|
'''Severi Sefanias Savonen''' ([[2. huhtikuuta]] [[1886]] [[Turku]] – [[4. tammikuuta]] [[1964]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[tuberkuloosi]]lääkäri. Hänja lääkintöneuvos, joka ansioitui ennaltaehkäisevänennalta ehkäisevän terveydenhuollon sekä tuberkuloosinvastaisen työn kehittäjänä [[Suomi|Suomessa]] [[1920-luku|1920-luvun]] puolivälistä aina [[1950-luku|1950-luvulle]].<ref name= "kb8">{{Kirjaviite | Tekijä = Aura Korpi-Tommola | Nimeke = Savonen, Severi (1886-1964). Suomen Kansallisbiografia. Osa 8 | Vuosi = 2006| Sivu = 708-709 | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste = ISBN 951-746-449-5}}</ref>
SeveriSavosen vanhemmat olivat maalarimestari Robert Savonen ja Johanna Ulriika Saarinen. Hän aloitti [[Etelä-Pohjanmaa|eteläpohjalaisen]] [[Teuva]]n [[kunnanlääkäri]]nä vuonna 1913. Pitäjässä oli tuohon aikaan runsaasti tuberkuloosipotilaita, joten Savosen tuberkuloosiasiantuntemus kasvoi lyhyessä ajassa erinomaiseksi. Hänet nimitettiin vasta perustetun Teuvan tuberkuloosipiirin lääkäriksi [[1918]]. Seitsemän vuotta myöhemmin hän aloitti [[Filha|Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen]] sihteerinä ja asiamiehenä. Vuonna [[1931]] Savonen vieraili [[Skandinavia]]n maissa tutustumassa sikäläisiin kokemuksiin tuberkuloosin vastustamisessa. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunta perusti Savosen esityksestä toimikunnan, jossa olivat mukana muun muassa lastentautien professori [[Arvo Ylppö]] sekä naistentautien ja synnytysten professori [[Laimi Leidenius]]. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys teki yhteistyötä eritoten [[Mannerheimin Lastensuojeluliitto|Mannerheimin Lastensuojeluliiton]] kanssa. He vaativat poliittisia päättäjiä palkkaamaan kouluhoitajia ja terveydenhoitajia. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Savonen järjesti [[Ruotsi]]in hoitopaikkoja suomalaisille tuberkuloosipotilaille . Savosen merkittäviin saavutuksiin kuuluu vuonna [[1929]] voimaan tulleen Kansanparantoloiden valtionapulain edistäminen. Sen ansiosta Suomeen kehitettiin koko maan kattava parantolaverkosto vuoteen [[1941]] mennessä. Lisäksi hän edisti työllään [[Calmetterokote|calmetterokotteen]] käyttöönottoa 1941. Savonen oli lääkintöhallituksen kansanterveystyön lääkintöneuvos [[1943]]–[[1952]] ja syyskuussa [[1952]] perustetun [[Alli Paasikiven Säätiö]]n hallituksen jäsen. Kansainvälisen tuberkuloosin vastustamisliiton kunniajäseneksi hänet kutsuttiin 1959.<ref name="kb8"/> Elämäntyöstään Savonen sai [[Suomen Kulttuurirahasto]]n tunnustuspalkinnon [[1957]] ja työstään hänelle myönnettiin myös professorin arvonimi. ▼==Perhetausta==
Savosen vanhemmat olivat maalarimestari Robert Savonen ja Johanna Ulriika Saarinen. Hänen puolisonsa oli Gärd<ref>Suomen kansallisbiografia 8, ISBN 951-746-449-5, artikkeli "Severi Savonen"</ref> Ingeborg Ahlman (s. 1890). Heille syntyi viisi lasta, Kari (1912), Kirsti (1913), Kaisu (1917), Leena (1921) ja Eero (1926).
