Ero sivun ”Siirtokuntien kongressi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
täyd. |
Tynkää pidemmäksi. |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Congress voting independence.jpg|thumb|250px|Siirtokuntien kongressi äänestämässä itsenäisyydestä.]]
'''Siirtokuntien kongressi''' toimi [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] [[Kolmetoista siirtokuntaa|kolmentoista siirtokunnan]] asukkaiden edustuslaitoksena 1770–1780-luvuilla. Nimitystä käytetään kolmesta peräkkäin toimineesta kongressista:
Rivi 6 ⟶ 7:
Siirtokuntien kongressi muodostettiin alun perin koordinoimaan amerikkalaisten vastineet [[Ison-Britannian kuningaskunta|Britannian]] hallintoa vastaan, mutta siitä tuli sotilasliittouman hallintoelin tilanteen kärjistyttyä [[Yhdysvaltain vapaussota|sodaksi]]. Kaikki kolme kongressia kokoontuivat [[Philadelphia]]ssa, joskin toinen mannermaakongressi joutui välillä toimimaan evakossa brittijoukkojen miehittäessä kaupunkia.
==Taustat==
===Ongelmat brittien ja amerikkalaisten välillä===
[[Tiedosto:CharlesTownshend.jpg|thumb|150px|Brittien valtionvarainministeri Charles Townshend]]
Amerikan siirtokuntien brittivastaisuus alkoi vuonna 1763, jolloin [[Yrjö III]] antoi kuninkaallisen julistuksensa. Siinä määriteltiin tarkoin siirtokuntien länsiraja. [[Appalakit|Appalakkien]] länsipuolelle muuttaneiden uudisasukkaiden oli palattava takaisin ja jätettävä läntiset maan [[Intiaanit|intiaaneille]]. [[Ohio (joki)|Ohiolaakson]] jättäminen sen alkuperäisille asukkaille herätti katkeruutta siirtolaisissa. Siirtokuntien kuvernöörit pyrkivät valvomaan luvattomia rajanylityksiä, mutta käytännössä tämä oli mahdotonta. Siirtolaiset eivät piitanneet asetetuista rajalinjoista, vaan tunkeutuivat yhä syvemmälle intiaanien maille. Tämä aiheutti lisääntyviä erimielisyyksiä siirtokuntien ja Englannin hallituksen välillä. Siirtolaiset vaativat lisää oikeuksia päättää omista asioistaan, ja englantilaiset pelkäsivät siirtokuntien itsenäistyvän liikaa.<ref name="Hen 1986. 56">Henriksson 1986. s. 56.</ref>
===Bostonin tapahtumat===
Ongelmat kärjistivät entisestään, kun [[yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti|Englannin parlamentti]] hyväksyi kesällä 1767 valtiovarainministeri [[Charles Townshend]]in kehittämät [[Townshendin lait |lait]]. Siirtolaiset olivat tyytymättömiä uusiin lakeihin ja alkoivat boikotoida brittien merikauppaa. Englantilaiset joutuivat palkkaamaan tullivirkailijoita Amerikan suuriin satamakaupunkeihin, ja siirtolaiset puolestaan lisäsivät mielenosoituksiaan emomaataan vastaan. Englantilaiset sotalaivat kuljettivat sotilaita rauhoittamaan mielenosoituksia. Tilanne johti [[Bostonin verilöyly]]yn, jossa brittisotilaat surmasivat viisi mielenosoittajaa.<ref name="Fer 2009. 23">Ferling 2009. s. 23.</ref>
Verilöylyn jälkeen siirtokuntien verotuksesta luovuttiin teetullia lukuunottamatta. "[[whig]]it" eli [[liberaali]]t [[patriootti|patriootit]] kampanjoivat "Vapauden poikina" teetulleja vastaan Kampanjan toimesta useimmat teelaivat joutuivat palaamaan takaisin siirtokuntien satamista lukuunottamatta Massachusettsia, jossa kuvernööri painosti teenvälittäjät pitämään kiinni aiemmista sopimuksista. Kapinamielialaansa tehostaakseen Vapauden pojat palkkasivat joulukuussa 1773 [[mohawkit|mohawk-intiaaneiksi]] naamioituneet siirtolaiset heittämään Bostonin satamaan ankkuroitujen brittilaivojen teelastit veteen. Tapaus tunnetaan historiassa [[Bostonin teekutsut|Bostonin teekutsuina]].<ref name="Mann 2009. 9">Mann 2009. s. 9.</ref>
