Ero sivun ”Savukosken silta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Arla (keskustelu | muokkaukset)
p yl. wikiluokitus
Rivi 48:
Savukosken silta on tyypiltään teräsbetoninen yksinivelinen jäykkäkantainen kaarisilta. Sillan kaaret ovat hoikat, kaaren poikkipinnan leveys on 60 senttimetriä ja korkeus kannassa 70 ja laella 60 senttimetriä. Sillan kansilaatta on teräsbetonia, kuten myös 135 senttimetriä korkeat jäykistyspalkit. Jäykistyspalkin nivel on keskellä. Sillan teräksiset riipputangot ovat yksittäin, niiden paksuus on 35 millimetriä. Jäykistyspalkeissa on ylä- ja alareunassa toispuolinen laippa, joiden välissä on jäykistävät paksunnokset riipputankojen kiinnityskohdissa. Sillan ulkonäköä pidetään keveänä ja onnistuneena.<ref name="sh">{{Kirjaviite | Tekijä =Aitta, Seppo (vastaava toimittaja) | Nimeke = Siltojemme historia | Vuosi =2004 | Sivu = | Sivut = 304–305 | Julkaisija = Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry | Tunniste =ISBN 951-758-446-6 | Viitattu =14.10.2013 }}</ref> Savukosken sillan sanotaan olevan ensimmäinen tyyppinsä edustaja maailmassa.<ref name="ps12"/>
 
Sillan kokonaispituus on 60 metriä ja jännemitta on 50 metriä, vapaaksi aukoksi jää 49 metriä. Sen nykyinen alituskorkausalituskorkeus on 1,1 metriä. Silta on kapea, sen hyötyleveys on 5 metriä ja sillan kannella on leveyttä 6,25 metriä. Suurin ylityskorkeus sillalla on 4,3 metriä.<ref>Piltz & Soosalu, 2012, s.26</ref>
 
Sillassa ilmenneitä betonivaurioita korjattiin 1930-luvun lopussa. Jatkosodasta huoltokuljetusten kannalta tärkeä silta selvisi vaurioitta. Siltaa korjattiin sodan loppupuolella ja 1950-luvulla, jolloin valtatie levennettiin ja päällystettiin asfaltilla, kuten siltakin. Autoliikenne sillalla loppui tielinjauksen muutoksen myötä 1967. Sillan ensimmäinen suuri peruskorjaus tehtiin 1981. Korjausmenetelmäksi valittiin ruiskubetonointi, joka ei kuitenkaan osoittautunut onnistuneeksi valinnaksi. Samalla kannen päällysteeksi vaihdettiin alkuperäinen materiaali eli nupukivi. Vuosina 2008–2010 tehdyssä peruskorjauksessa ruiskubetonointi poistettiin ja vauriokorjaukset tehtiin valamalla uutta betonia. Silta palautui kutakuinkin alkuperäiseen ulkoasuunsa.<ref name="ps13">Piltz & Soosalu, 2012, s.13</ref>