Wikipedia

Ero sivun ”Michelangelo Antonioni” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p kh
yksityiselämästä ja tyylistä
Rivi 21:
}}
 
'''Michelangelo Antonioni''' ([[29. syyskuuta]] [[1912]] [[Ferrara]], [[Italia]] – [[30. heinäkuuta]] [[2007]] [[Rooma]]) oli [[italia]]lainen [[elokuvaohjaaja]], ja -käsikirjoittaja, joka aloitti elokuvauransa kriitikkona. Hänen ensimmäinen menestyselokuvansa oli ''[[Pikku ystävättäriä]]'' (1955), mutta varsinaisen läpimurron hän teki 1960-luvun alussa elokuvilla ''[[Seikkailu (vuoden 1960 elokuva)|Seikkailu]]'', ''[[Yö (Antonionin elokuva)|Yö]]'' ja ''[[Kuumetta]]''. Antonioni teki pääosan urastaan Italiassa, mutta hän ohjasi Englannissa taloudellisesti menestyneimmän elokuvanelokuvansa ''[[Blow-Up – erään suudelman jälkeen]]''. Antonioni tunnettiin erityisesti muodollisista ja tyylillisistä kokeiluistaan ja vieraantumisen teemasta.
 
== Syntymä ja opiskelu ==
Rivi 60:
Antonioni työskenteli mukana televisiotuotannossa, joka teki dokumenttia [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990|vuoden 1990 jalkapallon MM-kilpailuista]]. Näytelmäelokuvien pariin hän palasi 1995, jolloin italialaiset tuottajat houkuttelivat hänen ohjaamaan tarinoidensa pohjalta elokuvan ''[[Pilvien takana]]''. Antonionin vanhuudenheikkouden takia saksalaisohjaaja [[Wim Wenders]] tuotiin avustamaan elokuvanteossa. Lisäksi Antonionin vaimo Enrica auttoi tulkitsemalla vaivoin puhuvan ohjaajan ohjeet näyttelijöille. Antonioni teki vielä 100:nnella vuosikymmenellään yhden elokuvan, kun hän ohjasi osion rakkaudesta ja seksuaalisesta kertovaan elokuvaan ''[[Eros (vuoden 2004 elokuva)|Eros]]'' (2004), johon omat osionsa tekivät myös [[Steven Soderbergh]] ja [[Wong Kar-wai]].<ref name="lyman"/>
 
== Yksityiselämä ==
Antonioni kuoli [[Rooma]]ssa 94-vuotiaana vuonna 2007.<ref>[http://www.repubblica.it/2007/07/sezioni/spettacoli_e_cultura/morto-antonioni/morto-antonioni/morto-antonioni.html Repubblica.it]</ref> Aiemmin samana päivänä oli kuollut myös toinen merkittävä elokuvaohjaaja, [[Ingmar Bergman]]. ▼
Antonioni oli kahdesti naimisissa, mutta hänellä ei ollut lapsia. Hänen 12 vuotta kestänyt liitonsa Letizia Balbonin kanssa kaatui vuonna 1954, mikä aiheutti hänelle [[masennus]]ta ja pahensi hänen [[Unettomuus|unettomuuttaan]]. Antonioni nai toisen vaimonsa Enrica Ficon vuonna 1985.<ref name="lyman"/>
 
▲Antonioni kuoli [[Rooma]]ssa 94-vuotiaana vuonna 2007.<ref>[http://www.repubblica.it/2007/07/sezioni/spettacoli_e_cultura/morto-antonioni/morto-antonioni/morto-antonioni.html Repubblica.it]</ref> Aiemmin samana päivänä oli kuollut myös toinen merkittävä1900-luvun elokuvaohjaajamerkittävimmistä elokuvaohjaajista, [[Ingmar Bergman]].<ref name="lyman"/> Antonioni haudattiin kotikaupunkiinsa Ferreraan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.reuters.com/article/2007/08/03/people-italy-antonioni-funeral-dc-idUSL0275665420070803| Nimeke = Antonioni buried in home town| Julkaisu = Reuters| Ajankohta = 2.8.2007| Julkaisija = Thomson Reuters | Viitattu = 2.2.2015 | Kieli = }}</ref>
==Maailmankatsomus==
Antonioni määritteli itsensä [[marxismi|marxilaiseksi]] intellektuelliksi, mutta yhtä lailla hän oli [[absurdismi|absurdisti]] ja [[eksistentialismi|eksistentialisti]]. Toisin kuin monet italialaisaikalaisensa (esimerkiksi [[Pier Paolo Pasolini]] ja [[Federico Fellini]]), joiden elokuvat kertovat yhteiskunnan syrjäytyneistä ja ovat perinteisellä tavalla kantaaottavia, Antonioni kuvasi usein eliitin ja kaupunkien porvariston sisällyksetöntä "elämistä" (eikä elämää). Hänen elokuvansa ovat pysähtyneitä länsimaisen ikävystyneisyyden ja harmauden runoelmia{{kenen mukaan}}, jotka, kuten Antonioni selitti [[Mark Rothko]]lle, "eivät kerro mistään – mutta tekevät sen täsmällisesti". Mitä enemmän elokuvassa minuutteja kuluu, sitä vähemmän asiat selkenevät ja sitä moniselitteisemmiksi ja mielettömämmiksi ne muuttuvat. Useassa Antonionin elokuvassa kuluva fiktiivinen elokuvan aika jää epäselväksi, elokuva koostuu irrallisista otoksista: juonta ei perinteisessä mielessä ole.
 
