Ero sivun ”Peronismi” versioiden välillä

'''Peronismi''' ({{k-es|Peronismo}}) (espanjaksi, myös ''Justicialismo'') on [[argentiina]]lainen poliittinen liike ja aatesuunta, joka perustuu Argentiinan entisen presidentin [[kenraali]] [[Juan Perón]]in opetuksiin, ajatuksiin ja tavoiteohjelmiin. Hallitsevana ja vallitsevana suuntauksena peronismi on ollut vuosina [[1946]]-–[[1955]], [[1973]]-–[[1976]], [[1989]]-–[[1999]] ja jälleen vuodesta [[2001]] lähtien. Peronismia Argentiinassa edustaa ja toteuttaa itse Perónin perustama [[Partido Justicialista]] -puolue, (PJ), joka Suomessa tunnetaan yleensä vain "Peronistipuolueena". Lisäksi Argentiinassa on useita muita poliittisia puolueita, jotka kuvailevat itseään peronistisiksi. Tällä hetkellä maan johdossa presidenttinä peronismia toteuttaa PJ:n [[Cristina Fernández de Kirchner]], joka valittiin Argentiinan presidentiksi lokakuussa [[2007]].

Työministerin asema ei ollut tuolloin mikään merkittävä, mutta Perón teki siitä sellaisen. Hänen valtansa sotilashallituksessa kasvoi, kun hän teki liiton pääasiassa sosialististen ja [[syndikalismi|syndikalististen]] argentiinalaisten ammattiliittojen kanssa.<!-- Sotilasvallankaappauksen jälkeen Confederación General del Trabajo de la República Argentina -->

Peronismi on erityisesti työväenaate. Perónin omat kannattajat tulivat alemmista yhteiskuntaluokista, kuten köyhistä, työväestöstä ja erityisesti "paidattomista" (''Descamisados''), joiden johtajaksi nousi Juan Perónin vaimo [[Eva Perón|Eva "Evita" Perón]]. Peronismia on vaikea asettaa perinteiselle oikeisto-vasemmisto-akselille. Peronismia edustava Partido Justicialista kuuluu [[Amerikan kristillisdemokraattinen järjestö|Amerikan kristillisdemokraattiseen järjestöön]] (''Organización Demócrata Cristiana de América''), mutta [[2000-luku|2000-luvulla]] se on kulkenut vasemmistolaisempaa linjaa [[Néstor Kirchner]]in ja tämän vaimon Cristina Fernández de Kirchnerin johdolla. Sen sijaan vuosina [[1989]]-&ndash;[[1999]] peronismia toteutettiin [[Carlos Menem]]in johdolla ajan markkinaliberaalin hengen mukaisesti. Historian aikana peronismia on tuettu vasemmistosta oikeistoon kummankin äärilaidat mukaan lukien. Onkin puhuttu "peronistisesta vasemmistosta" ja "peronistisesta oikeistosta". Tämän takia sitä onkin verrattu Ranskan [[1950-luku|1950]]-&ndash;[[1960-luku]]jen [[gaullismi]]in, jonka takana oli oikeisto ja vasemmisto paitsi äärivasemmisto eli kommunistit.

AatehistoriallistiAatehistoriallisesti peronismin juuret ajoittuvat 1930-luvulle, jolloin yritettiin kehittää vaihtoehtoisia aatejärjestelmiä epäonnistuneiksi katsotuille liberaalidemokratialle ja kapitalismille. Samoin yritettiin kehittää ei-sosialistinen ideologia, joka kuitenkin ajaisi yhteiskunnan vähäosaisten etuja. Tuon ajan aatteille oli myös yhteistä oman kansan elinvoimaisuuden parantamiseen tähtäävä [[nationalismi]] sekä ajatus voimakkaasta ja vahvasta hallinnosta, joka takaisi rauhan, järjestyksen ja kansakunnan yhtenäisyyden. Tämä suuntaus tunnetaan erityisesti talousajatustensa osalta ''[[kolmas tie|kolmantena tienä]]'' (''Third Way''), joka ei ole kapitalistinen, muttei myöskään sosialistinen.

