Ero sivun ”Taito Vainio” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
p -toimesta
Rivi 3:
== Tausta ==
 
Vainio varttui 10-lapsisessakymmenlapsisessa perheessä. Hän soitti jo pikkupoikana harmonikkaa, mutta [[Viipurin musiikkiopisto]]ssa [[Lahti|Lahdessa]] hänen soittimekseen osui [[viulu]], jota hän opiskeli aina 15-vuotiaaksi saakka.<ref name = "Pomus">{{Verkkoviite | Osoite =http://pomus.net/001670| Nimeke = Taito Vainio| Tekijä = Erkki Pälli| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Pomus.net| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Pomus.net| Viitattu = 9. lokakuuta 10.2007| Kieli = }}</ref>
Iskelmälaulaja [[Oili Vainio]] (1940-2001) oli Taito Vainion sisko.
 
Rivi 10:
Vuonna [[1954]] Vainio pääsi esikuvansa [[Viljo Vesterinen|Viljo Vesterisen]] yhtyeeseen ja hänen ammattimuusikon uransa alkoi. Vuosina [[1955]]-[[1958]] hän oli mukana [[Lasse Pihlajamaa]]n orkesterissa Pihlajamaan Pelimannit, jonka jälkeen hän perusti oman orkesterin esiintyen eri puolilla Suomea.<ref name = "Pomus"/>
Ensilevynsä ''Mäntsälän polkka'', joka oli myös hänen oma sävellyksensä, Vainio levytti Pihlajamaan pelimanneissa [[1955]], jonka jälkeen hän jatkoi levytyksien tekemistä taajaan 1960-luvulle saakka. Huomattavina taltiointeina tuolta ajalta olivat ''Ilta Välimerellä'', ''Tango Virtuoso'' ja ''Taitomiehen jenkka''. Kaksi viimeisintä olivat hänen omia sävellyksiään, joita onovat esitettyesittäneet ja levytettylevyttäneet paljon suomalaistensuomalaiset harmonikkataiteilijoiden toimestaharmonikkataiteilijat sen jälkeenkin.<ref name = "Pomus"/> 1960-luvulla Vainio joutui monen kollegansa tavoin kokemaan harmonikkamusiikin arvostuksen romahtamisen uuden nuorisomusiikin levittäytymisen paineessa, ja hän lopetti soololevytysten tekemisen vuosikausiksi. <ref> Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman: ''Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille'', s. 212–213. Helsinki: Tammi, 2004. </ref>
 
Vainio toimi useiden [[Musiikki-Fazer]]in vakiolaulusolistien sovittajana ja säestäjänä, tunnetuimpina [[Eino Grön]], [[Veikko Lavi]], [[Tapio Rautavaara]] ja [[Taisto Tammi]]. Hän oli mukana studiomuusikkona sadoilla levyillä<ref name="hanuri">{{Lehtiviite | Tekijä = Kimmo Mattila| Otsikko = Uudet äänitteet| Julkaisu = Hanuri-lehti| Ajankohta = 2008| Vuosikerta = 36| Numero = 1| Sivut = 33| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen harmonikkaliitto| Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>. Sovittajana hän pyrki tunnetusti tavanomaisesta poikkeaviin sointuratkaisuihin. Vainio oli myös mukana [[Olavi Virta|Olavi Virran]] toiseksi viimeiseksi jääneellä ''Häämuistojen valssi''-levytyksellä [[1965]].<ref name = "Pomus"/>Taito Vainio soitti myös [[Esko Könönen|Esko Könösen]] kanssa kiertueita ja muutaman kappaleen äänilevyille. <ref>Lähde: Esko Könösen nuottialbumi</ref>
 
Uusi tuleminen julkisuuteen tapahtui vuonna [[1980]], jolloin Vainio levytti kokoelman omia sävellyksiään pitkäsoitoksi, jonka jälkeen hän julkaisi kultalevyyn yltäneen soololevyn ''Kultainen harmonikka'' [[1981]]. Sovitukset olivat hänen omaa käsialaansa. Tämän jälkeen hän julkaisi vielä kaksi pitkäsoittoa, jotka jäivät levy-yhtiön vaikeuksien vuoksi vähemmälle huomiolle. Hänen terveytensä alkoi myös horjua, jonka jälkeen studiotyöskentely jäi vähemmälle. Silti 1990-luvun alussa Vainio oli mukana [[Edward Vesala]]n levyllä ''Ode to the death of jazz''. Vuonna [[1991]] hän levytti (Reijo Lehtovirran kanssa) singlen Hanurini kutsu [[1991]].<ref name = "Pomus"/> Vuonna [[2008]] Vainiolta julkaistiin kymmenen hänen viimeisikseen jäänyttä levytystä postuumisti yhteislevyllä [[Seppo Leino]]n kanssa. Leino ja Vainio aikoivat julkaista jo [[1990-luku|1990-luvun]] lopulla yhteisen levyn, johon Vainio soitti osuutensa [[helsinki]]läisessä studiossa ja lähetti materiaalin Leinolle. Hän kuitenkin ehti kuolla ennen levyn valmistumista vuonna 2001 ja sen julkaiseminen siirtyi.<ref name="hanuri"/>