== Tyyli ja teemat ==
Kuuluisa on elokuvan ''[[Ammatti: reportteri]]'' viimeinen otto, joka kestää liki 10 minuuttia ja jota rakennettiin useita päiviä. Kamera ei liiku vaan kuvaa huoneesta läpi ikkunan, ja ikkunan takana pihalla tapahtuu vain vähän. Kaikki on kuitenkin suunniteltua ja hallittua. Päähenkilöä esittävä [[Jack Nicholson]] asettuu vuoteelleen ikkunan ääreen ja kuolee. Kuolema sängyssä on eleetöntä, mutta otto on ladattu täyteen pieniä elämän yksityiskohtia ja olemista. Kaikki pienet satunnaiset asiat – eläinten liikkeet, satunnaiset huudahdukset – tapahtuvat ikkunan ulkopuolella, espanjalaisella hiekkapihalla.
Antonioni pyrki irtautumaan monissa teoksissaan juonivetoisesta elokuvasta ja kuvaamaan ihmisen mielenliikkeitä ja tajunnansisältöä. Ympäristöllä on usein tätä päämäärää kuvastava merkitys, ja esimerkiksi [[Peter von Bagh]] vertasi päähenkilöiden vaeltelua vastineena kirjallisuuden sisäiselle monologille.<ref name="bagh300">Bagh, s. 300.</ref> Arkkitehtuuri onkin Antionionin elokuvissa tyylillinen elementti, ja kriitikko [[Seymour Chatman]] mukaan esimerkiksi elokuvissa ''Yö'' ja ''Kuumetta'' kaupunkinäkymät ovat elokuvan päähenkilöitä. Antonioni on tästä syystä yhdistetty usein kaupunkiympäristöjen kuvaajaksi, vaikka elokuvien roolihahmot eivät pystykään nauttimaan kaupunkilaiselämästään.<ref name="bacon">Bacon.</ref>
 
Antonioni hylkäsi elokuvissaan juonikuvioiden lisäksi tahtiin ja selkeyteen liittyneet tavat ja keskittyi epämääräisiin henkilöhahmoihin. Hän nosti elokuvissaan useita kysymyksiä, muttei usein antanut niihin mitään vastausta: elokuvien hahmot saattoivat esimerkiksi toimia ilman selitystä itsetuhoisesti.<ref name="lyman"/> Antonionin elokuvat olivatkin enemmän tarkkailevia, ja niiden päähenkilöiden päämäärät vain etäisesti määriteltyjä. Ihmiset esitettiin näin eräänlaisessa vieraantuneisuuden tilassa. Antonioni on luonnehtinut hahmojensa tilaa termillä ”la malattia dei sentimenti”, jolla hän tarkoitti tunne-elämän sairautta, johon kuuluvat tunteiden epävarmuus, seksuaalisten kokemusten tavoittelu ahdistuksen torjumiseen, kommunikoinnin vaikeus ja [[Eskapismi|todellisuuspakoisuus]].<ref name="bacon"/>
Katsoja on Antonionin elokuvissa usein samassa asemassa kuin elokuvan henkilöt: hän ei tiedä valkokankaalla sattuvasta yhtään enempää, "kaikki vain tapahtuu". Antonionin maailmassa ihminen on "maailmaan heitetty", ja hänen elokuvansa loppuvat usein äärimmäisen tyhjyyden, absurdiuden ja mielettömyyden kokemukseen. {{kenen mukaan}}
 
Antonioni käsitteli useissa elokuvissaan varakasta porvaristoa tai yläluokkaa. Hän kuvasi yhteiskunnan aineellisessa perustassa, moraalissa ja tapakulttuurissa tapahtuneita muutoksia.<ref name="bagh300"/> Vaikka hänen Italian ulkopuolella tekemänsä elokuvat olivat pinnallisempia, ne sisälsivät satiirisia piikkejä ja kärjistyksiä.<ref name="bagh301">Bagh, s. 301.</ref>
 
Kuvataiteilija [[Mark Rothko]]lle Antonioni sanoi, että ”Maalauksesi ovat kuin elokuvani – [ne] eivät kuvaa mitään, mutta tekevät sen täsmällisesti.”<ref name="bagh301"/> Toteamus on arvoituksellinen, mutta elokuvatieteilijä [[Henry Bacon]]in mukaan Antonioni saattoi tarkoittaa sitä, ettei Rothkon tai hänen itsensä taide esitä tai käsittele mitään tiettyä aihetta vaan ne ilmentävät elämän [[Eksistentialismi|eksistentialisista]] kokemusta itsessään.<ref name="bacon"/>
 
== Filmografia ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Michelangelo_Antonioni”