Ero sivun ”T. M. Kivimäki” versioiden välillä

770 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
→‎Pääministerinä: - vielä täyd., typo
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Teoksia: - vielä tällainenkin
→‎Pääministerinä: - vielä täyd., typo
Rivi 41:
 
===Pääministerinä===
Sunilan hallituksen kaaduttua Svinhufvud nimitti Kivimäen pääministeriksi joulukuussa 1932. Hänen hallituksessaan oli edustajia kaikista porvaripuolueista, mutta vain [[RKPmaalaisliitto]] ja edistyspuolueKivimäkeä (1936vierastanut alkuvuodestakokoomus eteenpäineivät pelkkähalunneet sitoutua hallitukseen. Vain [[RKP]] ja edistyspuolue) ilmoittivat tukevansa hallitusta, joten se oli muodollisesti todella kapealla pohjalla. RKP:n ministerit erosivat alkuvuodesta 1936, minkä jälkeen hallitusta tuki muodollisesti enää pelkkä piskuinen edistyspuolue. Oikeistovoimien nousua pelänneen [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:n]] antama taktinen tuki kuitenkin piti Kivimäen hallituksen pystyssä kaksien eduskuntavaalien yli.<ref name="KB" /><ref name="SPH165">Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 165−166.</ref> Useimmat Suomen 1920- ja 1930-lukujen hallituksista kestivät korkeintaan vuoden. Kokonaiset 1&nbsp;393 päivää istunut [[Kivimäen hallitus]] oli Suomen pitkäikäisin hallitus lähes koko 1900-luvun, kunnes 1980-luvulla eduskuntakauden mittaiset hallitukset yleistyivät.<ref name="Suomen hallitukset" /> Kivimäestä tuli presidentti SvihufvudinSvinhufvudin suosikki ja jopa seuraajaehdokas, vaikka he edustivat eri puolueita.
 
Kivimäki oli erityisesti 1930-luvulla edistyspuolueen oikean siiven johtava poliitikko, kun taas puolueen puheenjohtaja [[A. K. Cajander]] edusti vasenta siipeä. Puolueen sisäistä hajanaisuutta kuvasti se, että samanaikaisesti puoluejohto oli vasemman siiven ja ministeriryhmä oikean siiven hallussa.<ref>Soikkanen 2002, s. 225, 228, 230.</ref> Puolueen vasenta siipeä lähellä olleessa ''[[Nykypäivä (aikakauslehti)|Nykypäivä]]''-lehdessä arvosteltiin vuosina 1936–1937 voimakkasti Kivimäen hallituksen linjaa liian oikeistolaiseksi ja kansalaisvapauksien rajoittamiseen pyrkiväksi. Myös Kivimäen ja Cajanderin henkilösuhteet olivat noihin aikoihin kireät.<ref>Kivimäki 1965, s. 64, 98.</ref>
 
Kivimäen keskusta-oikeistolaisen hallituksen linjaan kuului poliittisen kuohunnan suitsiminen erilaisilla rajoituslaeilla. Aiempi kommunistien kurittaja Kivimäki leimautui julkisuudessa nyt myös oikeistovirran patoajaksi. Lähinnä [[Isänmaallinen kansanliike|IKL:ää]] vastaan oli tähdätty muodoltaansotilaallisesti sotilaallistenjärjestäytyneiden poliittisten järjestöjenyhdistysten kieltäminen sekä niin sanottu [[puserolaki]], joka kielsi poliittiset univormut julkisissa tilaisuuksissa. Samoihin aikoihin eli huhtikuussa 1934 säädettiin myös hallituksen arvostelun käytännössä kriminalisoinut niin sanottu [[kiihotuslaki]] sekä rajoitettiin asetuksella poliittisissa tilaisuuksissa muun kuin [[Suomen lippu|Suomen lipun]] käyttöä.<ref name="KB" /><ref>Jussila, Hentiläname="SPH165" & Nevakivi, s. 165−166.</ref> Kivimäki ei kuitenkaan lämmennyt IKL:n ja SDP:n keskinäisille lakkautuspyynnöille, joista tehdyt [[välikysymys|välikysymykset]] keväällä 1933 hallitus jätti raukeamaan vaalien alla. IKL:ää hän ei nähnyt tarpeelliseksi murskata kokonaan samalla tavoin kuin laitavasemmiston julkista toimintaa, ainoastaan sen nuorisojärjestö [[Sinimustat]] lakkautettiin tammikuussa 1936.
 
