Ero sivun ”Metalloseenit” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p {{lupaava artikkeli -ehdotus}} |
PtG (keskustelu | muokkaukset) p kh |
||
Rivi 1:
{{lupaava artikkeli -ehdotus}}
[[Kuva:Metallocene structure.PNG|thumb|250px|Metalloseenien yleinen rakenne. M tarkoittaa metallikationia.]]
'''Metalloseenit''' ovat [[organometalliyhdisteet|organometalliyhdisteitä]], joissa metallikationi on [[koordinaatiosidos|koordinoitunut]] kahden [[syklopentadieeni|syklopentadienyyli]]ligandin π-orbitaalien elektroneihin. [[IUPAC|IUPAC:n]]
==Metalloseenien rakenne==
Tyypillisin metalloseenien rakenne on niin kutsuttu sandwich-rakenne, jossa metallikationi on koordinoitunut kahden tasomaisen syklopentadienyyliligandin väliin ja ligandien [[haptisuus]] on 5. Tällaisia ovat esimerkiksi 8. ryhmään kuuluvien [[rauta|raudan]], [[ruteeni]]n ja [[osmium]]in metalloseenityhdisteet, [[ferroseeni]], [[rutenoseeni]] ja [[osmoseeni]]. Näissä yhdisteissä on 18 sitoutumiseen osallistuvaa, ja rakenne on hyvin stabiili, koska kaikki sitovat [[molekyyliorbitaali]]t ovat miehitettyjä. 9. ja 10. ryhmän metalloseeneilla kuten [[koboltoseeni]]lla ja [[nikkeloseeni]]lla on yksi tai kaksi elektronia hajottavilla orbitaaleilla, ja tämän vuoksi ne ovat [[paramagneettisuus|paramagneettisia]] ja huomattavasti esimerkiksi ferroseenia reaktiivisempia. Sandwich-rakenteesta tunnetaan myös muunnoksia, joissa metallikationit ja syklopentadienyyilligandit ovat kerroksittain. Suurimmat tällaiset rakenteet ovat kuusikerroksisia.<ref name="March" /><ref name="kirk-othmer" /><ref name="March">{{Kirjaviite | Tekijä = Michael B. Smith & Jerry March | Nimeke =March's Advanced Organic Chemistry | Vuosi =2007 | Luku = | Sivu =66 | Selite = | Julkaisija =John Wiley & Sons | Tunniste =ISBN 978-0-471-72091-1 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref><ref name="OMC">{{Kirjaviite | Tekijä =John Hartwig | Nimeke =Organotransition Metal Chemistry | Vuosi =2010 | Sivu =111-116 | Selite = |Julkaisija =University Science Books | Tunniste =ISBN 978-1-891389-53-5 | Kieli ={{en}}}}</ref><ref name="Crabtree">{{Kirjaviite | Tekijä =Robert H. Crabtree | Nimeke =The Organometallic Chemistry of The Transition Metals | Vuosi =2005 | Sivu =140-146 | Selite =4th Edition |Julkaisija =John Wiley & Sons | Tunniste =ISBN 0-471-66256-9 | Kieli ={{en}}}}</ref>
[[Kuva:Ni-triple-sandwich.png|thumb|left|250px|Kolmikerroksinen nikkeloseenijohdannainen]]
4.–7. ryhmän [[Siirtymämetalli|siirtymämetalleilla]] on käytössään metalloseenikomplekseissa vähemmän kuin 18
[[Kuva:Manganocene.svg|250px|thumb|Manganoseenin rakenne]]
[[Kuva:Cp2TiCl2.png|thumb|250px|Titanoseenidikloridi on esimerkki metalloseenijohdannaisesta, jonka rakenne on taipunut.]]
==Valmistus ja käyttö==
Metalloseeneja valmistetaan usein metallin kloridisuolan ja syklopentadieenin suolan kuten [[syklopentadieeninatrium]]in tai syklopentadieenitalliumin välisellä reaktiolla. Syklopentadienyylitalliumin etuna on ilmankestävyys, mutta haittapuolena sen suuri myrkyllisyys. Metalloseeneja voidaan valmistaa myös niin kutsutuista
Metalloseenijohdannaiset ovat laajasti käytettyjä katalyyttejä polymeeriteollisuudessa. Erityisesti titanoseenijohdannaisia, joita kutsutaan [[Ziegler–Natta-katalyytti|Ziegler–Natta-katalyyteiksi]] käytetään huomattavissa määrin [[polyeteeni]]n, isotaktisen [[polypropeeni]]n ja sydiotektisen [[polystyreeni]]n valmistukseen. Metalloseenikatalyyttejä käytetään myös syklisten alkeenien kuten [[syklopenteeni]]n ja [[norborneeni]]n polymeroimiseen.<ref name="kirk-othmer" /><ref name="ullmann" />
|