Avaa päävalikko

Muutokset

837 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
vielä täyd., Rytiä koskeva huomio ei tainnut olla tuosta lähteestä, vaikka pitäneekin muuten paikkansa
 
==Uran alkuvaiheet==
Kivimäen vanhemmat olivat satakuntalainen kansakoulunopettaja Frans Mikko Kivimäki ja Mathilda Josefina Broman.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=654|nimi=Kivimäki, Toivo Mikael|tekijä=Mikko Uola|osa=5|ajankohta=13.10.2004|sivu=221–225}}</ref> Hänen veljensä oli myöhempi professori [[Juuso Kivimäki]].<ref name=oit>Otavan Iso tietosanakirja osa 4 p. 1405</ref> Kivimäki kirjoitti ylioppilaaksi [[Tampereen reaalilyseo]]sta vuonna 1905. Hän pääsi yliopistoon vapaaoppilaspaikalta ja sai rahoitettua lakiopintonsa yksityisellä opintolainalla. Opiskeluvuosinaan hän oli mukana [[Suomalainen puolue|Suomalaisen puolueen]] toiminnassa. Kivimäki suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1908, sai [[varatuomari]]n arvon 1911 ja valmistuttuivalmistui lakitieteen kandidaatiksi 1912. Sen jälkeen hän toimi vuoteen 1920 asianajajana ja osakkaana [[Turku|Turussa]] ystävänsä [[Eino Tulenheimo]]n kanssa perustamassaan Kivimäki & Tulenheimo -lakitoimistossa. Tohtoriksi hän väitteli 1924 asianajajan siviilioikeudellisesta vastuusta. Sitä ennen hän oli mukana puoluepiireistään tunteman [[K. N. Rantakari]]n johtamassa hankkeessa, jonka tarkoituksena oli yksityisen suomenkielisen yliopiston perustaminen Turkuun. Kivimäki kuului varoja keränneen [[Turun Suomalainen Yliopistoseura|Turun Suomalaisen Yliopistoseuran]] johtoon sen perustamisesta marraskuussa 1917 alkaen ja oli seuran puheenjohtajana 1926–1933. [[Turun yliopisto]] aloitti toimintansa 1922 ja Kivimäki kuului myös sen hallitukseen 1927–1933.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=654|nimi=Kivimäki, Toivo Mikael|tekijä=Mikko Uola|osa=5|ajankohta=13.10.2004|sivu=221–225}}</ref>
 
Kivimäki siirtyi aktiivisemmin politiikkaan [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] jälkeen. Jo sitä ennen hän edusti pitkäksi venyneessä poliittisessa oikeudenkäynnissä lakimiehenä turkulaisia kauppiaita, joiden liikkeitä oli hajotettu ja ryöstetty joulukuussa 1917 kansalaissotaa ennakoineissa mellakoissa.
Kivimäki kuului niihin harvoihin vanhasuomalaisiin, jotka vuoden 1918 [[Suomen kuningaskuntahanke|valtiomuotokiistan]] aikana kannattivat tasavaltaa, ja hän päätyi siten [[Kansallinen Edistyspuolue|edistyspuolueeseen]] [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuksen]] sijaan. Eduskuntaan Kivimäki nousi ensimmäistä kertaa varasijalta vuonna 1922, murhatun sisäministeri [[Heikki Ritavuori|Heikki Ritavuoren]] tilalle. Hän putosi vielä saman vuoden vaaleissa, mutta oli myöhemmin kansanedustajana 1924–1927 ja 1929–1940. Poliittisen uransa ohella Kivimäki työskenteli 1922–1924 oikeusministeriön [[Lainvalmistelukunta|lainvalmistelukunnassa]], 1924–1929 [[Länsi-Suomen Osake-Pankki|Länsi-Suomen Osake-Pankin]] johtajana sekä sen ja kahden muun maakunnallisen pankin fuusiosta syntyneen [[Maakuntain Pankki]] Oy:n johtokunnan jäsenenä 1929–1931. Hän siirtyi 1931 siviilioikeuden professoriksi [[Helsingin yliopisto]]on, vuotta ennen kuin lama kaatoi myös Maakuntain pankin [[Kansallis-Osake-Pankki|KOP:n]] syliin.<ref name="KB" />
 
