Ero sivun ”Tuhkaus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
[[Kuva:Ubud Cremation 1.jpg|thumb|Hautajaisseremonia Indonesiassa.]]
 
'''Tuhkaus''' eli '''polttohautaus''' tai '''tuhkahautaus''' on [[hautaus]]tapa, jossa ruumis tai arkku [[palaminen|poltetaan]].
 
Nykyaikana kehittyneissävainaja olosuhteissapoltetaan ruumis poltetaanarkussa [[krematorio]]ssa. TuhkaamisenPalamisen jälkeen vainajan [[tuhka]] laitetaan [[uurna]]an. Uurna yleensä haudataan yleensä hautausmaalle, mutta luvanvaraisissa tapauksissa voidaan tuhka ripotella myös luontoon, esimerkiksi vesistöön.
 
Erityisesti [[Hindulaisuus|hindulaisuudessa]] on vielä nykyisinkin tapana polttaa kuolleen ruumis [[rovio]]lla. [[Viikingit]] polttivat ruumiit aikoinaan puuveneissä.
 
== Uskonnot ja tuhkauspolttohautaus ==
 
Hautaustapoja on maailmassa monia uskonnosta ja kulttuurista riippuen. Polttohautaus on joissakin [[Uskonto|uskonnoissa]] yleinen ja suosittu, toisissa taas se on vieroksuttu tai kokonaan kielletty.
Tapa on joissakin [[Uskonto|uskonnoissa]] yleinen ja suosittu, toisissa taas vieroksuttu tai kokonaan kielletty. Perinteisesti [[Kristinusko|kristillinen kirkko]] on kieltänyt polttohautauksen, koska ruumiin polttaminen roviolla oli [[Pakanuus|pakanallinen]] tapa ja esti lisäksi "ruumiin ylösnousemuksen". [[Keskiaika|Keskiajalla]] [[Eurooppa|Euroopassa]] polttohautausta käytettiin vain äärimmäisissä poikkeusoloissa, kuten [[Nälänhätä|nälänhätien]], [[kulkutauti]]en ja kaupunkien piiritysten aikana sekä kirkollisena lisärangaistuksena, kuten myös hautaamista "siunaamattomaan maahan", toisin sanoen hautausmaiden ulkopuolelle. Näin meneteltiin esimerkiksi [[itsemurha]]ajien kohdalla - olivathan he "kapinoineet Jumalan tahtoa vastaan" riistämällä oman henkensä. [[Protestantismi|Protestanttisessa]] maailmassa tapa yleistyi 1800-luvulla nykyaikaisen krematorioteknologian syntyessä, jolloin voitiin tehdä selkeä ero pakanalliseen roviolla polttamiseen. [[Katolinen kirkko]] vapautti polttohautauksen vasta vuonna [[1960]]. [[Ortodoksinen kirkko]] hyväksyy polttohautauksen vain poikkeustapauksissa.
 
Perinteisesti [[Kristinusko|kristillinen kirkko]] on kieltänyt polttohautauksen, koska ruumiin polttaminen roviolla on [[Pakanuus|pakanallinen]] tapa ja estää lisäksi "ruumiin ylösnousemuksen". Valtaosassa kristillistä maailmaa polttohautaus ei edelleenkään ole käytössä.
 