==Siirtokuntien kongressit==
===Ensimmäinen mannermaakongressi===
Englannissa tapahtuma tulkittiin avoimeksi kapinaksi brittihallitusta vastaan. Parlamentti lakkautti Massachusettsin itsehallinnon ja ryhtyi tiukkoihin vastatoimiin siirtokuntien kapinamielialan nujertamiseksi. Yhtenäisiin vastatoimiin ryhtyäkseen siirtokuntien varjohallitus kirjeenvaihtokomitea (Committee of Correspondence) järjesti Ensimmäisen mannermaakongressin [[Philadelphia]]ssa 5. syyskuuta 1775.<ref name="Lann 2009. 39">Lanning 2009. s. 29.</ref> Paikalle kokoontui 56 edustajaa. Vain [[Georgia (osavaltio)|Georgian]] ja Kanadan edustajat jättivät saapumatta.<ref name="Helo 2014. 21">Helo 2014. s. 21.</ref> Monet kokouksen edustajat olivat valmiit tapimaan brittihallintoon, mutta myös täydellistä itsenäisyyttä kannatettiin. Kongressi lähetti Yrjö III:lle osoitetun vaatimuksen Massachusettsin itsehallinnon palauttamiseksi. Samalla kongressi ilmoitti siirtokuntien boikotoivan kaikkia brittiläisiä tuotteita kunnes parlamentti lakkauttaa Townshendin "sietämättömät lait"<ref name="Lann 2009. 39">Lann 2009. s. 39.</ref>
===Toinen mannermaakongressi===
[[Tiedosto:Johnadamsvp.flipped.jpg|thumb|150px|John Adams]]
[[Tiedosto:BenFranklinDuplessis.jpg|thumb|150px|Benjamin Franklin]]
Kun toinen mannermaakongressi kokoontui toukokuussa 1775, [[Yhdysvaltain vapaussota]] oli jo alkanut. Huhtikuiset [[Lexingtonin ja Concordin taistelut]] olivat vaatineet kymmeniä uhreja ja brittijoukot olivat vetäytyneet Bostoniin [[Uusi-Englanti|Uuden Englannin]] militian piirittämiksi. Kongressi oli edelleen valtuutettu tekemään sovinto brittien kanssa, mutta tilanteen pakosta vastuu Amerikan vallankumouksen johdosta siirtyi sen käsiin. Kysymyksessä oli siirtokuntien saattaminen puolustuskuntoon, uuden sotaväen kokoaminen ja rahoituksen sekä muonituksen järjestäminen. Yksimielisellä päätöksellä kongressi hyväksyi [[Siirtokuntien armeija]]n perustamisen ja nimitti sen ylipäälliköksi kenraali [[George Washington]]in. Valinta ei perustunut yksinomaan Washingtonin kokemukseen vaan myös diplomaattiseen kyvykkyyteen ja armeijan johtamista edellyttäviin taitoihin.<ref name="Lann 2009. 5">Lann 2009. s. 5.</ref>
Keväällä 1776 mannermaakongressi nimesi viisihenkisen komitean valmistelemaan itsenäisyysjulistusta. Komiteaan kuuluivat [[John Adams]], [[Benjamin Franklin]], [[Thomas Jefferson]], [[Robert R. Livingston]] ja [[Roger Sherman]]. Julistuksen pääasiallinen kirjoittaja Jefferson teki siihen kymmeniä muutosesityksiä Franklinilta, ja Adamsilta. Luonnos esiteltiin kongressille 28. kesäkuuta ja se allekirjoitettiin 4. heinäkuuta 1776. Julistus yhdisti toisiinsa [[Connecticut]]in, [[Georgia (osavaltio)|Georgian]], [[Pohjois-Carolina]]n, [[Etelä-Carolina]]n, [[Massachusetts]]in, [[Maryland]]in, [[Virginia]]n, [[Pennsylvania]]n, [[Delaware]]n, [[New York]]in, [[New Jersey]]n, [[New Hampshire]]n ja [[Rhode Island]]in.