Edistyspuolueen oikeistosiipeä edustaneenedustanut KivimäenKivimäki sai vuosien varrella harkitsevaisen ja sovittelevan poliitikon maineen. Hänen poliittisella urallaurallaan toistuvatoistunut aihe oli poliittisten ääriliikkeiden toiminnan tukahduttaminen ja rajoittaminen. Ensin oli vuorossa äärivasemmisto. Kivimäki oli sisäministerinä [[Mantereen hallitus|Oskari Mantereen hallituksessa]] 1928–1929. Tuolloin yksi hänen keskeisistä päätöksistään oli kommunistien [[Komintern]]in ohjeesta 1. elokuuta 1929 suunnittelemien niin sanotun [[Punainen päivä 1929|Punaisen päivän]] suurten mielenosoitusten kieltäminen ja poliisien määrääminen hajottamaan mielenosoitukset kovin ottein.<ref name="KB" /> Kesällä 1930 hän hahmotteli [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] vaatimista [[kommunistilait|kommunistilaeista]] [[laillisuusrintama]]lle sopivan "liberaalimman" version, joka tunnettiin ''Kivimäen linjana''. Sen mukaan [[vaalikelpoisuus]] olisi evätty ainoastaan aiemmissa poliittisissa oikeudenkäynneissä [[Rikoslaki|rikoslain]] 11 tai 12 luvussa mainituista rikoksista (mm. [[valtiopetos]]) syytetyiltä tai tuomituilta. Lopulta laki säädettiin kuitenkin [[Svinhufvudin II hallitus|Svinhufvudin hallituksen]] ajamassa vielä tiukemmassa muodossa, joka mahdollisti vaalioikeuden viemisen kaikilta kommunistien järjestöihin edellisen kolmen vuoden aikana kuuluneilta tai niiden "toimintaa edistäneiltä".<ref>[http://www.tyark.fi/lists/SDP_ptk_1933_toimintakertomus_s1-32.pdf SDP:n eduskuntaryhmän toimintakertomus vuosilta 1930–1932] (s. 6–7). Työväen Arkisto. Viitattu 1.3.2011</ref>
 
[[Sunilan II hallitus|J. E. Sunilan hallituksessa]] 1931–1932 Kivimäki oli oikeusministerinä. [[Mäntsälän kapina]]n aikana hän kirjoitti presidentti [[P. E. Svinhufvud]]in radiopuheen, jolla tämä sai kapinalliset antautumaan ilman verenvuodatusta. Kivimäki oli aloitteellinen myös [[Kieltolaki (Suomi)|kieltolain]] kumoamisessa. Hän ehdotti kansanäänestyksen järjestämistä aiheesta, [[Suomen kansanäänestys kieltolaista|kuten tehtiinkin]], ja tulos oli odotettu. Koska tuolloisen lain mukaan [[osakeyhtiö]]ssä tuli olla vähintään kolme osakasta, tuli oikeusministeri Kivimäestä ja valtiovarainministeri [[Kyösti Järvinen|Kyösti Järvisestä]] [[Alko]]n omistajia; kumpikin heistä merkitsi yhden osakkeen ja Suomen valtio loput 29 998{{lähde|mistä luku on saatu}}.<ref name="KB" />
Kivimäen keskusta-oikeistolaisen hallituksen linjaan kuului poliittisen kuohunnan suitsiminen erilaisilla rajoituslaeilla. Aiempi kommunistien kurittaja Kivimäki leimautui julkisuudessa nyt myös oikeistovirran patoajaksi. Lähinnä [[Isänmaallinen kansanliike|IKL:ää]] vastaan oli tähdätty muodoltaan sotilaallisten poliittisten järjestöjen kieltäminen sekä niin sanottu [[puserolaki]], joka kielsi poliittiset univormut julkisissa tilaisuuksissa. Samoihin aikoihin eli huhtikuussa 1934 säädettiin myös hallituksen arvostelun käytännössä kriminalisoinut niin sanottu [[kiihotuslaki]] sekä rajoitettiin asetuksella poliittisissa tilaisuuksissa muun kuin [[Suomen lippu|Suomen lipun]] käyttöä.<ref name="KB" /><ref>Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 165−166.</ref> Kivimäki ei kuitenkaan lämmennyt IKL:n ja SDP:n keskinäisille lakkautuspyynnöille, joista tehdyt [[välikysymys|välikysymykset]] keväällä 1933 hallitus jätti raukeamaan vaalien alla. IKL:ää hän ei nähnyt tarpeelliseksi murskata kokonaan samalla tavoin kuin laitavasemmiston julkista toimintaa, ainoastaan sen nuorisojärjestö [[Sinimustat]] lakkautettiin tammikuussa 1936.
 
