Ero sivun ”Fjodor Dostojevski” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit
→‎Elämä ja kirjallinen ura: kyseenalaisia kohtia pois
Rivi 29:
Dostojevski julkaisi ensimmäisen teoksensa, romaanin ''[[Köyhää väkeä]]'', vuonna 1846. Siihen asti Dostojevski oli opiskellut sotakoulussa [[insinööri]]ksi, mutta hän jätti sotilasuran saavutettuaan kirjailijana kuuluisuutta. Tosin seuraava teos, samana vuonna ilmestynyt ''Kaksoisolento'', ei saavuttanut aikalaisten ymmärrystä. Dostojevski yritti elättää itsensä kirjoittamalla, mutta 1840-luvun lopun Pietarissa se osoittautui lähes mahdottomaksi.
 
Dostojevski oli poliittisesti valveutunut ja kuului nuoruudessaan muun muassa [[Ilja Petroševski]]n sosialistisiin [[fourieristit|fourieristeihin]], minkä johdosta hänet vuonna 1849 vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Viime hetkellä hänet kuitenkin [[Armahdus|armahdettiin]] ja lähetettiin [[katorga|vankileirille Siperiaan]]. Siellä hänestä tuli puhdas [[nationalismi|kansallismielinen]] ja [[konservatismi|konservatiivi]]. Dostojevski vapautui vankileiriltä vuoden 1854 alussa, mutta vasta vuonna 1859 hän palasi vaimonsa Maria Isajevan ja ottopoikansa Pavelin kanssa Pietariin. 1860-luvun alussa Dostojevski toimitti yhdessä veljensä kanssa aikakauslehti ''Vremjaa'' (Aika), jossa ilmestyivät jatkokertomuksina myös hänen romaaninsa ''Muistelmia kuolleesta talosta'' (1860) ja ''[[Sorrettuja ja solvattuja]]'' (1861).
 
Vuonna 1864 Dostojevskin vaimo ja pian myös veli kuolivat. Dostojevski eli surun vallassa kykenemättä kirjoittamaan, ja velat kasvoivat hallitsemattomiksi. Dostojevski pakeni suruaan ja velkojaan ulkomaille, mutta sortui uhkapeliin ja menetti loputkin rahansa. Paetakseen heikkoa rahatilannettaan Dostojevski alkoi kirjoittaa uutta teosta ''[[Rikos ja rangaistus]]'', joka julkaistiin lehdessä jatkokertomuksena. Samaan aikaan Dostojevskin yllä leijui myös uhka menettää teostensa oikeudet kustantajalle seuraavaksi yhdeksäksi vuodeksi, joten kirjailijan oli kirjoitettava vauhdilla myös toinen teos ''[[Pelurit]]''. Kirjoituspaineiden alla Dostojevski otti avukseen nuoren pikakirjoittajan, Anna Grigorjevna Snitkinan, josta vuonna 1867 tuli hänen toinen vaimonsa. Liitto oli onnellinen. Välttääkseen tulojensa luovuttamisen velkojille Dostojevskit asuivat vuodet 1867–1871 ulkomailla ja kävivät vain harvoin Venäjällä. Matkoillaan kirjailija viimeisteli teoksensa ''[[Idiootti (romaani)|Idiootin]]'', joka ilmestyi vuonna 1868 mutta jonka arvostelijat haukkuivat kovin sanoin, osittain [[Leo Tolstoi|Tolstoi]]n ''[[Sota ja rauha|Sodan ja rauhan]]'' vietyä suurimman huomion. Dostojevskin teos saavutti muiden teostensa tavoin mainetta vasta hänen kuolemansa jälkeen.
 
Dostojevskin viimeiset vuodet olivat tuotteliaita, ja niiden aikana valmistuivat muun muassa ''[[Riivaajat]]'' (1872) ja ''[[Karamazovin veljekset]]'' (1880), joka kuitenkin jäi kesken ja jota on pidetty toisaalta hänen vaikeimpana ja raskaimpana, toisaalta nerokkaimpana teoksenaan. Kirjailija sai tunnustusta myös hallitsijalta. [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]] kutsui Dostojevskin 1878 vierailemaan hovissa, ja vuonna 1880 Dostojevski sai kunnian pitää puheen [[Aleksandr Puškin|Puškinin]] patsaan paljastustilaisuudessa Moskovassa. Vaikka Dostojevski oli kotimaassaan tunnettu jo elinaikanaan, varsinaisen maailmanlaajuisen kuuluisuuden hän kuitenkin saavutti vasta kuoltuaan. Dostojevski kuoli 28. tammikuuta 1881 Pietarissa.
 
== Teemoja ==