* [[Populismi]]. Perón halusi vedota poliittisella sanomallaan juuri vähäosaisiin ja tavalliseen kansaan. Peronismin populistiseen retoriikkaan kuului varsinkin alkuaikoina vaatimus "vanhan eliitin" ja varakkaan yläluokan vallan kumoamisesta. Erityisesti Evita Perón kunnostautui miestään tukevan populistisen retoriikan käytössä, mutta myös itse Juan Perónin puheet olivat pääasiassa kansallismielisiä ja populistisia.

* Vahva autoritaarinen keskushallinto, joka pitää opposition tiukassa otteessaan ja kurissa.

* Kolmannen tien suhtautuminen talouteen [[Korporativismi|korporativistisin]] keinoin. Peronismin korporativismiin liittyy myös Perónin perustama peronistinen ei-sosialistinen ammattiyhdistysliike, joka tuki valtiota ja oli valtion kontrollissa. Perón loi [[korporaatio]]ita, jotka sidottiin eri tavoilla valtioon.

* Nationalismin ja sosiaalidemokratian yhdistäminen. Peronismin tarkoituksena on rakentaa hyvinvoiva kansakunta, joka on vapaa ulkomaisesta omistuksesta ja vaikutteista. Tästä syystä Perón toteuttikin Argentiinassa ulkomaisten pankkien ja yritysten [[kansallistaminen|kansallistamisia]].

Peronismin vastustajat ovat korostaneet sitä, että aatteella on paljon yhteistä [[fasismi]]n kanssa, koska se kannattaa korporativismia, vahvaa hallintoa ja kansallismielisyyttä. Kuitenkaan peronismi ei ole fasistinen aate, vaikka se omaksuikin piirteitä [[1930-luku|1930]]-&ndash;[[1940-luku]]jen vaihtoehtohallinnoista, kuten [[Italia]]sta, [[kansallissosialistinen Saksa|Saksasta]], [[Espanja]]sta ja [[Unkari]]sta. Varsinkin Italian [[pääministeri]], ''Il Duce'' [[Benito Mussolini]] teki vaikutuksen Peróniin vuonna [[1938]], ja hän solmi tämän kanssa läheiset suhteet. Erityisesti Perón arvosti Mussolinin sisäpolitiikkaa. Italiasta Perón omaksui ajatuksensa korporativismista. Myöhemmin myös Espanjalla oli oma merkittävä vaikutuksensa peronismin kehittymiseen, koska Perón vietti 18 vuotta maanpaossa generalissimo [[Francisco Franco]]n johtamassa falangistisessa ja francolaisessa Espanjassa sen jälkeen, kun hänet oli syrjäytetty sotilasvallankaappauksessa nimeltä "Vapauttava vallankumous" (''Revolucíon Libertadora'') vuonna [[1955]]. Francoon Perón kuitenkin suhtautui kaksijakoisesti.

Sen sijaan Saksaan Perónilla ei ollut kovinkaan läheiset välit. Kansallissosialismi jäi ideologiana etäiseksi Perónille ja hänen aatteelleen. Vuonna [[1938]] tosin kiellettiin argentiinalaisia diplomaatteja myöntämästä viisumeita Euroopasta paenneille juutalaisille, mutta tämä tapahtui Perónin edeltäjän presidentti [[Roberto María Ortiz]]in (1938-[[&ndash;1942]]) aikana ja tämä kielto jatkui Argentiinan työvoimapolitiikassa koko [[toinen maailmansota|IItoisen maailmansodan]] ajan. Ehkä merkittävin peronistisen Argentiinan Saksaa ja kansallissosialismia kohtaan tunnetun sympatian osoitukseksi tulkittu teko oli sodan jälkeen maanpakoon lähteneiden saksalaisten upseerien ja kansallissosialistien vastaanottaminen. Maanpakolaiset, joiden joukossa oli myös sotarikollisiksi luokiteltuja, saivat hyvän turvapaikan Argentiinaan jo ennen sotaa syntyneestä vireästä saksalaisyhteisöstä. Tunnetuin Argentiinassa pakolaisena ollut lienee [[Obersturmbannführer]] [[Adolf Eichmann]], jonka [[Mossad]] kaappasi pääkaupunki [[Buenos Aires]]ista vuonna [[1960]].