Kivimäen hallituksen tärkein aikaansaannos oli Suomen talouden tuskallinen kääntäminen kasvuun niukkojen pulavuosien jälkeen ja [[Valtionvelka|valtionvelan]] lyhentäminen. Tärkeänä linjanvetäjänä toimi [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] pääjohtaja [[Risto Ryti]], Kivimäen tavoin edistyspuolueen oikean laidan mies.<ref name="KB" /> Valtiovarainministeriksi Kivimäki oli järjestänyt entisen lyseonsa rehtorin [[H. M. J. Relander]]in, joka ajoi valtiontaloudessa tiukkaa säästölinjaa.<ref>T. M. Kivimäki: ''Suomalaisen poliitikon muistelmat''. WSOY, 1965.</ref> Yritys ratkaista vuosia vellonut kiista Helsingin yliopiston suomen- ja ruotsinkielisistä professuureista vuoden 1935 [[Suomen valtiopäivät#Ylimääräiset valtiopäivät|ylimääräisillä valtiopäivillä]] sen sijaan kaatui [[aitosuomalaisuus|aitosuomalaisten]] jarrutuspuheenvuoroihin. Ulkopolitiikassa Kivimäen hallitus alkoi pohjustaa pohjoismaista suuntausta havaittuaan [[Kansainliitto|Kansainliiton]] antamien turvatakuiden heikkouden, mutta linjan vieminen eteenpäin jäi sen seuraajille. [[Neuvostoliitto]]on hallitus suhtautui epäluuloisesti eikä pyrkinyt lähentämään maiden suhteita.<ref name="KB" />
 
Kivimäen hallitus ajautui poliittiseen kriisin syksyllä 1936, kun julkisuuteen vuoti kommunistijahtia innokkaasti jatkaneen [[Etsivä Keskuspoliisi|Etsivän Keskuspoliisin]] pääministerin tilauksesta laatima selvitys [[Komintern]]in [[kansanrintama]]taktiikasta Suomessa. Vainoharhaisessa raportissa jopa hallituksen maalaisliittolaista maatalousministeri [[K. T. Jutila]]a epäiltiin kommunistien myötäjuoksijaksi.<ref name="KB" /> Ennen kuin SDP ehti esittää aiheesta [[välikysymys]]tä, päätti Kivimäki kaataa hallituksen omasta mielestään arvokkaammalla tavalla.<ref>Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 170.</ref> Hallitus oli esittänyt rikoslain muutosta, joka olisi merkinnyt [[kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksen]] palauttamista käyttöön myös rauhan aikana [[maanpetos|maanpetoksista]] ja [[vakoilu]]sta. Kivimäen mukaan laki oli välttämätön "kumouksellisten voimien tukahduttamiseksi" ja lain ratkaiseva käsittely 25. syyskuuta 1936 julistettiin äänestykseksi hallituksen luottamuksesta. Osa edistyspuolueen kansanedustajista jäi pois äänestyksestä – puheenjohtaja Cajander erään toisen edustajan kanssa jopa tahallisesti poistui eduskunnan kahvilaan – ja laki hylättiin äänin 94–93.<ref>Soikkanen 2002, s. 236.</ref><ref>Eduskunnan pöytäkirjat, VP 1936, osa 1, s. 234–236. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1936</ref> Tämän jälkeen hallitus erosi ja Kivimäki palasi hoitamaan professuuriaan.<ref name="KB" /> Kivimäkeä ei enää kutsuttu ministeriksi, kun valtaan nousi pian Cajanderin johtama keskusta-vasemmistolainen [[Cajanderin II hallitus|punamultahallitus]].
 
