Ero sivun ”Laivanrakennus” versioiden välillä

Asutus [[Skandinavia]]an seurasi jään vetäytymistä viimeisimmän [[jääkausi|jääkauden]] lopulla. Ensimmäiset tulijat ovat olleet hylkeenmetsästäjiä, mikä on vaatinut kykyä liikkua vesillä. Ilmeisesti on käytetty [[Nahkapohjainen vene|nahasta ja puurungosta tehtyjä kanootti-tyyppisiä aluksia]]. Vanhimpia tunnettuja pohjoismaisia puusta tehtyjä veneitä on [[Hjortspring-vene]], joka on löydetty 1800-luvulla Tanskasta. Se on kaikkiaan 21 metriä pitkä, sisämitan ollessa 13 metriä ja ajoitettu 300-luvulle eaa. [[Ferriby]]stä, Englannista on löydetty jäänteitä kolmesta laudoista tehdyistä veneestä, joista pisin on ollut 15 metriä pitkä. [[Ferribyn veneet]] ovaton ajoitettu 2000–1600 luvulle eaa. [[Björken vene]], joka on löydetty Ruotsista, on ajoitettu 400-luvulle ja se on jo aika kehittynyt. Sekä Björken veneessä että Hjortspring-venessä on käytetty limi[[laidoitus|saumoja]], joista tuli sitten merkitsevä piirre Pohjanmeren ja Itämeren laivoille koko keskiajaksi.<ref>Landström, s.52</ref>

Roomalainen historijoitsijahistorioitsija [[Tacitus]] mainitsee noin vuonna 100, että skandinaavien alukset ovat olivat perästä ja keulasta samanlaisia. Vuonna 1863 löydettiin Nydamin suosta [[Slesvig]]istä suuri vene, [[Nydamin vene]], joka on ajoitettu [[dendrologia]]n avulla 300-luvulle. Sen pituus on 22,8 metriä ja leveys 3,26 metriä. Laiva on tehty [[tammi]]lankuista limisaumaiseksi. Pohja on pyöreän muotoinen, joten se on ollut kiikkerä, mitä on korjattu pitämällä pohjalla noin 1000 kg kiviä. Kaaret on sidottu [[niini]]köydellä lautoihin tehtyihin kohoamiin. 600-luvulla laivan pohja tuli U-maisemmaksi.<ref>Landström, s.56</ref> Varhaisissa kuvissa purjeet on kuvattu diagonaalisella kuviolla. Purjemateriaalina käytetyn [[sarka (kangas)|sarka]]kankaan kestävyys märkänä oli huono, joten purjeisiin ommeltiin diagonaaliset vahvistukset.<ref>Landström, s.57</ref> [[Viikinkiaika]]isia laivoja on säilynyt varsin paljon, kuten [[Oseberglaiva]] ja [[Gokstadin laiva]]. [[Knarri]] oli viikinkien rahtialus, joka oli pystyperäinen ja -keulainen. Viikinkilaivoja mitattiin soutajaparien määrän mukaan. Pisimmissä oli 30–40 penkkiä ja niitä kutsutiin nimellä "[[pitkävene|Långskepp]]" tai "Draakki". Pituutta näissä on ollut jopa 80 metriä. Viikinkilaivojen keula-keulakoristeet ja perän lohikäärmeenpää koristeetlohikäärmeenpääkoristeet olivat irroitettavia ja niitä oli kielletty käyttämästä kotirannikolla. Laidan ulkopuolista kilpirivistöä, jollainen löydettiin Gokstadin laivasta, on ilmeisesti käytetty vain näytösluonteisesti.<ref>Landström, s. 58-64</ref> Viikinkilaivojen runkona oli [[köli]]puu, josta nousivat sisäänpäin kääntyvät perä- ja keulavantaat. Perässä ohjausairo oli oikealla puolelle, josta on säilynyt nimityskin tyyrpuuri tai styyrpuuri (ruotsin styr=ohjata). Ohjausairoon oli kiinnitetty ruorikampi. <ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Kirsi Vainio-Korhonen: Keskiajan taantuma Länsi-Euroopassa; Bysantti ja islamilainen maailma, s. 83–84.</ref> Limilaudoitus oli naulattu tai voidaan sanoa myös niitattu eli naulat tulivat läpi ja lyötiin lyttyyn toiselta puolelta lukiten liitoksen.<ref>Landström, s.60-61</ref>

