Ero sivun ”Vaara-Suomi” versioiden välillä

 

Vaara-Suomen erikoisuus on se, että vaarojen rinteillä on ravinteikkaampi maaperä kuin alavilla mailla. Tämä johtuu siitä, että korkea vedenkoskematon maa vaarojen rinteillä on pysynyt ravinteikkaana, kun taas alavat maat ovat menettäneet ravinteita vesien huuhtomina meriin, kuten esimerkiksi [[jääkausi|jääkauden]] ajan [[Yoldiameri|Yoldiamereen]]. Maaperän ravinteikkuuden takia Vaara-Suomessa on etenkin Kainuun alueilla lehtoja. Lehdot ovat kuitenkin yksittäistapauksia, sillä maapeite ja kasvillisuus on niukkaa niukkaravinteisen kallioperän takia.

[[Kuva:Hjortron.png|thumb|left|250px|Lakka on tyypillinen Vaara-Suomen soiden kasvi]]

Vaarojen laet ovat yleensä havumetsiä, karuudestaan huolimatta kuitenkin tiheitä verrattuna esimerkiksi Lapin metsiin. Vaarojen välissä on usein soita. Vaara-Suomi onkin Järvi-Suomen ohella maan metsäisintä aluetta. Metsäkasvillisuus on lajistollisesti melko köyhää, tyypillisimmät lajit ovat puolukka ja mustikka. Soiden kasvillisuus on metsiä monimuotoisempaa, ja niiden kasveja ovat esimerkiksi [[suomuurain]] eli lakka ja karpalo. Jäkälää ja marjoja kerätään soilta ulkomaan vientiin ja kotimaisille ostajille.