Ero sivun ”Piika” versioiden välillä

Piiat olivat varsin liikkuvaista väkeä. Varsin suuri osa esimerkiksi Oulun pioista lähti Tukholmaan parempaa elämää etsimään.<ref name="hs" /> 1800-luvun lopulla piian täytyi pitää mukanaan päästökirjaa, pientä kovakantista painettua vihkoa, jossa oli sivuja talonemäntien merkinnöille piian työteliäisyydestä. Yleensä ensimmäisellä sivulla olivat piian ja työnantajan henkilötiedot sekä arvosanat 14 aiheesta, joita olivat terveys, rehellisyys, raittius, ahkeruus, siveys, kotonapysyväisyys, todenpuhuvaisuus, toimeliaisuus, taitavuus ulkotöissä, taitavuus sisätöissä, kohteliaisuus isäntäväkeä kohtaan, kohteliaisuus kumppaneitaan kohtaan, menestys eläinten kanssa sekä varovaisuus kalujen kanssa. Arvosanat olivat hyvä (10–9), tyydyttävä (8–7), välttävä (6–5) ja huono (4–1). Toisella sivulla selostettiin palkkaedut, ja riveillä oli parikymmentä kohtaa, joihin työnantaja merkitsi maksetun palkan. Aiheita olivat mm. ruoka talosta, rahapalkkaa, vaatteita, liinaa, saappaita, pieksuja sekä eri elintarvikkeita ja polttopuita. Päästökirja oli siis yhdistetty työtodistus ja palkkakuitti. Se perustui lakiin ''Otteita Keisarillisesta palkkaussäännöstä isännille ja palkollisille, annettu Tammik. 30 p:nä 1865''.

 

 

Talon isännällä oli laaja oikeus valvoa piikojensa käyttäytymistä. Talosta ei saanut lähteä omin luvin, jottei joutuisi krouveihin tai huonoille teille. Oulusta on vuonna 1782 kirjattu muistiin tapaus, että piika vangittiin miesten vaatteiden käyttämisen takia, koska sillä saattoi olla jokin rikollinen tarkoitus. Kyseinen piika puolustautui sillä, että miesten vaateiden pitäminen oli hänen tekemässään työssä käytännöllisempää. Oikeus päätti julistaa piian [[Irtolaisuus|irtolaiseksi]] ja karkottaa hänet kaupungista sukupuolen vastaisen pukeutumisen takia.<ref name="hs" />