Ihmisenä Severi Savosta luonnehdittiin suoraksi ja mutkattomaksi. Hän kunnostautui ennen kaikkea käytännön valistustyössä, jota avittivat hyvät puhujanlahjat. Uransa aikana hänen arvioitiin pitäneen yli kaksituhatta 2000 esitelmää. Hän oli asiantuntijana ja näyttelijänä vuonna [[1933]] valmistuneessa tuberkuloosin vaaroista valistavassa elokuvassa ''[[Ne 45000]]''. Niin sanotut joulumerkkilapset olivat lähellä hänen sydäntään. Hän laati käsikirjoituksen [[Suomi-Filmi]]n seitsenminuuttiseen lyhytelokuvaan ''Joulumerkki pienokaisten pelastajana'' ([[1954]]). Savonen julkaisi [[Woldemar Backman]]in kanssa [[1934]] teoksen ''Keuhkotaudin kulku Suomessa vuosina 1771–1929''. Siinä tuotiin kvantitatiivinen lähtökohta suomalaiseen tautien historian tutkimustyöhön. Vuonna [[1951]] hän julkaisi teoksen ''Keuhkotauti, sen ehkäisy ja hoito''. ▼==Kansanterveystyö==
Savosen puoliso vuodesta 1911 oli Gärd Ingeborg Ahlman (s. 1890). Heille syntyi viisi lasta, Kari (1912), Kirsti (1913), Kaisu (1917), Leena (1921) ja Eero (1926). Myös Savosen pojat tekivät merkittävän uran ennalta ehkäisevässä kansanterveystyössä. <ref name="kb8"/>
▲Severi Savonen aloitti [[Etelä-Pohjanmaa|eteläpohjalaisen]] [[Teuva]]n [[kunnanlääkäri]]nä vuonna 1913. Pitäjässä oli tuohon aikaan runsaasti tuberkuloosipotilaita, joten Savosen tuberkuloosiasiantuntemus kasvoi lyhyessä ajassa erinomaiseksi. Hänet nimitettiin vasta perustetun Teuvan tuberkuloosipiirin lääkäriksi [[1918]]. Seitsemän vuotta myöhemmin hän aloitti [[Filha|Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen]] sihteerinä ja asiamiehenä. Vuonna [[1931]] Savonen vieraili [[Skandinavia]]n maissa tutustumassa sikäläisiin kokemuksiin tuberkuloosin vastustamisessa. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunta perusti Savosen esityksestä toimikunnan, jossa olivat mukana muun muassa lastentautien professori [[Arvo Ylppö]] sekä naistentautien ja synnytysten professori [[Laimi Leidenius]]. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys teki yhteistyötä eritoten [[Mannerheimin Lastensuojeluliitto|Mannerheimin Lastensuojeluliiton]] kanssa. He vaativat poliittisia päättäjiä palkkaamaan kouluhoitajia ja terveydenhoitajia. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Savonen järjesti [[Ruotsi]]in hoitopaikkoja suomalaisille tuberkuloosipotilaille.
Savosen merkittäviin saavutuksiin kuuluu vuonna [[1929]] voimaan tulleen Kansanparantoloiden valtionapulain edistäminen. Sen ansiosta Suomeen kehitettiin koko maan kattava parantolaverkosto vuoteen [[1941]] mennessä. Lisäksi hän edisti työllään [[Calmetterokote|calmetterokotteen]] käyttöönottoa 1941. Savonen oli lääkintöhallituksen kansanterveystyön lääkintöneuvos [[1943]]–[[1952]]. Hän oli syyskuussa [[1952]] perustetun [[Alli Paasikiven Säätiö]]n hallituksen jäsen.
▲Ihmisenä Severi Savosta luonnehdittiin suoraksi ja mutkattomaksi. Hän kunnostautui ennen kaikkea käytännön valistustyössä, jota avittivat hyvät puhujanlahjat. Uransa aikana hänen arvioitiin pitäneen yli kaksituhatta esitelmää. Hän oli asiantuntijana ja näyttelijänä vuonna [[1933]] valmistuneessa tuberkuloosin vaaroista valistavassa elokuvassa ''[[Ne 45000]]''. Niin sanotut joulumerkkilapset olivat lähellä hänen sydäntään. Hän laati käsikirjoituksen [[Suomi-Filmi]]n seitsenminuuttiseen lyhytelokuvaan ''Joulumerkki pienokaisten pelastajana'' ([[1954]]).
Savonen julkaisi myös tutkimuksia. Yhdessä [[Woldemar Backman]]in kanssa hän julkaisi vuonna [[1934]] teoksen ''Keuhkotaudin kulku Suomessa vuosina 1771–1929''. Teoksessa tuotiin kvantitatiivinen lähtökohta suomalaiseen tautien historian tutkimustyöhön. Vuonna [[1951]] Savonen julkaisi teoksen ''Keuhkotauti, sen ehkäisy ja hoito''.
Severi Savonen sai elämäntyöstään [[Suomen Kulttuurirahasto]]n tunnustuspalkinnon vuonna [[1957]].
Myös Savosen pojat tekivät merkittävän uran ennalta ehkäisevässä kansanterveystyössä.
==Kirjallisuutta==
*Backman, Woldemar ja Savonen, Severi: Keuhkotaudin kulku Suomessa vuosina 1771–1929
*Savonen, Severi: Keuhkotauti, sen ehkäisy ja hoito
==Lähteet==
*Suomen kansallisbiografia 8, ISBN 951-746-449-5
*[http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo93934.pdf Terveysportti.fi]
*[http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93757.pdf Terveyskirjasto.fi]
*[http://www.allipaasikivensaatio.com/paasikivi/info.nsf/DUID/C90996634FF2CEBCC2256BB2002EE8E8?OpenDocument Allipaasikivensaatio.com]
*[http://www.elonet.fi/name/hefal7/ Elonet.fi]
*[http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/941/ Kansallisbiografia.fi]
*[http://www.filha.fi/suomi/ Filha.fi]
{{AAKKOSTUS:Savonen, Severi}}
[[Luokka:Suomalaiset lääkärit]]
[[Luokka: Suomalaiset professorin arvonimen saaneet]]
[[Luokka:Vuonna 1886 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1964 kuolleet]]
| 