Avaa päävalikko

Muutokset

p
ei muokkausyhteenvetoa
'''Reunavaltiopolitiikka''' tarkoitti [[Entente cordiale|yhteistyöliiton]] muodostamista [[Puola]]sta, [[Viro]]sta, [[Liettua]]sta ja [[Latvia]]sta sekä [[Suomi|Suomesta]] välillä [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] uhkaa vastaan. Yhteistyöhön kuului ulkoisesti tiukka sitoutuminen [[Kansainliitto]]on ja kansainväliseen oikeuteen sekä samalla salainen sotilasyhteistyö säännöllisesti vuosittain pidettävin kokouksin. {{lähde}}
 
Neuvostoliitto piti reunavaltiopolitiikkaa itseensä kohdistuvana saartona ja vastusti sitä. Suomessa reunavaltiopolitiikkaa edisti ulkoasiainministeri [[Rudolf Holsti]]. Suomi irtisanoutui julkisesti reunavaltiopolitiikasta vuonna 1935 ilmoittaen kannattavansa [[Pohjoismainen suuntaus|pohjoismaista suuntausta]] ja [[puolueettomuus|puolueettomuutta]], mikä tarkoitti käytännössä sitä, ettei Suomi tue [[Baltian maat|Baltian maita]] siinä tapauksessa, että nämä joutuisivat sotaan Neuvostoliiton kanssa. Toisaalta Neuvostoliiton kannalta puolueettomuuden tuli Suomen näkökulmasta merkitä sitä, ettei sen olisi tarvinnut pelätä Suomen liittoutuvan Neuvostoliittoa vastaan hyökkäävän [[natsi-Saksa|Saksan]] kanssa, mistä Neuvostoliitto halusi takuita 1938 [[Jartsev-neuvottelut|Jartsev-neuvotteluissa]].
 
Reunavaltiopolitiikan edellytykset heikkenivät, kun [[Ranska]] ei ollut valmis jyrkkiin [[natsi-Saksa|Saksan]] vastaisiin toimiin ja kun Puola teki Saksan kanssa [[hyökkäämättömyyssopimus|hyökkäämättömyyssopimuksen]]. Tätä aikaisemmin reunavaltiopolitiikkaa heikensivät muun muassa Liettuan ja Puolan väliset vakavat erimielisyydet muun muassa [[Vilna]]n asemasta.
 
[[luokka:Puolan historia]]
23 005

muokkausta