Ero sivun ”Saksan ilmavoimat” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rv, eston kiertoa
Coen (keskustelu | muokkaukset)
w, f
Rivi 5:
| kuvateksti = [[Bundeswehr]]in tyylitelty [[rautaristi]].
| vuodet = [[9. tammikuuta]] [[1956]] –
| valtio = {{Länsi-Saksa}}<BRbr />{{Saksa}}
| haara = [[Ilmavoimat]]
| aselaji =
| rooli =
| osa = Saksan asevoimia
| koko = 29&nbsp;076 henkeä<br />428 lentokonetta
| tukikohta =
| kalusto = Tornado IDS, Tornado ECR, Eurofighter Typhoon, G-120, T-6 Texan II, T-38 Talon, Global Express 5000, Airbus A310, A319, A340, Cougar, C-160
Rivi 18:
| marssi =
| maskotti =
| taistelut = [[kylmä sota]]<br />[[operaatio Deliberate Force]]<br />[[Kosovon sota]]<br />[[Afganistanin sota (2001–)|Afghanistanin sota]]
| vuosipäivät =
| ansiomerkit =
Rivi 24:
| tunnetut_komentajat = kenraaliluutnantti [[Günther Rall]]
}}
'''Luftwaffe''' ({{k-fi|ilmavoimat}}) eli [[Saksa|Saksan liittotasavallan]] [[ilmavoimat]] on Saksan asevoimien ({{k-de|Bundeswehr}}) ilmapuolustuksesta vastaava puolustushaara. Ilmavoimat kuten Saksan muut puolustushaarat on vahvasti sidottu Naton[[Nato]]n järjestelmiin. Siinä palveli vuoden 2014 lopussa 29&nbsp;076 henkeä, mikä tekee siitä [[Euroopan Unioninunioni]]n neljänneksi suurimman [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]], Ranskan[[Ranska]]n ja Italian[[Italia]]n jälkeen. Vaikka ilmavoimien budjettia on merkittävästi leikattu [[kylmä sota|kylmän sodan]] päätyttyä, ilmavoimatLuftwaffe on edelleen eräs parhaiten varustettuja ilmavoimia maailmassa. Vuonna 2014 pääosa kalustosta oli kuitenkin lentokiellossa.
 
Ilmavoimat perustettiin kylmän sodan aikana vuonna 1956 [[Länsi-SaksanSaksa]]n asevoimien osaksi. Saksojen[[Saksan yhdistyttyäjälleenyhdistyminen|Saksan jälleenyhdistyttyä]] vuonna 1990 siihen sulautettiin osa vuonna 1956 perustetun [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattisen tasavallan]] ilmavoimista. Ilmavoimilla ei ole minkäänlaista organisatoorista jatkuvuutta vuonna 1935 perustettuihin [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Saksan ilmavoimiin]], joka lakkautettiin täysin 1945-19461945–1946 [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] päätyttyä. Nimi Luftwaffe on tavallinen saksan kielinen ilmavoimia tarkoittava sana eikä siten kytke eri aikakausia toisiinsa.
 
Ilmavoimien komentajana on kenraaliluutnantti Karl Müllner. Vuonna 2013 ilmavoimat oli sijoitettu kahteentoista tukikohtaan, joista kolmessa ei ollut lentoyksiköitä. Lisäksi ilmavoimien yksiköitä on sijoitettu kolmelle siviilikentälle.
 
== Perustaminen ==
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen saksalainen sotilasilmailu oli Versailles'n[[Versailles’n rauhansopimuksenrauha]]nsopimuksen ehtojen perusteella kokonaan kielletty. Tilanne muuttui Saksan liittotasavallan liityttyä vuonna 1955 [[Pohjois-Atlantin liitto|NatoonNato]]on, jolloin länsiliittoutuneet uskoivat tarvitsevansa Saksaa puskuriksi [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] ja sen johtaman [[Varsovan liit|Varsovan liiton]] mahdollista hyökkäystä vastaan. Siten Saksa 9. tammikuuta 1956 perusti asevoimiensa uudeksi puolustushaaraksi ilmavoimat ({{k-de|Luftwaffe}}).
 
Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista hankitulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa Erich Hartmann, Gerhard Barkhorn, Günther Rall ja Johannes Steinhoff, josta lopulta tuli ilmavoimien komentaja ja hänen seuraajakseen Rall. Ilmavoimien tarkastajanakin oli toisen maailmansodan aikainen lentäjä Josef Kammhuber, joka jäi eläkkeelle 1962.
 