Eräs itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista oli amerikansuomalainen poliitikko [[John Morton (poliitikko)|John Morton]].<ref name=Morton">{{Verkkoviite|Osoite=http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/04/amerikansuomalainen-john-morton-oli-yhdysvaltain-perustajaisa|Nimeke=Amerikansuomalainen John Morton oli Yhdysvaltain perustajaisä|Julkaisu=yle.fi|Viitattu=15.2.2015}}</ref>
Kongressi joutui tekemään monia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä olleet eduksi amerikkalaisille. Eräs tällainen oli yritys sulkea intiaanit sodan ulkopuolelle. Kongressi lähettämä viesti [[Irokeesit|irokeesien liittokunnalle]] pyysi näitä pysymään erossa sodasta. Vaikka monet intiaanit taipuivat kongressin pyyntöön, osa hakeutui brittiarmeijan palvelukseen.<ref name="Hen 1986. 57">Henriksson 1986. s. 57.</ref>
===Konfederaation kongressi===
Konfederaation kongressi kokoontui [[1. maaliskuuta]] [[1781]] – [[4. maaliskuuta]] [[1789]]. Se korvasi toisen mannermaakongressin [[Konfederaatioartiklat|konfederaatioartiklojen]] astuttua voimaan ja sen jäseniksi tulivat automaattisesti kaikki toiseen mannermaakongressiin nimitetyt. Tämän kongressin tehtäviin kuului muun muassa rauhansopimuksen allekirjoitus siirtomaiden puolesta. Sillä ei kuitenkaan ollut verotusvaltaa, eikä yksikään siirtokunnista ollut halukas parantamaan liittokunnan yhteisiä raha-asioita. Siirtokuntien armeijan ylläpito osoittautui entistä vaikeammaksi ja osa upseereista oli valmis kapåinaan kongressia ja Washingtonia vastaan.<ref name="Kivekäs 1916. 113 - 115">Kivekäs 1916. s. 113 - 115.</ref>
Konfederaation kongressi lopetti toimintansa, kun Philadelphiassa kokoontunut perustuslaillinen konventti hyväksyi nykyisen Yhdysvaltain perustuslain [[17. syyskuuta]] [[1787]].
==Lähteet==
*{{Kirjaviite | Tekijä= Ferling, John | Nimeke=Almost a Miracle|Julkaisija=OUP USA | Vuosi=2009 |Tunniste=ISBN 978-0195382921|Kieli ={{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä= Helo, Ari | Nimeke=Yhdysvaltain demokratian synty|Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2014 |Tunniste=ISBN 968-952-195-322-1|Kieli ={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Henriksson, Markku | Nimeke=Alkuperäiset amerikkalaiset: Yhdysvaltain alueen intiaanien, inuitien ja aleutien historia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1986 | Tunniste=ISBN 951-662-385-9}}
*{{Kirjaviite | Tekijä= Kivekäs, K.F.| Nimeke=Yrjö Washington| Selite |Julkaisija=Raittiuskansan kirjapaino| Vuosi=1916 |Tunniste=- }}
*{{Kirjaviite | Tekijä= Lanning, Michael Lee | Nimeke=The American Revolution 100: The People, Battles, and Events of the American War for Independence, Ranked by Their Significanc|Julkaisija=Sourcebooks, Inc | Vuosi=2009 |Tunniste=ISBN 978-1402221156|Kieli ={{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä= Mann, Barbara Alice | Nimeke=George Washington's War on Native America||Julkaisija=University of Nebraska Press| Vuosi=2009 |Tunniste=ISBN 978-0803216358|Kieli ={{en}} }}
[[Luokka:Yhdysvaltain poliittinen historia]]
===Viitteet===
{{viitteet}}
{{Tynkä/Historia}}
| |||