Ero sivun ”Saksan ilmavoimat” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Kumottu muokkaus 14712626, jonka teki 109.240.134.238 (keskustelu) |
||
Rivi 1:
{{lähteetön}}
{{Sotilasyksikkö
| nimi = Luftwaffe<br><small>''ilma-ase<br>(Saksan ilmavoimat)''<
| kuva = Saksan ilmavoimien tunnuksessa on [[rautaristi]]:<br>[[kuva: Bundeswehr Logo Luftwaffe with lettering.svg|200 px]]<br>ja myös konetunnuksena:<ref>[[:en:Military aircraft insignia#Current insignia of national air forces|Current insignia of national air forces]]</ref><br><br>[[kuva: Roundel of the German Air Force (with Border).svg|50 px]]<br><br>
| kuvateksti =
| vuodet =
| valtio =
| haara = [[
| aselaji =
| rooli =
| osa = [[Bundeswehr|liittopuolustus]]<br>(Saksan
| koko = 29 076 henkeä<br>428 lentokonetta
| tukikohta =
| kalusto = Tornado IDS, Tornado ECR, Eurofighter Typhoon, G-120, T-6 Texan II, T-38 Talon, Global Express 5000, Airbus A310, A319, A340, Cougar, C-160
| lempinimi =
| marssi = [[Starfightermarsch]]
| maskotti =
| taistelut =
| vuosipäivät =
| ansiomerkit =
| nykyinen_komentaja = [[kenraaliluutnantti]] [[Arne Kreuzinger-Janik]]
}}
'''Luftwaffe''' ({{k-fi|ilmavoimat}}) eli [[Saksa|Saksan liittotasavallan]] [[ilmavoimat]] on Saksan asevoimien ({{k-de|Bundeswehr}}) ilmapuolustuksesta vastaava puolustushaara. Ilmavoimat kuten Saksan muut puolustushaarat on vahvasti sidottu Naton järjestelmiin. Siinä palveli vuoden 2014 lopussa 29 076 henkeä, mikä tekee siitä Euroopan Unionin neljänneksi suurimman Britannian, Ranskan ja Italian jälkeen. Vaikka ilmavoimien budjettia on merkittävästi leikattu kylmän sodan päätyttyä, ilmavoimat on edelleen eräs parhaiten varustettuja ilmavoimia maailmassa. Vuonna 2014 pääosa kalustosta oli kuitenkin lentokiellossa.▼
▲'''Luftwaffe''' ({{k-fi|
== Perustaminen ==
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen [[liittoutuneet]] olivat kieltäneet kokonaan saksalaisen [[ilmailu#sotilasilmailu|sotilasilmailu]]n. Tilanne muuttui [[liittoutuneiden miehitysvyöhykkeet Saksassa ja Itävallassa|liittouneiden miehitysvyöhykkeiden]] jakaessa Saksan alueen kahdeksi valtioksi 1949 ja läntisen Saksan liityttyä Natoon 1955, jolloin läntiset liittoutuneet [[Yhdysvallat]], [[Britannia]] ja [[Ranska]] uskoivat tarvitsevansa läntistä Saksaa puskuriksi [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] ja sen johtaman [[Varsovan sopimus]]järjestön mahdollista hyökkäystä vastaan. Siten Saksa 9. tammikuuta 1956 perusti asevoimiensa uudeksi puolustushaaraksi ilmavoimat. Vaikka nimi onkin sama, nykyisellä Luftwaffella ei ole minkäänlaista jatkuvuutta 1935-1945 toimineen [[kansallissosialistinen Saksa|kansallissosialistisen Saksan]] ilmavoimiin, [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffe]]en.
Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta Yhdysvalloissa ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista hankitulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa Erich Hartmann, Gerhard Barkhorn, Günther Rall ja Johannes Steinhoff, josta lopulta tuli ilmavoimien komentaja ja hänen seuraajakseen Rall. Ilmavoimien tarkastajanakin oli toisen maailmansodan aikainen lentäjä Josef Kammhuber, joka jäi eläkkeelle 1962.▼
▲Useat tunnetut toisen maailmansodan taistelulentäjät värväytyivät perustettuihin ilmavoimiin ja he saivat täydennyskoulutusta Yhdysvalloissa ennen paluuta Saksaan, jonka ilmavoimien varustus oli päivitetty Yhdysvalloista hankitulla kalustolla. Lentäjinä olivat muun muassa
== Alkutaival ==
Tammikuussa 1956 ensimmäiset palvelukseen saapuvat tulivat Nörvenichin lentotukikohtaan. Samana vuonna ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset Yhdysvalloissa valmistetut lentokoneensa Republic [[F-84 Thunderstreak]]it. Aluksi ilmavoimat oli jaettu kahteen johtoportaaseen. Pohjois-Saksassa olevaan brittijohtoiseen liittoutuneiden 2. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn ja Etelä-Saksan yhdysvaltalaisjohtoiseen liittoutuneiden 4. taktisiin ilmavoimiin liitettyyn osaan.▼
▲Tammikuussa 1956 ensimmäiset palvelukseen saapuvat tulivat
Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin maavoimien Rendsburgiin sijoitetut ilmatorjuntajoukot, joiden laajentaminen samalla aloitettiin. Ensimmäisenä operatiivisen valmiuden saavuttanutta laivuetta Erdingin lentotukikohtaan sijoitettua 61. kuljetuslentolaivuetta seurasi Bücheliin sijoitettu 31. hävittäjäpommittajalaivue. Vuonna 1958 ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset varusmiehensä ja vuotta myöhemmin ilmavoimat ilmoitti Kaufbeureniin sijoitetun 11. ohjusrykmentin, jonka aseistuksena olivat [[MGM-1 Matador]] taktiset ydinkärjin varustetut ohjukset, olevan operatiivisessa valmiudessa. Samana vuonna North American [[F-86 Sabre]] -hävittäjin varustettu hävittäjärykmentti 71 saavutti operatiivisen valmiuden Ahlhorner Heiden lentotukikohdassa. Kaikki koneet olivat jo tuolloin varustettu edelleen käytössä olevalla kansallisuustunnuksella rautaristillä ja koneiden pyrstöissä oli Saksan lippu. ▼
▲Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin maavoimien
=== Kylmä sota ===
Ilmavoimien ensimmäinen sodan jälkeinen uudelleen organisointi alkoi 1963. Kumpikin olemassa oleva johtoporras jaettiin kahtia sekä luotiin erillinen tukiorganisaatio. Lisäksi muodostettiin 7. divisioona Schleswig-Holsteiniin, jonne sijoitettiin lento-, ohjus- ja huoltoyksiköitä sekä Saksan laivaston ilmavoimat. Se asetettiin samalla Allied Forces Baltic Approachesin alaisuuteen.
Rivi 46 ⟶ 45:
{{kesken}}
===
Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990 Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimien henkilöstö ja kalusto liitettiin Saksan liittotasavallan ilmavoimiin. Samalla kansallisuustunnukset vaihdettiin rautaristiin. Palvelukseen jäänyt kalusto sijoitettiin Strausbergiin perustettuun 5. divisioonaan, joka vuonna 1993 nimettiin 3. divisioonaksi ja se siirrettiin Gatowiin Berliiniin. Divisioona liitettiin Natoon vuonna 1995.▼
▲
Suuri osa kalustosta oli Nato yhteensopimatonta, joten siitä osa romutettiin ja osa myytiin kalustoa käyttäville Euroopan maille. Poikkkeuksena oli Preschenin lentotukikohtaan sijoitettu hävittäjälentorykmentti 3 "Vladimir Komarov", jonka kalustona olivat MiG-29 hävittäjät. Yksikkö nimettiin 1. kesäkuuta 1993 hävittäjälentorykmentti 73:ksi ja 1. lokakuuta 1994 se sai päätökseen siirtymisensä Laagen lentotukikohtaan. Ilmavoimat päätti luopua Eurofighter Typhoonien hankinnan myötä MiG-29 koneista. Saksan liittotasavalta myi yhden [[MiG-29|MiG-29:n]] Yhdysvalloille kokeita varten ja loput 23 [[Puola]]lle nimellisestä 1 euron kappalehinnasta.▼
▲Suuri osa kalustosta oli Nato
=== Balkan ===
{{kesken}}
== Kalusto ==
Ilmavoimat on käyttänyt muun muassa seuraavia konetyyppejä:
* Canadair [[F-86 Sabre]] (lisenssillä valmistettu)
* Lockheed [[F-104 Starfighter]]
* McDonnell [[F-4 Phantom]]
* [[Panavia Tornado]]
* [[Eurofighter Typhoon]]
{{tynkä/Sota|Organisaatio puuttuu ja kalusto osio puutteellinen}} ▼
[[Luokka:Luftwaffe (Bundeswehr)|*]]
|