== Alkutaival ==
Tammikuussa 1956 ensimmäiset palvelukseen saapuvat tulivat Nörvenichin lentotukikohtaan. Samana vuonna ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Yhdysvalloissa valmistetut lentokoneensa Republic [[F-84 Thunderstreak]]it. Aluksi ilmavoimat oli jaettu kahteen johtoportaaseen. Pohjois-Saksassa olevaan brittijohtoiseen liittoutuneiden 2. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn ja Etelä-Saksan yhdysvaltalaisjohtoiseen liittoutuneiden 4. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn osaan.
 
Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin maavoimien Rendsburgiin sijoitetut ilmatorjuntajoukot, joiden laajentaminen samalla aloitettiin. Ensimmäisenä operatiivisen valmiuden saavuttanutta laivuetta Erdingin lentotukikohtaan sijoitettua 61. kuljetuslentolaivuetta seurasi Bücheliin sijoitettu 31. hävittäjäpommittajalaivue. Vuonna 1958 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset varusmiehensä ja vuotta myöhemmin ilmavoimat ilmoitti Kaufbeureniin sijoitetun 11. ohjusrykmentin, jonka aseistuksena olivat [[MGM-1 Matador]] taktiset ydinkärjin varustetut ohjukset, olevan operatiivisessa valmiudessa. Samana vuonna North American [[F-86 Sabre]] -hävittäjin varustettu hävittäjärykmentti 71 saavutti operatiivisen valmiuden Ahlhorner Heiden lentotukikohdassa. Kaikki koneet olivat jo tuolloin varustettu edelleen käytössä olevalla kansallisuustunnuksella rautaristillä ja koneiden pyrstöissä oli [[Saksan lippu]].
 
=== Kylmä sota ===
Ilmavoimien ensimmäinen sodan jälkeinen uudelleen organisointi alkoi 1963. Kumpikin olemassa oleva johtoporras jaettiin kahtia sekä luotiin erillinen tukiorganisaatio. Lisäksi muodostettiin 7. divisioona [[Schleswig-HolsteiniinHolstein]]iin, jonne sijoitettiin lento-, ohjus- ja huoltoyksiköitä sekä Saksan laivaston ilmavoimat. Se asetettiin samalla Allied Forces Baltic Approachesin alaisuuteen.
 
Vuonna 1960 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Lockheed F-104 Starfighter -hävittäjät, jotka olivat palveluksessa kylmän sodan päättymiseen saakka viimeisen poistuessa palveluksesta 1991. Kaikkiaan koneita vastaanotettiin 916 kappaletta, joista 292 tuhoutui lento-onnettomuuksissa. Onnettomuuksissa sai surmansa kaikkiaan 116 lentäjää. Onnettomuudet, joita oli tapahtunut vuonna 1965 27 ja 17 lentäjää oli saanut surmansa, aiheuttivat vuonna 1966 kriisin.
Rivi 49:
Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990 Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimien henkilöstö ja kalusto liitettiin Saksan liittotasavallan ilmavoimiin. Samalla kansallisuustunnukset vaihdettiin rautaristiin. Palvelukseen jäänyt kalusto sijoitettiin Strausbergiin perustettuun 5. divisioonaan, joka vuonna 1993 nimettiin 3. divisioonaksi ja se siirrettiin Gatowiin Berliiniin. Divisioona liitettiin Natoon vuonna 1995.
 
Suuri osa kalustosta oli Nato yhteensopimatonta Naton kanssa, joten siitä osa romutettiin ja osa myytiin kalustoa käyttäville Euroopan maille. PoikkkeuksenaPoikkeuksena oli Preschenin lentotukikohtaan sijoitettu hävittäjälentorykmentti 3 "Vladimir”Vladimir Komarov"Komarov”, jonka kalustona olivat MiG-29 hävittäjät. Yksikkö nimettiin 1. kesäkuuta 1993 hävittäjälentorykmentti 73:ksi ja 1. lokakuuta 1994 se sai päätökseen siirtymisensä Laagen lentotukikohtaan. Ilmavoimat päätti luopua Eurofighter Typhoonien hankinnan myötä MiG-29 koneista. Saksan liittotasavalta myi yhden [[MiG-29|MiG-29:n]] Yhdysvalloille kokeita varten ja loput 23 [[Puola]]lle nimellisestä 1yhden euron kappalehinnasta.
 
=== Balkan ===
Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen Luftwaffe osallistui sotatoimiin NATO:nNaton [[Kosovon sota|Kosovo]]-operaatiossa]], tosin ainoastaan tukitehtävissä.
{{kesken}}