==Sota-aika ja sotasyyllisyys==
[[Talvisota|Talvisodan]] aikana Kivimäki neuvotteli Suomen hallituksen edustajana [[Tukholma]]ssa ja [[Berliini]]ssä. Välittömästi talvisodan jälkeen hän toimi puheenjohtajana [[Karjalan evakot|siirtoväen]] pika-asuttamista pohtineessa komiteassa, joka laati mietintönsä pikavauhtia huhtikuun 1940 puoleenväliin mennessä. Elokuussa 1940 Kivimäki nimitettiin pääministeri Rytin toiveesta Suomen viralliseksi lähettilääksi Saksaan, vaikkei hänellä ollut kokemusta diplomaatin tehtävistä. Vastaavasti [[Moskova]]an lähetettiin samaan aikaan [[J. K. Paasikivi]]. Kivimäen toimenkuvaksi muodostui alusta alkaen [[Natsi-Saksa|Saksan]] poliittisen ja pian myös sotilaallisen tuen tavoittelu Suomelle (ks. [[Suomen ja Saksan lähentyminen 1940–1941]]), minkä ensimmäisen vaiheen muodosti [[Suomen ja Saksan kauttakulkusopimus]]. Hän omaksui raporteissaan Saksan intressien mukaisen näkökulman ja suositteli Suomen hallitukselle saksalaisten toiveiden toteuttamista maan sisäisissäkin asioissa, muun muassa [[vapaamuurarit|vapaamuurarien]] toiminnan kieltämistä.<ref name="KB" /> [[Petsamon nikkelikiista]]n aikana hän suositteli Rytin hallitukselle Saksan ulkoministeriöstä kuulemiensa vihjailujen perusteella, ettei Suomen ollut tarvis taipua [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] vaatimuksiin.<ref>T. M. Kivimäki: ''Suomalaisen poliitikon muistelmat''. WSOY, 1965.</ref> Kivimäki leimautuikin nopeasti saksalaisten käsikassaraksi, ja joulukuussa 1940 hänet nimettiin Neuvostoliiton nootissa niiden henkilöiden joukossa, joita ei tulisi valita Suomen presidentiksi.<ref name="KB" /> Hän ei ollut ehdolla, mutta sai silti [[Suomen presidentinvaali 1940|vaalissa]] yhden äänen.{{lähde}}
 
