteen 1990 mennessä se muodosti avoimen vastavoiman kommunisteille. Maaliskuussa 1990 pidettiin Valko-Venäjän korkeimman neuvoston vaalit. Kommunistit saivat enää 86&nbsp;% prosenttia äänistä loppujen mennessä kansanrintamalle. Kansanrintaman saamat 14&nbsp;% osoittautuivat kuitenkin tärkeämmiksi, sillä muiden neuvostoliittolaisten kommunistien tavoin olivat myös valkovenäläiset toverit hajallaan ja tuuliajolla.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 89-90,2009</ref>
 
Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen johdosta elokuussa [[1991]] Valko-Venäjän korkein neuvosto kokoontui kansanrintaman pyynnöstä ensimmäiseen erikoisistuntoonsa. Toinen erikoisistunto pidettiin 17.–19&ndash;19. syyskuuta. Siinä päätettiin muuttaa valtion nimi Valko-Venäjän tasavallaksi. Puheenjohtajaksi tuli [[Stanislav Šuškevitš]], joka johti maata vuoteen [[1994]].<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 90,2009</ref>
 
Joulukuun 8. päivänä [[1991]] Valko-Venäjän, Ukrainan ja Venäjän johtajat allekirjoittivat sopimuksen [[Itsenäisten valtioiden yhteisö]]n IVY:n perustamisesta. Tämä tarkoitti Neuvostoliiton hajoamista. Valko-Venäjä oli nyt itsenäinen valtio.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat, 90,2009</ref>
Rivi 216 ⟶ 220:
*Snyder, T.: The Reconstruction of Nations, Poland, Ukraine, Lithuania. Belarus 1569- 1999. Yale University Press, New Haven & London,USA, 2003 ISBN 978-0-300-10586-5
*Tiilikka, L.: "Moni kakku päältä kaunis- Valko-Venäjän talous neuvostoajan lopusta nykypäivään." Teoksessa Luukkanen, A. (toim.) "Tuntematon Valko-Venäjä. Helsinki: Edita Prima Oy, 2009 s. 143-163. ISBN 978-951-37-5445-7.
 
===Viitteet===
{{viitteet|sarakkeet}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Valko-Venäjän_sosialistinen_neuvostotasavalta”