Ero sivun ”Michelangelo Antonioni” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Läpimurto: olisko näin parempi
→‎Läpimurto: kutsua miksi
Rivi 51:
Antonioni oli 1960-luvun puolivälissä maailman tunnetuimpia ja ristiriitaisimpia elokuvaohjaajia. Hänen elokuviansa esitettiin säännöllisesti elokuvajuhlilla, ja hän oli lukuisien esseiden ja lehtijuttujen aiheena. [[Hollywood]]issakin kiinnostuttiin Antonionista, joka teki [[Metro-Goldwyn-Mayer]]in kanssa sopimuksen kolmesta elokuvasta. Hänen ensimmäinen elokuvansa MGM:lle oli Englannissa kuvattu ''[[Blow-Up – erään suudelman jälkeen]]'', jonka pääosissa oli brittinäyttelijät [[David Hemmings]] ja [[Vanessa Redgrave]]. Elokuva oli tyylillisesti perinteisempi ja nopeatempoisempi kuin Antonionin aiemmat elokuvat, ja se oli myös hänen uransa taloudellisesti menestynein.<ref name="lyman"/> Elokuva oli satiirinen kuvaus Lontoosta, ja se vaikutti merkittävästi myös niin kutsuttuun ”[[Uusi Hollywood|uuteen Hollywoodiin]]”.<ref name="alanen36"/> ''Blow-Up'' voitti Cannesin elokuvajuhlien [[Kultainen palmu|Kultaisen palmun]] ja oli ehdolla kolmeen [[Bafta-palkinto]]on, kahteen [[Oscar-palkinto]]on ja [[Golden Globe]]en. Lisäksi se voitti Italiassa parhaan vieraskielisen elokuvan Nastro d’argenton.<ref name="moliterno13">Moliterno, s. 13.</ref>
 
''Blow-Upin'' jälkeen Antonioni teki ensimmäisen elokuvansa Yhdysvalloissa. Opiskelijaprotestiliikkeestä kertonut ''[[Zabriskie Point (elokuva)|Zabriskie Point]]'' oli taloudellinen katastrofi.<ref name="lyman"/> Se myös merkitsi Antonionin aktiivisimman vaiheen loppua.<ref name="alanen36"/> Sen jälkeen Antonioni palasi dokumenttielokuvan pariin ja teki elokuvan ''[[Chung Kuo – Kiina]]'' (1973). Flopanneen ''Zabriskie Pointin'' jälkeen Antonioni onnistui palaamaan jälleen huipulle elokuvalla ''[[Ammatti: reportteri]]'' (1975), jonka pääosaa näytteli [[Jack Nicholson]]. Muun muassa elokuvakriitikko [[David Thomson (elokuvakriitikko)|David Thompson]] on kutsunut sitä 1970-luvun parhaimpiin kuuluvanakuuluvaksi elokuvanaelokuvaksi.<ref name="lyman"/> Siinä Antonioni palasi tuttuihin teemoihinsa: Nicholsinin esittämä päähenkilö tunsi vierautta ja jonka identiteettikriisinsä takia oli vaikea luoda syvällistä suhdetta naiseen.<ref name="alanen36"/>
 
=== Väliaikainen vetäytyminen ja viimeiset elokuvat ===