[[Hansaliitto|Hansaliiton]] piirissä kehittyi oma laivatyyppinsä, [[koggi]], jolle oli tyyppillistätyypillistä perävantaaseen saranoitu peräsin. TällaisistäTällaisista peräsimistä on vanhin kuva säilynyt Gotlannissa [[Fiden kirkko|Fiden kirkossa]] 1200-luvun alusta.<ref>Landström, s.69</ref> Koggi oli korkealaitainen ja syvällä uiva, jolloin siihen saatiin paljon lastia. Syväkulkuinen alus johti siihen, että aikaisemmin sisämaassa sijainneet jokien rannalla olleet kaupungit siirtyivät lähemmäksi merta. Korkeat laivat auttoivat puolustautumaan merirosvoja vastaan. Koggi voitiin varustaa kastelleilla, eli puolustukseen sopivilla torneilla keulassa ja perässä. Kastellit tulivat myöhemmin osaksi runkoa. Masto oli suhteellisen keskellä, mikä teki luovimisesta vaikeaa, mutta rungon syväys ja keulan ja perän suippous veden alla paransivat purjehdusominaisuuksia. 1300-luvun lopulla koggin syrjäytti suurempi laivatyyppi, [[holkki (laiva)|holkki]], joka laivana oli hyvin samantapainen kuin välimeren [[karakki]].<ref>Landström, s.70-73</ref>

Välimerellä tuli käyttöön 800-luvulla [[latinalaispurje]] arabien vaikutuksesta. Latinalaispurjeella pystyttiin purjehtimaan myös etuviistosta puhaltavaan vastatuuleen.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Kirsi Vainio-Korhonen: Keskiajan taantuma Länsi-Euroopassa; Bysantti ja islamilainen maailma, s. 85.</ref> Latilaispurjeesta tuli yleisin purje sadoiksi vuosiksi Välimerellä, mutta vuoden 1300 tienoilla alettiin suurimmissa laivoissa käyttää enemmän raakapurjetta.<ref>Landström, s.90</ref> Vuoden 1000 tienoilla arabien aluksisiinaluksiin tuli peräsin ohjausairon sijaan. Kiinasta käyttöön otettu peräsin nivelöitiin perävantaaseen. Perämisestä kulkivat köydet aluksen kummallakin puolella ja peräsintä käännettiin vetämällä köysistä. Peräsin oli avomerellä kestävämpi ratkaisu kuin ohjausairo. <ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Kirsi Vainio-Korhonen: Keskiajan taantuma Länsi-Euroopassa; Bysantti ja islamilainen maailma, s. 85.</ref>

Laivat oli välimerenVälimeren piirissä rakennettu 1000-luvulle saakka ulkoa sisälle eli ensin on tehty laidat ja sitten kaaret. Italiassa alettiin rakentaa laivoja uudella tavalla, ensin kaaret ja sitten lautalankut kiinnitettiin näihin, jolloin saavutettiin lujempi rakenne ja voitiin tehdä suurempia aluksia. Telakoiden työn organisoinnilla saatiin myös laivojen hintaa laskettua. [[Venetsian tasavalta|Venetsialla]] oli vuonna 1400 noin 3 000 kauppalaivaa ja sen kaleereissa palveli 11 000 miestä. Toinen merivalta oli [[Genovan tasavalta|Genova]]. Genovalaiset alukset purjehtivat Atlantin rannikkoa ja kävivät kauppaa Englannin ja [[Flanderi (kreivikunta)|Flanderin]] kanssa. Genovalaiset alkoivat myös etsiä meritietä [[Intia]]an 1200-luvun lopulla. Genovalaiset veljekset [[Vandino ja Ugolino Vivaldi]] lähtivät 1291 Gibraltarin salmen kautta kohti Intiaa kahdella kaleerilla, mutta he katosivat matkalle.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Tapani Veistola: Keskiaika Länsi-Euroopan liikkeellelähtökautena, s. 99–100.</ref><ref>Landström, s.128</ref> Vuonna 1268 Ranskan kuningas [[Ludvig IX (Ranska)|Ludvig IX]] tilasi Venetsiasta ja Genovasta laivat ristiretkelleen. Näistä purjelaivoista on säilynyt mittatietoja. Venetsialaiset laivat olivat 25,8 metriä pitkiä, leveys oli 6,45 metriä ja laidan korkeus 6,6 metriä.<ref>Landström, s.83</ref> Kaleereja ei käytetty ainoastaan sotalaivoina vaan myös rahtilaivoina. Niiden etu oli nopeus purjelaivoihin nähden. Soutajina oli kaleeriorjia. Orjia voitiin käyttää, koska rahtialuksilta ei vaadittu taitavia manööverejä kuten kreikkalaisilta keulajuhmureilla varustetuilta sotalaivoilta. Kaleereissa oli myös latinalaispurjeet.<ref>Landström, s.127-131</ref> [[Bysantin valtakunta|Itä-Rooma]] käytti sodankäyntiin [[dromoni]]ksi kutsuttua kolmisoutua. Sen aseena oli [[kreikkalainen tuli]].<ref>Landström, s.91</ref>

[[Karakki]] kehittyi välimerelläVälimerellä 1300-luvun lopulla. Siinä oli raakapurje isomastossa ja sen takana latinalaispurje [[mesaani]]mastossa.<ref>Landström, s.92</ref> Myöhemmin karakkeja tehtiin kolmimastoisena, jolloin edessä oli pieni [[fokka]]. Aluksen runkoon kuuluivat etu- ja takakastellit. Alus oli hyvin samanlainen kuin koggista kehittynyt holkki sillä erolla, että karakki tehtiin [[kravelli|puskusaumoilla]]. Karakki oli niin tukeva alus, että sen kansille voitiin sijoittaa tykkejä. <ref>Landström, s.96</ref> [[Portugali]]n prinssi [[Henrik Purjehtija]] osallistui [[Ceuta]]n valtaamiseen isänsä kanssa. Tarkoituksena oli saada haltuun Saharan yli kamelikaravaaneilla tulevan kullan kauppa. Ceuta vallattiin, mutta kultakauppaa ei saatu haltuun. Henrik alkoi haaveilla purjehtimisesta Saharan eteläpuolelle ja kullan hankkimista sieltä. Henrik asui Portugalin lounaiskärjessä [[Sagres]]issa ja lähikaupungissa [[Lagos (Portugali)|Lagosissa]], jonne kerääntyi merenkulun asiantuntijoita. Henrikin kannustamana kehitettiin alus, [[karavelli]] tutkimusmatkoja varten. Karakkiin verrattuna karaveli on tasaperäinen, pienempi, kapeampi ja nopeampikulkuinen. Siinä käytettiin latinalaispurjeita, koska kyky luovia oli tärkeä ominaisuus näillä matkoilla.<ref>Landström, s. 106</ref> Afrikan länsirannikkoa alettiin edetä etelään. Henrik lähetti useita retkikuntia matkaan, jotka etenivät aina pidemmälle. Vuonna 1434 [[Gil Eanes]] purjehti [[Cabo Bojador]] ohi. Vuonna 1444 päästiin [[Senegal (joki)|Senegaljoelle]] ja voitiin tuoda ensimmäinen kultalasti. Portugalilaiset käyttivät laivojen rakentamiseen tammea, kuten [[rautatammi]]a, köliin ja peräsimeen sekä mäntyä, esimerkiksi [[pinja]]a kaariin ja laudoitukseen.<ref>Konttinen, s.27</ref>