Tapa on joissakin [[Uskonto|uskonnoissa]] yleinen ja suosittu, toisissa taas vieroksuttu tai kokonaan kielletty. Perinteisesti [[Kristinusko|kristillinen kirkko]] on kieltänyt polttohautauksen, koska ruumiin polttaminen roviolla oli [[Pakanuus|pakanallinen]] tapa ja esti lisäksi "ruumiin ylösnousemuksen". [[Keskiaika|Keskiajalla]] [[Eurooppa|Euroopassa]] polttohautausta käytettiin vain äärimmäisissä poikkeusoloissa, kuten [[Nälänhätä|nälänhätien]], [[kulkutauti]]en ja kaupunkien piiritysten aikana sekä kirkollisena lisärangaistuksena, kuten myös hautaamista "siunaamattomaan maahan", toisin sanoen hautausmaiden ulkopuolelle. Näin meneteltiin esimerkiksi [[itsemurha]]ajien kohdalla - olivathan he "kapinoineet Jumalan tahtoa vastaan" riistämällä oman henkensä. [[Protestantismi|Protestanttisessa]] maailmassa tapa yleistyi 1800-luvulla nykyaikaisen krematorioteknologian syntyessä, jolloin voitiin tehdä selkeä ero pakanalliseen roviolla polttamiseen. [[Katolinen kirkko]] vapautti polttohautauksen vasta vuonna [[1960]]. [[Ortodoksinen kirkko]] hyväksyy polttohautauksen vain poikkeustapauksissa.
 
[[Protestantismi|Protestanttisessa]] maailmassa polttohautaus alkoi yleistymään 1800-luvulla nykyaikaisen krematorioteknologian syntyessä. Käytäntö kuitenkin vaihtelee paljon maittain ja kirkkokunnittain.
 
Toisen maailmansodan jälkeen polttohautauksen suosio laski jyrkästi Euroopassa. Tämä johtui vastenmielisyydestä, juutalaisten kohtelua kohtaan sodan aikana. Miljoonia juutalaisia surmattiin kaasukammioissa ja poltettiin krematorioissa. Myöhemmin polttohautaus alkoi taas yleistymään erityisesti Euroopan suurissa kaupungeissa.
 
[[Katolinen kirkko]] vapautti polttohautauksen vuonna [[1960]]. [[Ortodoksinen kirkko]] hyväksyy polttohautauksen vain poikkeustapauksissa.
 
[[Islam]]in piirissä polttohautausta pidetään pakanarituaaleihin viittaavana ja sitä paheksutaan. [[Juutalaisuus|Juutalainen]] laki puolestaan kieltää polttohautauksen ja myöhemmin se on yhdistetty [[holokausti]]in. Äärijuutalaiset ovatkin pyrkineet kieltämään polttohautauksen ja tuhonneet krematorioita.<ref name="nytimes20070824">{{verkkoviite|Osoite=http://www.nytimes.com/2007/08/24/world/middleeast/24briefs-cremation.html | Tekijä=Kershner, Isabel | Nimeke=Israel: Party Seeks to Ban Cremation | JulkaisuThe New York Times | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=The New York Times Company | Ajankohta=24.8.2007 | Viitattu=29.6.2008}}</ref>
Rivi 16 ⟶ 26:
== Tuhkaus Suomessa ==
 
Suomen ensimmäinen krematorio perustettiin vuonna 1926 Hietaniemen hautausmaan lähelle. Nykyisin varsinkin suurissa kaupungeissa tuhkaaminen on yleistä.
Vuonna 2012 Suomessa tuhkatiin 44 prosenttia vainajista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/hautausala_avautuu_hitaasti_kilpailulle/6926711 | Nimeke = Hautausala avautuu hitaasti kilpailulle | Tekijä = Hiltunen, Elina | Julkaisu = yle.fi | Ajankohta = 23.11.2013 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Yleisradio | Viitattu = 25.11.2013}}</ref> Varsinkin suurissa kaupungeissa tuhkaaminen on yleistä. Espoossa ja Vantaalla vainajista kaksi kolmasosaa tuhkataan. Tampereella ja Turussa tuhkataan 77 prosenttia. Helsingissä tuhkataan 82 prosenttia vainajista.<ref>[http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/tuhkaus%20yleistynyt%20hautaustapana-9810 Tuhkaus yleistynyt hautaustapana] 13.10.2013 Verkkouutiset</ref> Helsingissä arkkuhautauksia tehdään nykyisin vain [[Malmin hautausmaa]]lle ja Vantaalla [[Honkanummen hautausmaa]]lle. Arkkuhautapaikan löytäminen kaikille vainajille olisi hyvin vaikeaa, jos tuhkaus ei olisi niin yleistä. Pääkaupunkiseudulla on muun muassa paljon sukuhautoja, joihin ei mahdu enää yhtään arkkua, mutta tuhkauurnaa käyttämällä sukuhautojen käyttöä voidaan jatkaa.<ref>Helsingin Sanomat 12.10.2008 s. A10</ref>
 
