Ero sivun ”Lestadiolaisten ylioppilaskoti” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Arla (keskustelu | muokkaukset)
p l
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Lähteetön}}'''Lestadiolaisten ylioppilaskoti''' on [[Helsinki|Helsingissä]], [[Kruununhaka|Kruununhaan]] kaupunginosassa sijaitseva ylioppilaskoti, joka tunnetaan myös nimellä Lestis. Ylioppilaskoti tarjoaa yhteisöllistä asumista reilulle 20 opiskelijalle ja sen omistaa Lestadiolaisten ylioppilaskodin kannatusyhdistys ry.
 
Ylioppilaskoti perustettiin vuonna [[1949]] vastaamaan suureen opiskelija-asuntojen kysyntään Helsingissä. Tuolloin oli pääkaupunkiin muuttanut runsaasti etenkin Pohjois-Suomesta [[Vanhoillislestadiolaisuus|vanhoillislestadiolaisen]] taustan omaavia opiskelijoita, joille haluttiin tarjota asumismahdollisuus saman herätysliikkeen opiskelijoiden kanssa. Ylioppilaskotia varten vuonna 1948 perustettu kannatusyhdistys sai hankittua keväällä 1949 suurehkon asunnon Helsingin Kruununhaasta. Asunto kunnostettiin asuntolatyyppiseksi opiskelijakodiksi ja ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan ylioppilaskotiin syksyllä 1949. Kannatusyhdistys sai vielä kaksi vuotta myöhemmin hankittua samasta talonyhtiöstä toisenkin suurehkon asunnon, siten että asukaspaikkojen yhteismäärä nousi 30:een. Teologien osuus asukkaista ei kuitenkaan muodostunut niin keskeiseksi kuin alun perin oli suunniteltu, vaan ylioppilaskodissa asui monien alojen opiskelijoita. Ylioppilaskodin ensimmäisenä isäntänä toimi [[Hannes Leinonen]], joka toimi myöhemmin [[Oulun hiippakunta|Oulun]] [[piispa]]na.<ref>Martti Vuollo: Lestadiolaisuus Helsingissä vuoteen 1963, sivut 185-196</ref>
 
Vanhoillislestadiolaisuudessa 1960-luvun alussa tapahtunut [[Lestadiolaisuuteen liittyvät kiistat #Kritiikki_ja_hajaannukset_1960-luvulta_eteenp.C3.A4in|hajaannus]] koski ratkaisevalla tavalla Lestadiolaisten ylioppilaskotia. Vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantuneet papit ja maallikot muodostivat ns. [[Elämänsanalaisuus|pappislinjan]], mistä seurasi taistelu ylioppilaskodin omistajatahosta. Ylioppilaskodin oli koko sen historian ajan omistanut yksityinen kannatusyhdistys, jonka perustajajäsenistä ja johtokunnasta lähes kaikki olivat hajaannuksen seurauksena siirtyneet pappislinjalaisiin. Kannatusyhdistykseen kuului runsaasti pappislinjalaisia, mutta mukana oli kuitenkin myös paljon vanhoillislestadiolaisuuteen jääneitä henkilöitä. Ylioppilaskodin kannatusyhdistyksen vuosikokouksessa helmikuussa 1962 pidetyssä äänestyksessä ylioppilaskodin koko omaisuus siirtyi johtokunnan esityksestä Ylioppilaskoti Maitojyvä ry:n hallintaan. Ylioppilaskoti Maitojyvä ry.: oliolivat perustettuperustaneet pappislinjalaisten toimestapappislinjalaiset, ja siihen kuului ainoastaan pappislinjalaisia. Tällä ratkaisulla Lestadiolaisten ylioppilaskodin taustaryhmäksi muodostui pysyvästi pappislinja. Kun hajaannusta seuranneet taistelut rauhoittuivat, niin Ylioppilaskoti Maitojyvä ry. siirsi vuoden 1963 lopulla ylioppilaskodin hallinnon takaisin alkuperäiselle kannatusyhdistykselle, johon kuului enää lähinnä pappislinjalaisia.<ref>Martti Vuollo: Lestadiolaisuus Helsingissä vuoteen 1963, sivut 225-230</ref>
 
Nykyisin ylioppilaskodin asukkaat tulevat hyvin monenlaisista eri taustoista ja herätysliikkeistä. Teologien osuus asukkaista on noin puolet.