Ero sivun ”Hiirihaukka” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Linkin korjaus
Cortex (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 28:
 
== Koko ja ulkonäkö ==
Hiirihaukka on melkein48–56 korpincm kokoinenpitkä petolintuja sen siipien kärkiväli on 110–130 cm. Sillä on tylppäkärkisetleveät siivet, japaksu, lyhyt kaula sekä keskipitkä pyrstö.<ref name="svensson">{{Kirjaviite | Tekijä = Svensson, Lars | Nimeke = Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut | Sivu = | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2010 | Tunniste = ISBN 978-951-1-21351-2}}</ref> Rinta on keskiruskea, kainaloissa vaaleat laikut, muuten lintu on tummanruskea. Suomessa tavataan kahta alalajia. Läntinen buteo on kookkaampi ja tummempi. Itäinen vulpinus on hieman pienempi. Itäisen alalajin hiirihaukoilla on punertavan ruskea pyrstö ja muutoinkin väritys on vaaleamman tai punertavamman sävyinen. Alalajit risteytyvät keskenään ja välimuotoisia yksilöitä tavataan paljon. Sekä alapuolen valkoisen määrässä on muutoinkin paljon yksilökohtaista vaihtelua. Naaras on koirasta kookkaampi.
 
Linnun pituus on 50–57 cm, paino 500–1&nbsp;400 g, siipien kärkiväli 110–130 cm. Äänet ovat naukuvia. Naaras on koirasta kookkaampi.
Hiirihaukka on petolinnuksi äänekäs, ja se ääntelee erityisesti keväällä. Sen tavallisin ääni on naukuva "piijäh", jota kuulee enimmäkseen lennossa.<ref name="svensson"/>
 
Vanhin suomalainen [[rengastus|rengastettu]] hiirihaukka on ollut 26 vuotta 10 päivää vanha. Euroopan vanhin oli tanskalainen 28 vuotta 9 kuukautta vanha hiirihaukka.
 
== Levinneisyys ==
Hiirihaukkaa tavataan pesivänä suuressa osassa Eurooppaa sekä [[Keski-Aasia]]ssa. Talvehtivana sitä esiintyy lisäksi Lähi-idässä, Etelä-Intiassa, osissa Pohjois- ja Länsi-Afrikkaa sekä laajalla alueella Eteläisessä ja Itäisessä Afrikassa.<ref name="IUCN"/>
Hiirihaukkaa tavataan likimain koko Euroopassa ja osissa [[Aasia]]a. Suomessa hiirihaukka on melko yleinen maan etelä- ja keskiosassa. Pohjoista kohti kanta harvenee. Suomessa pesii 8&nbsp;000 paria. Nimialalaji buteo talvehtii Länsi-Eurooppassa. Itäinen vulpinus Afrikassa. Keväällä hiirihaukat palaavat maalis-huhtikuussa ja syksyllä lähtevät elo-lokakuussa. Joitakin yksilöitä talvehtii Etelä-Suomessa etenkin silloin, kun jyrsijöitä on runsaasti.
 
Suomessa hiirihaukan alalajia ''buteo'' tavataan maan etelä- ja länsiosissa ja alalajia ''vulpinus'' itä- ja keskiosissa. Suomessa hiirihaukkoja pesii 4&nbsp;000–5&nbsp;000 paria. Vuoden 2010 uhanalaisuusluokittelussa hiirihaukan uhanalaisuusluokitus muutettiin elinvoimaisesta vaarantuneeksi, ja laji oli taantunut merkittävästi edellisen 30 vuoden aikana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/hiirihaukka | Nimeke = Lintuatlas | Julkaisija = Luonnontieteellinen keskusmuseo | Viitattu = 6.3.2015}}</ref> Suomessa pesivät ''vulpinus''-alalajin hiirihaukat talvehtivat trooppisessa Afrikassa ja ''buteo''-alalajin hiirihaukat Länsi- ja Itä-Euroopan välisellä vyöhykkeellä. Ahvenanmaalle jää säännöllisesti talvehtimaan joitakin ''buteo''-alalajin yksilöitä, ja hyvinä myyrätalvina niitä talvehtii muuallakin Etelä-Suomessa.<ref name="laine">{{Kirjaviite | Tekijä = Laine, Lasse J. | Nimeke = Suomalainen Lintuopas | Sivu = | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2009 | Tunniste = ISBN 978-951-0-26894-0}}</ref>
Euroopan pesimäkanta on 400&nbsp;000–500&nbsp;000 paria, joista 12&nbsp;000–17&nbsp;000 [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniassa]] ja 100&nbsp;000–200&nbsp;000 [[Saksa]]ssa. [[Venäjä]]llä pesii 400&nbsp;000–600&nbsp;000 ja [[Turkki|Turkissa]] 1&nbsp;000–5&nbsp;000 paria.
 
== Elinympäristö ==
Rivi 45 ⟶ 46:
 
== Ravinto ==
Hiirihaukan pääravintoa ovat myyrät ja muutpienet jyrsijät, mutta se syö myös muitamatelijoita, pieniä eläimiä kuten käärmeitäsammakoita, lintujalinnunpoikasia, jäniksenpoikasiahyönteisiä ja sammakoitajopa kastematoja.<ref Sen ruotsalainen nimi onkin ormvråk eliname="svensson"/><ref name="käärmehaukkalaine"./>
 
== Lähteet ==