Ero sivun ”Panssarintorjuntavaunu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 26:
 
=== Neuvostoliitto ===
 
[[Tiedosto:Su-100 spatg.jpg|thumb|Neuvostoliittolainen [[SU-100]]-rynnäkkötykki]]
 
Neuvostoliiton ensimmäinen panssaritorjuntavaunu oli [[SU-76]], joka oli rakennettu kevyen panssarivaunun [[T-70|T-70:n]] alustalle. Toinen varhainen vaunu oli 122 mm haupitsilla jalkaväen tukeen tarkoitettu [[SU-122]].
Neuvostoliitossa rakennettiin Saksan malliin 85 mm tykillä aseistettua SU-85-vaunua ja [[SU-100]]-vaunua, jossa oli tehokkain neuvostoliittolaisten käyttämä panssarintorjuntakanuuna, laivatykistä kehitetty 100 mm:n D-10S. Molemmat vaunut rakennettiin [[T-34]]:n alustalle. Raskaat 122mm ISU-122 ja 152mm ISU-152 käyttivät [[IS-sarja|IS-2]]-panssarivaunun osia. Vuonna 1943 Neuvostoliitto lopetti kokonaan kevyiden tiedusteluvaunujen kuten [[T-70|T-70:n]] valmistuksen ja korvasi sen SU-76-vaunulla, joka käytti samaa alustaa.
 
Vasta verrattain myöhään, [[Kurskin taistelu]]n jälkeen tulivat käyttöön 85 mm tykillä aseistettu [[SU-85]] ja [[SU-100]]-vaunua, jossa oli tehokkain tuolloin käytössä ollut neuvostoliittolaisten panssarintorjuntakanuuna, laivatykistä kehitetty 100 mm:n D-10S. Molemmat oli rakennettu SU-122:n alustalle, joka perustui T-34-vaunuun. Myöhemmin tuli käyttöön 152 mm haupitsilla varustettu [[SU-152]], joka suuren kaliiperin tykkinsä ansiosta osoittautui myös tehokkaaksi panssarivaunun tappajaksi, vaikka vaunua ei ollutkaan siihen alun perin tarkoitettu.
 
SU-152:n seuraaja oli 152 mm ISU-152, joka käytti [[IS-sarja|IS]]-panssarivaunun osia. Asentamalla siihen IS-2-vaunussakin käytetty 122 mm tykki syntyi ISU-122. Vuonna 1943 Neuvostoliitto lopetti kokonaan kevyiden tiedusteluvaunujen kuten T-70:n valmistuksen ja korvasi sen SU-76-vaunulla, joka käytti samaa alustaa.
 
Lyhenne "SU" tulee sanoista ''samohodnaja ustanovka'', itseliikkuva lavetti.
Rivi 36 ⟶ 39:
Sodan jälkeen panssarintorjuntavaunujen valmistus hiipui uusien taistelupanssarivaunujen kyetessä hoitamaan myös panssarintorjunnan. Viimeinen läntinen panssarintorjuntavaunu oli saksalainen 1960-luvun perua oleva [[Jagdpanzer Kanone]]. Se jäi käytöstä 1980-luvulla. Neuvostoliitossa valmistettiin laskuvarjojoukkojen käyttöön [[ASU-57]]-rynnäkkötykkiä 1950-luvulta ja [[ASU-85]]-rynnäkkötykkiä [[PT-76]]-vaunun alustalle vuodesta 1962. Vaunu oli myös Puolan ja Itä-Saksan laskuvarjojoukkojen käytössä.
 
Panssaritorjuntaohjusten yleistyessä tykeillä aseistetut panssaritorjuntavaunut jäivät tarpeettomiksi. Nykyisin monet [[rynnäkköpanssarivaunu]]t, kuten Neuvostoliiton [[BMP-1]] ja Yhdysvaltain [[M2 Bradley]] kantavat panssaritorjuntaohjuksia. Näiden lisäksi on rakennettu vaunuja, joiden ainoana tehtävänä oli ohjuslavettina toimiminen. Yhdysvaltain mallimalleja onovat M901 [[M113]]-miehistönkuljetusvaunun alustalle sekä M3 Bradley ja Neuvostoliiton monet mallit [[BRDM-2]]-tiedusteluvaunun alustalla.
 
[[Luokka:Panssarintorjuntavaunut|*]]