Kivimäki kuului niihin harvoihin suomalaisiin, jotka olivat etukäteen tietoisia Saksan tulevasta [[Operaatio Barbarossa|hyökkäyksestä itään]] ja Suomelle varatusta roolista siinä, mutta hän ei ollut kaikkein keskeisimmässä asemassa Suomen ja Saksan välisisestä yhteistyöstä sovittaessa. Hän tuki [[Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona|suomalaisen SS-vapaaehtoispataljoonan]] perustamista keväällä 1941. Sodan alettua kesäkuussa 1941 Kivimäki välitti pitkään Suomen hallitukselle optimistisia arvioita Saksan sotamenestyksestä, joskin muuttui [[Stalingradin taistelu|Stalingradin tappion]] 1943 jälkeen hieman skeptisemmäksi. Yksi hänen tietolähteistään oli [[Heinrich Himmler]]in henkilääkärinä toiminut suomalainen [[Felix Kersten]], joka välitti tietoja Saksan ylimmän johdon sisäpiiristä. Kivimäkeä kaavailtiin Suomessa uudelleen pääministeriksi rauhanhallitukseen keväällä 1943 ja vielä elokuussa 1944, mutta hanke kariutui, sillä Kivimäki ei ollut halukas katkaisemaan suhteita Saksaan tai tunnustelemaan rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman saksalaisten hyväksyntää. Hän jatkoi lähettiläänä Suomen ja Saksan suhteiden katkeamiseen syyskuussa 1944 saakka.<ref name="KB" />
Kivimäki jatkoi siviilioikeuden professorina vuoteen 1956 asti.<ref name="KB" /> Hän oli kuuluisa arvaamattomuudestaan tenttijänä; hän saattoi päästää jonkun pelkällä kommentilla, toisaalta saattoi puolestaan hiostaa kovastikin jotakuta toista, jonka sinänsä periaatteessa täydellistä oppikirjavastausta piti juridisesti hengettömänä. Erityisen inhottavaksi hän heittäytyi silloin, jos joku oli opetellut tietyn lakipykälän sanasta sanaan ulkoa mutta ei osannutkaan tulkita kyseistä tekstiä millään tavoin.
 
Kivimäki vihittiin vuonna 1956 Turun yliopiston filosofian [[kunniatohtori]]ksi. Hän oli vielä valtion yhteiskuntatieteellisen toimikunnan varapuheenjohtajana 1961–1964. Kivimäki julkaisi vuonna 1965 muistelmateoksen ''Suomalaisen poliitikon muistelmat'', jossa pyrki valikoivasti selittämään parhain päin sota-aikaista toimintaansa.<ref name="KB" />
 
==Kivimäki oikeustieteilijänä==
 
Kivimäki oli [[Suomen Asianajajaliitto|Suomen asianajajaliiton]] perustajajäsen. Hän toimi Asianajajaliiton ensimmäisenä sihteerinä 1919 ja kuului sen hallitukseen vuoteen 1928 saakka.<ref name="KB" /> Hän vaikutti lisäksi vahvasti liiton äänenkannattajaksi perustetun aikakauslehden ''[[Defensor Legis]]in'' taustalla. Hän kuului lehden toimituskuntaan ensimmäisestä vuosikerrasta vuonna 1920 alkaen aina kuolemaansa vuonna 1968 saakka.<ref>Toponen 2010, s. 139.</ref>
 
==Perhe==
Kivimäki oli vuodesta 1914 naimisissa Maria Elina (Elli) Kuusiston kanssa. Heillä oli kolme lasta.<ref name="KB" /> Hammaskirurgian professori [[Juuso Kivimäki]] oli T. M. Kivimäen veli.<ref name=oit>Otavan Iso tietosanakirja osa 4 p. 1405</ref>
 
==Teoksia==
*''Asianajajan siviilioikeudellinen vastuu'' (väitöskirja), 1924
*''Työlakko siviilioikeudellisilta vaikutuksiltaan'', 1927
*''Siviilioikeuden yleiset opit pääpiirteittäin'', 1944
*'' Tekijänoikeus'', 1948
*''Suomen siviilioikeuden yleinen osa'' (yhdessä [[Matti Ylöstalo]]n kanssa), 1959
*''Suomalaisen poliitikon muistelmat'', 1965
 
==Lähteet==
[[Luokka:Suomalaiset juristit]]
[[Luokka:Helsingin yliopiston professorit]]
[[Luokka:SotasyyllisetSuomalaiset diplomaatit]]
[[Luokka:Suomen suurlähettiläät]]
[[Luokka:Suomalaiset oikeustieteilijät]]
[[Luokka:Suomalaiset pankinjohtajat]]
[[Luokka:Sotasyylliset]]
[[Luokka:Vuonna 1886 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1968 kuolleet]]