Vuonna 2012 Suomessa tuhkatiintuhkattiin 44 prosenttia vainajista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/hautausala_avautuu_hitaasti_kilpailulle/6926711 | Nimeke = Hautausala avautuu hitaasti kilpailulle | Tekijä = Hiltunen, Elina | Julkaisu = yle.fi | Ajankohta = 23.11.2013 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Yleisradio | Viitattu = 25.11.2013}}</ref> Varsinkin suurissa kaupungeissa tuhkaaminen on yleistä. Espoossa ja Vantaalla vainajista kaksi kolmasosaa tuhkataan. Tampereella ja Turussa tuhkataan 77 prosenttia. Helsingissä tuhkataan 82 prosenttia vainajista.<ref>[http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/tuhkaus%20yleistynyt%20hautaustapana-9810 Tuhkaus yleistynyt hautaustapana] 13.10.2013 Verkkouutiset</ref> Helsingissä arkkuhautauksia tehdään nykyisin vain [[Malmin hautausmaa]]lle ja Vantaalla [[Honkanummen hautausmaa]]lle. Arkkuhautapaikan löytäminen kaikille vainajille olisi hyvin vaikeaa, jos tuhkaus ei olisi niin yleistä. Pääkaupunkiseudulla on muun muassa paljon sukuhautoja, joihin ei mahdu enää yhtään arkkua, mutta tuhkauurnaa käyttämällä sukuhautojen käyttöä voidaan jatkaa.<ref>Helsingin Sanomat 12.10.2008 s. A10</ref>
 
Arkkuhautapaikan löytäminen kaikille vainajille olisi vaikeaa, jos tuhkaus ei olisi niin yleistä. Pääkaupunkiseudulla on muun muassa paljon sukuhautoja, joihin ei mahdu enää yhtään arkkua, mutta tuhkauurnaa käyttämällä sukuhautojen käyttöä voidaan jatkaa.<ref>Helsingin Sanomat 12.10.2008 s. A10</ref>
 
On kuitenkin pidetty tärkeänä, että kaupunkien kasvaessa ja uusia hautausmaita rakennettaessa perinteiseen arkkuhautaukseen annetaan riittävästi hautapaikkoja.
 
Polttohautaus tai tuhkaus ei ole varsinaisesti kristilliseen uskoon tai perinteeseen liittyvä hautaustapa, vaan enemmänkin käytännön sanelema menettely koska hautausmaiden ylläpito varsinkin suurissa kaupungeissa on kallista.
 
Hautauksessa ei ole kyse vain vainajan teknisestä hautaamisesta, vaan hautaustapa on sekä uskonnollinen että mitä suurimmassa määrin tunnekysymys. Kaikki eivät halua tulla tuhkatuiksi.
 
Hautaustavan suhteen on vainajan tahtoa aina kunnioitettava. Jos haluaa varmistaa ettei tule tuhkatuksi, on syytä kirjallisesti julkituoda tahtonsa läheisille tai muille luotetuille henkilöille.
 
'''Uurnat ja uurnaholvi'''
 
Nykyisten määräysten mukaan tuhkauurnan on oltava puuta tai muuta maatuvaa ainetta. Monet perheet valmistavatkin itse tarvittavat uurnat, jotka voidaan koristella valokuvilla tai koristemaalauksin. Uurnan täytön ja sinetöinnin hoitaa kuitenkin aina alan ammattilainen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuhkaus