Ero sivun ”Antreas ja syntinen Jolanda” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Arviot: kh, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 17:
| maa = [[Suomi]]
| tuotantoyhtiö = [[Suomi-Filmi|Suomi-Filmi Oy]]
| ensi-ilta = [[1941]]
| kesto = 101 min
| kieli = [[Suomen kieli|suomi]]
Rivi 30:
| amg =
}}
'''''Antreas ja syntinen Jolanda''''' on [[Valentin Vaala]]n ohjaama elokuva vuodelta [[Elokuvavuosi 1941|1941]]. Sen perustana on Antti Kokkolan eli [[Tatu Pekkarinen|Tatu Pekkarisen]] aihe, josta myöhemmin syntyi – myös salanimellä – romaani ''Maailman kasvot''.<ref>[http://www.elonet.fi/title/ek2kmp/muut Muut tiedot, Elonet.fi]ssä</ref>
 
Elokuvan tekovaihe oli Vaalan parhaan luomisvireen aikaa. Tarinassa päähenkilönä on hyväntahtoinen sokea Antreas ([[Olavi Reimas]]), jota syntinen Jolanda ([[Kirsti Hurme]]) höynäyttää.<ref name=tvm>Päivän elokuvia,. ''Tv-maailma,'' 11/2012, sivus. 21.</ref>
 
==Arviot==
Aikalaisarvioissa elokuva sai järjestään kiittäviä arvioita nimeään lukuun ottamatta, jota esimerkiksi Olavi Vesterdahl (Aamulehti) piti banaalina. [[Paula Talaskivi|Paula Talaskiven]] mukaan onnistuminen oli sekä Turo Karton että ohjaajan Valentin Vaalan suuri ansio. Vaala onnistui "säilyttämään alkuperäisen tarinan suurimman avun, kertomuksen viehättävän sydämellisyyden, lämpimän inhimillisyyden". Poikkeus myönteisistä arvioijista oli Eino Palola (Helsingin Sanomat), jonka mielestä elokuva vaikutti "hiukan avuttomalta".<ref name=Elonet>{{Elonet|ek2kmp}}</ref>
 
Myöhemmin elokuva on saanut osakseen enemmänkin kielteistä kommentointia. Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti, 1981) katsoo että vakavasta aiheesta on tullut "puhdasta viikkolehtiviihdettä", ja Markku Tuuli (Katso, 1981) näkee sen ajan kuluttamana.<ref name=Elonet/>
 
Vuonna 2012 kuitenkin Arto Pajukallio toteaa, että elokuva kuuluu erikoiseen sokeutta ja näön palautumista käsitelleiden suomalaisten melodraamojen joukkoon ja on niistä hämmentävin. Elokuvassa on jopa kauhuelokuvan piirteitä.<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 21.3.2012, sivu D 7</ref>
 
==Näyttelijät==
Rivi 66 ⟶ 59:
|[[Eija Hiltunen]]|konttorityttö
}}
 
== Vastaanotto ==
Aikalaisarvioissa elokuva sai järjestään kiittäviä arvioita nimeään lukuun ottamatta, jota esimerkiksi Olavi Vesterdahl (''Aamulehti'') piti banaalina. [[Paula Talaskivi|Paula Talaskiven]] mukaan onnistuminen oli sekä Turo Karton että ohjaajan Valentin Vaalan suuri ansio. Vaala onnistui "säilyttämään”säilyttämään alkuperäisen tarinan suurimman avun, kertomuksen viehättävän sydämellisyyden, lämpimän inhimillisyyden"inhimillisyyden”. Poikkeus myönteisistä arvioijista oli [[Eino Palola]] (''Helsingin Sanomat''), jonka mielestä elokuva vaikutti "hiukan”hiukan avuttomalta"avuttomalta”.<ref name=Elonet>{{Elonet|ek2kmp}}</ref>
 
Myöhemmin elokuva on saanut osakseen enemmänkin kielteistä kommentointia. Pertti Lumirae (''Suomen Sosialidemokraatti'', 1981) katsoo että vakavasta aiheesta on tullut "puhdasta”puhdasta viikkolehtiviihdettä"viikkolehtiviihdettä”, ja Markku Tuuli (''Katso'', 1981) näkee sen ajan kuluttamana.<ref name=Elonet/>
 
Vuonna 2012 kuitenkin [[Arto Pajukallio]] toteaa, että elokuva kuuluu erikoiseen sokeutta ja näön palautumista käsitelleiden suomalaisten melodraamojen joukkoon ja on niistä hämmentävin. Elokuvassa on jopa kauhuelokuvan[[kauhuelokuva]]n piirteitä.<ref name=paju>Arto Pajukallio, Arto: Elokuvat,. ''Helsingin Sanomat'' 21.3.2012, sivus. D 7.</ref>
 
==Lähteet==