Kivimäen hallituksen tärkein aikaansaannos oli Suomen talouden tuskallinen kääntäminen kasvuun niukkojen pulavuosien jälkeen ja siihen liittynyt [[Valtionvelka|valtionvelan]] lyhentäminen. Tärkeänä linjanvetäjänä toimi [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] pääjohtaja [[Risto Ryti]].<ref name="KB" /> Valtiovarainministeriksi Kivimäki oli järjestänyt entisen lyseonsa rehtorin [[H. M. J. Relander]]in, joka ajoi valtiontaloudessa tiukkaa säästölinjaa.<ref>Kivimäki 1965, s. 15–16, 77–78.</ref> Yritys ratkaista vuosia vellonut kiista Helsingin yliopiston suomen- ja ruotsinkielisistä professuureista vuoden 1935 [[Suomen valtiopäivät#Ylimääräiset valtiopäivät|ylimääräisillä valtiopäivillä]] sen sijaan kaatui [[aitosuomalaisuus|aitosuomalaisten]] jarrutuspuheenvuoroihin. Ulkopolitiikassa Kivimäen hallitus alkoi pohjustaa pohjoismaista suuntausta havaittuaan [[Kansainliitto|Kansainliiton]] antamien turvatakuiden heikkouden,.<ref muttaname="KB" linjan/> vieminenKivimäki eteenpäinoli yksi pohjoismaista linjaa aktiivisesti ajaneista henkilöistä Suomen johdossa ja hän neuvotteli kesällä 1935 suunnanmuutoksesta eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa. Hän ilmoitti joulukuussa 1935 eduskunnan budjettikeskustelun yhteydessä antamassaan lausunnossa Suomen suuntautuvan [[Skandinavia]]an ja sai laajan tuen. Kyseessä oli vielä Suomen hallituksen yksipuolinen julistus ja pohjoismaisen yhteistyön kehittäminen jäi senmyöhemmille seuraajillehallituksille.<ref>Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 168−169, 175–176.</ref> [[Neuvostoliitto]]on Kivimäen hallitus suhtautui epäluuloisesti eikä pyrkinyt lähentämään maiden suhteita.<ref name="KB" />
 
Kivimäen hallitus ajautui poliittiseen kriisin syksyllä 1936, kun julkisuuteen vuoti kommunistijahtia innokkaasti jatkaneen [[Etsivä Keskuspoliisi|Etsivän Keskuspoliisin]] pääministerin tilauksesta laatima selvitys [[Komintern]]in [[kansanrintama]]taktiikasta Suomessa. Vainoharhaisessa raportissa jopa hallituksen maalaisliittolaista maatalousministeri [[K. T. Jutila]]a epäiltiin kommunistien myötäjuoksijaksi.<ref name="KB" /> Ennen kuin SDP ehti esittää aiheesta [[välikysymys]]tä, päätti Kivimäki kaataa hallituksen omasta mielestään arvokkaammalla tavalla.<ref>Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 170.</ref> Hallitus oli esittänyt rikoslain muutosta, joka olisi merkinnyt [[kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksen]] palauttamista käyttöön myös rauhan aikana [[maanpetos|maanpetoksista]] ja [[vakoilu]]sta. Kivimäen mukaan laki oli välttämätön "kumouksellisten voimien tukahduttamiseksi" ja lain ratkaiseva käsittely 25. syyskuuta 1936 julistettiin äänestykseksi hallituksen luottamuksesta. Osa edistyspuolueen kansanedustajista jäi pois äänestyksestä – puheenjohtaja Cajander erään toisen edustajan kanssa jopa tahallisesti poistui eduskunnan kahvilaan – ja laki hylättiin äänin 94–93.<ref>Soikkanen 2002, s. 236.</ref><ref>Eduskunnan pöytäkirjat, VP 1936, osa 1, s. 234–236. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1936</ref> Tämän jälkeen hallitus erosi ja Kivimäki palasi hoitamaan professuuriaan.<ref name="KB" /> Kivimäkeä ei enää kutsuttu ministeriksi, kun valtaan nousi pian Cajanderin johtama keskusta-vasemmistolainen [[Cajanderin II hallitus|punamultahallitus]].