Ero sivun ”Šiialaisuus” versioiden välillä

== EtymologiaŠiiausko ==

"Shia"”Šiia”-termi on adjektiivi, jota käytetään muslimeista, jotka seuraavat Profeetaa MuhammedinMuhammadin perheen imaameja. (Ahl alŠiia-Bayt).sana Hetarkoittaa eivät käytä sitä lahkolaisuus-syistä”seuraajaa” tai aiheuttaakseen”puolueen hajaantumista muslimien keskuudessajäsentä”. He käyttävät sitä, koska Koraani käyttää sitä, Profeetta Muhammad käytti sitä ja ensimmäiset muslimit käyttivät sitä – ennenkuin sellaiset sanat kuten "sunni" tai "salafi" olivat olemassa.

=== PäädoktriinitOppi ===

# ''[[Jihad]]'', taistelu tarkoituksena päästä lähemmäs Jumalaa. Jihad Al-akbar on suuri, läpi koko elämän jatkuva taistelu itseä vastaan. Pieni jihad on sota, jossa taistellaan hyökkäyksen kohteena, islamia puolustaen.

ShialaisetŠiialaiset uskovat, että Profeetta täytti Koraanin jakeessa mainitun julistamisen, kun hän nimitti Imaami Ali bin Abi Talibin (as) seuraajakseen Ghadir Khummin päivänä.

== 12 Imaamiaimaamia ==

# [[Ali ibn Abu Talib]] ([[600]]–[[661]]600–661), myös nimellä ''Ali Amir al Mo'mineen''

# [[Hasan ibn Ali]] ([[625]]–[[669]]625–669), myös nimellä ''Hasan al Mujtaba''

# Husayn ibn Ali ([[626]]–[[680]]626–680), myös nimellä ''Husayn al Shaheed''

# [[Ali ibn Husayn]] ([[658]]–[[713]]658–713), myös nimellä ''Ali Zainul Abideen''

# Muhammad ibn Ali ([[676]]–[[743]]676–743), myös nimellä ''[[Muhammad al Baqir]]''

# Jafar ibn Muhammad ([[703]]–[[765]]703–765), myös nimellä ''[[Jafar as Sadiq]]''

# Musa ibn Jafar ([[745]]–[[799]]745–799), myös nimellä ''[[Musa al Kazim]]''

# Ali ibn Musa ([[765]]–[[818]]765–818), myös nimellä ''[[Ali ar-Rida|Ali ar Ridha]]''

# Muhammad ibn Ali ([[810]]–[[835]]810–835), myös nimellä ''Muhammad al Jawad'' ([[Muhammad at Taqi]])

# Ali ibn Muhamad ([[827]]–[[868]]827–868), myös nimellä ''[[Ali al-Hadi]]''

# Hasan ibn Ali ([[846]]–[[874]]846–874), myös nimellä ''[[Hasan al Askari]]''

# Muhammad ibn Hasan ([[868]]—868–), myös nimellä ''[[Muhammad al Mahdi]]''

Šiialaisuudessa Ali ja tämän suku on Jumalan itsensä asettamia seuraajia profeetta MohammadinMuhammadin jälkeen.

Perinteinen šiialainen valtioteoria oli sovitettavissa Persian šaahin maalliseen hallintoon: mikä tahansa hallinto, myös uskonoppineiden hallinto, oli imaamin eli johtajan puuttuessa epäoikeudenmukainen. Oppineiston tehtävänä oli pyrkiä ohjaamaan hallintoa islamilaiseen suuntaan, mutta ei ottaa valtaa itselleen. Šaahin ja uskonoppineiden tasapaino toimi jotenkuten vuoteen 1978. Länsimaalaiset vaikutteet kuitenkin alkoivat rikkoa tasapainoa 1800-luvulla, mikä näkyi esoteerisinä liikkeinä (ks.katso [[Bab]]) ja 1900-luvulla šaahi [[Reza Pahlavi]]n ja hänen seuraajansa [[Muhammad Reza Pahlavi]]n pyrkimyksenä työntää uskonoppineet kokonaan pois politiikasta. [[Ajatollah Khomeini]] kehitti uuden šiialaisen valtioteorian, jonka mukaan uskonoppineisto, erityisesti yksi uskonoppinut, voisi hallita valtiota suoraan siihen saakka kunnes imaami palaisi ja ottaisi vallan haltuunsa. Iran muuttui Khomeinin hallitsemaksi islamilaiseksi valtioksi 1979. Jotkut näkivät Khomeinissa kätkeytyneen imaamin itsensä, mitä käsitystä hän ei ruokkinut mutta ei myöskään kiistänyt.<Refref>-{{Kirjaviite | Tekijä=Hämeen-Anttila, Jaakko :| ''Nimike=Islamin monimuotoisuus'', | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-662-749-8}}</ref>